Lue keskustelun säännöt.
Arvoasteikolle en yllä
10.12.2012 |
Yhden lapsen yksinhuoltaja äiti, tahtomattani jäin yksin 2 vuotta sitten. Lapsi jo kolmannella luokalla ja nyt olen alkanut tapaamaan miehiä vähitellen. Meinaa usko loppua kun arvioidaan sen perusteella että olen yh. Ikäänkuin se tekisi musta kelvottoman kaikkeen muuhunkin elämässä? Varsinkin viimeinen kevyesti edennyt, lyhyeksi jäänyt suhde vei toivon jotenkin. Jäi sellainen kuva etten kelvannut normimiehelle yksinhuoltajuuden vuoksi. Ei pitäisi varmaankaan vetää itseään näin maahan asian vuoksi, mutta tuntuu jotenkin niin synkältä tällä hetkellä tämä yksinäisyys. Kohtalotovereita? Mikä auttaa ihastuneen ikävään ja yksinäisyyteen?
Kommentit (2)
Mies, jolle yh on no-no tuskin on tutustumisen väärti. Parempi on lapsen kanssa kaksin ja lisäksi ystävien kanssa kuin ikävän, hankalan, kummallisen, tyhmän tms. miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sinun syysi, että tapaamasi ihmiset ovat niin pinnallisia, että tekevät perusteettomia johtopäätöksiä yksinhuoltajuuden perusteella. Se on osoitus heidän heikkoudestaan, ei sinun. Älä anna sen värittää kuvaasi kaikista miehistä, monille meistä yh ei ole mikään määrite ihmisestä, vaan elämäntilanteen kuvaus.
Tottakai se sattuu, jos useamman kerran tuntee tulleensa torjutuksi oman elämäntilanteensa pohjalta, mutta vaikka sen kuuleminen ei juuri nyt varmaankaan auta, niin jos mahdollinen kumppani on niin epäkypsä, että hylkää noin kevyin perustein, ehkä on vain hyvästä ettei hommasta tullut mitään?
Toinen pointti oman pahan olon purkamiseen on se, että lyhyessä suhteessa kerkeää usein näkemään kumppanista vain ne hyvät puolet (toki tuo yksi iso miinus) ja kun niitä negatiivisiä puolia ei kerennyt näkemään, niin voi tulla tunne siitä, että menetti jotain "täydellistä". Se saattaa saada oman olon tuntumaan pahemmalta, kun jos olisi jo nähnyt sen toisen henkilön inhimillisyyden ennen eron tuloa. Jos jää sen "täydellisyyden" menetyksen vangiksi, niin voi olla vaikeaa päästä eteenpäin.
Toivottavasti jaksat vielä yrittää kun olet onnistunut työstämään kivun pois ja se seuraavaa henkilö jonka tapaat on terveemmällä pohjalla suhtautumisessaan. Ei sen tarvitse tärpätä kuin kerran!
T: yksi mies.