Miten sait taloutesi tasapainoon?

Tajusin että sikareita ei kannata sytyttää satasilla vaan kaksikymppisillä - 80% säästö!

rupesin huoraamaan, ihan oikeesti

Se oli helppoa; huomasin, että pitää kuluttaa vähemmän kuin tienaa! Edeltävästi oli toisinpäin.

Kuukausi kotivaralla. Eli ei käydä yhtään kertaa kaupassa ostamassa ruokaa tai mitään muutakaan. Jos vessapaperi loppuu, käytetään vettä. Jos talouspaperi loppuu, käytetään rättiä tai pyyhettä. Jos shampoo loppuu, pestään saippualla tms. Hammastahnaa ostin kyllä, sitä en halunnut korvata millään muulla, mutta kyllä nyt kenen tahansa budjetti pari euroa kestää, kun muusta on saanut pihdattua.

Vanhentuvat ruokatarpeet tuli käytettyä kaapeista viimeistä murua myöten.

En tiedä, onko kyse tasapainosta vai vaan kauhun tasapainosta... Mutta kuukausi kerrallaan tässä on menty.

Käyn kaupassa vaikka kuusi kertaa viikossa, mutta vain tarpeeseen. (Lähikauppa, kävellen, ei muovikassia vaan repun kanssa) Meidän perheessä ei säästetä jos ostan koko viikon ruokalistan - siihen riittää se, että mummi tarjoaa ruuan kerran niin jää sille päivälle varattu jauheliha käyttämättä.

Palkkapäivänä täytän pakastimen. Tasaa kummasti oloa, ei jää sellaista oloa että tilillä olisi joten "liikaa" rahaa ja sitten sitä syötävää riittää.

Tyhjään kolikot säästölippaaseen. Viimeksi laskiessa siellä oli yli satanen. Mutta se on puskurivarasto, joka otetaan käyttöön vasta viimeisessä hädässä.

Sen verran palkkatuloja ja säilytystilaa, että pystyy hankkimaan jotain asioita varalle, jos halvalla saa (jotain minkä tietää menevän, vessapaperi tms). Mutta ENITEN säästää se, ettei osta kuin tarpeeseen.

Veroprosentilla säästäminen on myös yksi konsti, joka toimii.

Talouteni keikahti eron myötä, mitä pelkäsin etukäteen. Mutta vanhaan en palaisi, koska ei se ostaminen onnea tuo. Piti opetella uudestaan sanomaan itselleen "EI". Ei, et tarvitse, tai et tarvitse tuota ihan vielä.

Meillä eletään veitsenterällä.

Aikanaan otettiin opintolainoja, sitten autolaina että sain kortin ja auto perheeseen.

Sitten otettiin pieni (mutta silti) talolaina.

Meillä on ollut erilaisia kulutusluottoja. Aikanaan ajateltiin että antaa mennä vaan, ei muutaman tonnin erä haittaa. Ja siinä oli loppupelissä sitten molemmilla omat tilit ja useampi vuosi ostettiin luotolla ennenkö herättiin tilanteeseen.

Ollaan aina maksettu ekana laskut mutta vastaavasti siis elettiin luotolla.

Niitä maksettiin sitten pois.

Välillä on ollut työttömyyttä ja kotihoidontukea. Silti jotenkin pärjätty.
Vakuutuksia on ollut mutta joskus aikoja että on niistä jätetty jotain pois.

Sitten vakuutusyhtiöitä on kilpailutettu, samoin sähköyhtiö. On harkittu miten usein roskia haetaan, mitä luettavaa voi tilata.

Huomasin että Cittari on kalliimpi kuin S-market, ainakin omat ostokset on tuossa ryhmässä edullisempia mitä ostan.

Kauppalappu minullakin käytössä ja koitan käydä samalla reissulla monessa paikassa. Itsetekemällä säästää. Alelaareja tutkin.

Taloudestaan kannattaa koittaa päästä jyvälle! Laittaa johonkin ylös mitä päivittäin ostaa.

En käyttänyt rahoja heti palkkapäivänä turhuuteen. Maksoin vuokran ja laskut heti palkkapäivänä, ettei tarvinut mietiskellä sitä, että riittääkö rahat vielä muun ostelun jälkeen vuokraan ja laskuihin. Muuten ostin vain tarpeellista eli lähinnä ruokaa. Kun seuraava palkka tuli, niin jos edellisestä palkasta oli jäänyt rahaa yli, niin sillä yli jääneellä sai sitten ostaa jotain vähemmän kiireellistä, kuten vaikka uudet työvaatteet.

