Uskovat, varokaa avioliittoja ateistien kanssa!

Kaikessa rakkautenne huumassa rukoilette vielä ne tuliseen järveen kuuluvat syntisäkki-puolisonne sinne taivaselämäänne pilamaan. Sitä meistä kukaan ei halua.



T: ateisti

Tai voihan nekin onnistua, jos ei olla fundamentalisteja. Yleensä se suvaitsematon osapuoli on uskis- osapuoli.

Mutta voihan se ateistikin olla kertakaikkisen fundamentalistinen, omassa uskomattomuudessaan D; Ihan yhtälailla niinkuin uskiskin on omassa uskovaisuudessaan. Nih. :)

Tai voihan nekin onnistua, jos ei olla fundamentalisteja. Yleensä se suvaitsematon osapuoli on uskis- osapuoli.

Mutta voihan se ateistikin olla kertakaikkisen fundamentalistinen, omassa uskomattomuudessaan D; Ihan yhtälailla niinkuin uskiskin on omassa uskovaisuudessaan. Nih. :)

vaikka Luojan luomia olemme kaikki. Ainutkertaisia ja Luojamme silmissä täydellisiä. Rakkaita tyttöjä ja poikia. Niskuroivia ja hellästi nuhdeltavia. On toki vaikeaa uskoa johonkin sellaiseen jota ei koskaan ole nähnyt mutta lujalla luottamuksella tuonpuoleiseen voimme nähdä kuvastimessa tulevaisuutemme juuri sellaisena kuin sen haluammekin nähdä. Helpottavaa ja Luojaltamme niin armahtavaa, että hän ei pelasta ketään väkipakolla vaan jokaisen itsensä on lopulta löydettävä se oma polkunsa, vie se sitten syteen tai saveen.

tuo usko nyt on suomalaisessa yhteiskunnassa onneksi niin henkilökohtainen asia, ettei siitä täällä kauheasti meteliä pidetä. Itse asiassa en edes tiedä, ovatko vanhempani uskovia tai kuuluvatko he kirkkoon. Ei ole koskaan tullut puheeksi. Mieheni kuuluu kirkkoon, kun kerran kirkkovihkiminen onnistui, mutta sen kummemmin ei ole noista uskonasioista puhuttu, vaikka minä nyt satunkin olemaan uskossa.



Ennemminkin tuntuu, että ne ateistit haluavat kovalla äänellä toitottaa uskonnottomuuttaan. Antakaa meidän muiden olla ja elää ihan rauhassa, kun ei mekään teitä mitenkään häiritä.

vaikka Luojan luomia olemme kaikki. Ainutkertaisia ja Luojamme silmissä täydellisiä. Rakkaita tyttöjä ja poikia. Niskuroivia ja hellästi nuhdeltavia. On toki vaikeaa uskoa johonkin sellaiseen jota ei koskaan ole nähnyt mutta lujalla luottamuksella tuonpuoleiseen voimme nähdä kuvastimessa tulevaisuutemme juuri sellaisena kuin sen haluammekin nähdä. Helpottavaa ja Luojaltamme niin armahtavaa, että hän ei pelasta ketään väkipakolla vaan jokaisen itsensä on lopulta löydettävä se oma polkunsa, vie se sitten syteen tai saveen.

Vai että ihan luojan luomia ja rakkaita kaikki? Ettei vain olisi niin että uskiksen on vaikea hyväksyä sitä että elämä ei ole hyvää eikä pahaa, se vain on, sattumalta ja kenenkään pyytämättä. Joskus kaunista, joskus rumaa. Vailla tarkoitusta, ellemme itse sitä keksi (kuten uskon kautta moni tekee - hakee merkityksen elämälleen).

Vaikka onhan se ihan kaunis ajatus, että jossain taivaassa on joku ihana joka on meidät halunnut luoda ja vieläpä rakastaa! Oih ja Aamen.