Oletko lukenut Eedenistä itään?

Olen lukenut sen yli 30 vuotta sitten, joten en muista yksityiskohtia kovin hyvin. Muistan kuitenkin teoksesta tämän: Steinbeck kirjoittaa loistavasti ja oli sen ajan lempikirjailijoitani, mutta tähän kirjaan suhtauduin aika kaksijakoisesti. Teoksen tunnelma tuntui salaperäisen uhkaavalta, melkein epätodelliselta ja samalla  koukuttavalta; tai ainakin tunnelma ja kerronta olivat erityisen mieleenpainuvia.

Mutta ainakin nuorena minun oli vaikea sulattaa niin mustavalkoisia henkilökuvia, vaikka ymmärsin, että kyse on myyttisestä tai vertauskuvallisesta kertomuksesta, joka vaatiin jyrkän asetelman. Erityisen kivikautiselta ja lattealta ja tuntui se, että kaksosten äidin mittaamattoman pahuuden osoitukseksi oli valittu hankkiutuminen ilotalon emännäksi. Suhtauduin siis kirjaan aika tavalla kaksijakoisesti. 

Olen miettinyt, että ne jotka eivät ole tosielämässä kohdanneet Cathyn kaltaista ihmshirviötä, varmaan pitävät Cathyn hahmoa myyttinä, jonain mikä on olemassa vain taruissa kun on pitänyt keksiä jotain äärimmäisen pahaa.

olen lukenut sen, mutta siitä on varmaan viisi vuotta... muistan kuitenkin, että vaikka aika vastahakoisesti sen aloitin (olin 16-17v), kirja osoittautui todella hyväksi.

Luin sen joskus yläkoululaisena, toisin sanoen ihan liian nuorena. Minä en kokenut sitä koukuttavana, vaan vain masentavana. Minun maailmani oli (ja on edelleen, taivaalle kiitos siitä) niin erilainen, että en kyennyt millään tasolla asettumaan kirjan maailmaan. Ja minä olen sitä sorttia lukija ja kokija, että mun täytyy pystyä.

Mä en tosin muutenkaan oikein ole koskaan tykännyt Seinbeckistä. Masentavaa "realismia" olevinaan, mutta ei mun ympärillä olevat ihmiset ole sellaisia.

Minä myös olen lukenut sen kaaauan sitten, ja on ehkä yksi parhaita lukemiani kirjoja. Elokuvan olin nähnyt ennen kirjan lukemista, siinähän käsitellään vain 1/4 kirjan lopusta. Kirjassa tuli hienosti esiin se, miksi elokuvan hahmot ovat sellaisia kuin ovat, mikä on poikien isän tausta jne.

Steinbeck on muutenkin yksi suosikkikirjailijoistani.

Olen lukenut. Moneen otteeseen.

Elävimin jäi mieleen ajatus; "Nainen ei ole hyvä, ellei levätessäänkin ole käsissään käsityö".

Monta kertaa, yksi vaikuttavimmista kirjoista elämässäni. Muistan elävästi kun teininä luin sen ekaa kertaa ja olin järkyttynyt. Uudelleen luettuna siitä saa aina eri näkökulmia asioihin, kun ymmärtää tilanteita eri tavoin. Loistava kirja.

Olen lukenut sen noin 20 vuotta sitten, samoihin aikoihin olen katsonut leffankin. Hyvä se oli, sen muistan, mutta yksityiskohdat tai sen herättämät ajatukset on vähän pimennossa... :)

Olen lukenut, mutta siitä on kyllä yli kymmenen vuotta aikaa. Kyllähän kirja on herättänyt paljonkin ajatuksia, ehkä lähinnä hyvyyden ja pahuuden määrittelystä, siitä miten ihmiset eivät ole yksioikoisesti jaettavissa hyviin ja pahoihin. Ainakin mitä tulee nuoriin kaksospoikiin ja eroavaisuuksiin heidän luonteissaan. Tavallaan myös sukupolvien jatkumo ja käyttäytymismallien toistuminen sukupolvelta toiselle tulee hyvin esiin. Asiaa pitäisi varmasti laajemminkin miettiä omassa kasvatustyössä omien lapsien kanssa.

Tosi mielenkiintoinen kirja, tykkäsin kovasti. Luin vuosia sitten, olin aivan sen lumoissa. Se leffa ei vedä sille vertoja alkuunkaan, ymmärrettävää sillä leffassa olisi ollut vaikea kuvata kaikkien henkilöiden ajattelua, mielenlaatua jne.
Pahan ja hyvän taistelu, Galeb jäi vahvasti mieleen poikana joka olisi niin halunnut isän hyväksynnän, ja kokea äitinsä rakkauden.

Kymmenen vuotta sitten luin englanniksi (n. 18v.), pidin siitä silloin kovasti, mutten muista enää paljon sitä laajempaa juonta. Eniten mieleen on jäänyt Leen hahmo ja se kiinalaiskulttuuri, en tainnut silloin juurikaan tietää kiinalaisten asemasta 1800-luvun USA:ssa. Cathy tekoineen ja kohtaloineen ei ollut minusta järkyttävä, jotenkin koin sen niin etäisenä siinä kirjassa, ainakin englanniksi luettuna. Ja toinen asia mikä oli minulle kai silloin aika vieras (no on se yhä minusta outo) ja jäi mieleen, oli tämä raamatullinen Kainin ja Abelin tarina, ja siihen liittyen tarinan veljekset Charles&Adam ja Caleb&Aron.

En, mutta Galtbystä länteen luin äsken.

Yritin lukea joskus, mutta oli ainakin silloin mulle liian ahdistava. Steinbeck on yksi suosikkikirjailijoistani ja olen lukenut hänen kaikki muut teoksensa. Ehkä pitäisi nyt äitiyslomalla yrittää uudelleen...

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 12:41"]

Yritin lukea joskus, mutta oli ainakin silloin mulle liian ahdistava. Steinbeck on yksi suosikkikirjailijoistani ja olen lukenut hänen kaikki muut teoksensa. Ehkä pitäisi nyt äitiyslomalla yrittää uudelleen...

[/quote]

Jännää mutta minusta se ei ollut ahdistava ollenkaan. Päinvastoin. On ihanaa, että tässä blingblingkulttuurissa joku tunnustaa elämän varjopuolien olemassaolon.

Olen katsonut elokuvan, mutta siitä on kauan... Tuskin tällä palstalla juttua riitä tästä aiheesta. Kovin moni ei edes tiedä, kuka elokuvassa näytteli ja miltä vuosikymmeneltä kirja on :/ Veikkaanpa näin.