Eli en pyrkinyt siihen, että palkka riittää kuun loppuun asti. Vaan pyrin siihen, että palkasta jää mahdollisimman paljon yli.

Lopetin ostamisen ja alkoholin käytön. Miltei kaikilla on esimerkiksi vaatteita niin paljon, että vuoteen ei tarvitse ostaa mitään, samoin kaikkia muita taloushärpäkkeitä. Lapsille toki täytyy ostaa vaatteita mutta hyödynsin esimerkiksi kevään viimeisimmät alennusmyynnit, jolloin tuotteen hinta on 20% alkuperäisestä. maksoin kaikki laskut ja sitten katsoin paljonko jää kuukaudeksi käyttöön. Muutaman kerran vedettiin 300 euron budjetilla kuukausi, kolmihenkinen perhe. Tuli leivottua aika paljon ja syötyä terveellistä kasvisruokaa :)

Maksa itsellesi ensin. Eli luo verkkopankissa tistuva tilisiirto, joka laittaa osan rahoista säästötilille joka palkkapäivä. Lopuilla rahoilla sitten eletään kuukausi. Miksi turhaan pähkäillä jokaisen potentiaalisen ostoksen plussia ja miinuksia, kun voi tehdä päätöksen etukäteen ja näin säästää paitsi rahaa, myös tahdonvoimaa?

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 09:57"]

Maksa itsellesi ensin. Eli luo verkkopankissa tistuva tilisiirto, joka laittaa osan rahoista säästötilille joka palkkapäivä. Lopuilla rahoilla sitten eletään kuukausi. Miksi turhaan pähkäillä jokaisen potentiaalisen ostoksen plussia ja miinuksia, kun voi tehdä päätöksen etukäteen ja näin säästää paitsi rahaa, myös tahdonvoimaa?

[/quote] Kyseessä taisi kuitenkin olla henkilö, joka ei saa säästöön mitään....ainakaan nyt aluksi.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 10:10"]

Kyseessä taisi kuitenkin olla henkilö, joka ei saa säästöön mitään....ainakaan nyt aluksi.

[/quote]

Puhe oli talouden tasapainottamisesta, ei köyhyydestä. 

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 08:54"]

Kuukausi kotivaralla. Eli ei käydä yhtään kertaa kaupassa ostamassa ruokaa tai mitään muutakaan. Jos vessapaperi loppuu, käytetään vettä. Jos talouspaperi loppuu, käytetään rättiä tai pyyhettä. Jos shampoo loppuu, pestään saippualla tms. Hammastahnaa ostin kyllä, sitä en halunnut korvata millään muulla, mutta kyllä nyt kenen tahansa budjetti pari euroa kestää, kun muusta on saanut pihdattua.

Vanhentuvat ruokatarpeet tuli käytettyä kaapeista viimeistä murua myöten.

[/quote]

Tuo on menojen siirtämistä. Seuraavassa kuussa täytyy ostaa kaikki kodintarvikkeet sitten kertarysäyksellä. Mutta toimii varmaan jos rahapula tilapäistä.

En ole koskaan ottanut pikavippiä, koska olen aina ollut tietoinen niiden vaaroista ja kalleudesta. Mutta visakortin sain opiskeluaikoina, pelkkiä opintopisteitä vastaan. Eli maksukyvyn perään kukaan ei kysellyt. Käytin sitä välillä typerästikin, mutta usein ostin sillä ihan ruokaa koska rahat oli tiukilla. Perustuloillahan pitäisi elää ja vain jotain spesiaalikuluja varten ottaa lainaa maksukykynsä mukaan. Kaukana silloisesta toimintatavastani.

Elin pitkään kierteessä että maksoin minimilyhennyksen visaa ja sitten kuitenkin samalla kasvatin sitä joka kuukausi sitä velkasaldoa. Eihän se siis minnekään pienentynyt ja korot juoksivat.

Lopulta otin missioksi päästä eroon visalaskuista. Leikkasin kortin palasiksi (eipähän tule lisää velkaa) ja aloin maksaa joka kuukausi niin paljon lyhennystä kuin suinkin pystyn. Sain aika nopeasti kaiken maksettua, ja oli yksi yli satasen lasku per kuukausi vähemmän siitä eteenpäin.

En varsinaisesti rikastunut tuolla toimenpiteellä, mutta samalla oli opeteltava se mikä olisi pitänyt opetella jo paljon aiemmin: kädestä suuhun. Kun rahaa ei ole sitä ei ole eikä sitä käytetä.

Eli talous tasapainoittui kirjaimiellisesti tekemällä leikkauksia: visakortin leikkelyllä.