Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä tehdä kun ahdistaa?

Vierailija
09.12.2012 |

Olen ollut ahdistunut varmaan siitä asti kun olin yläasteella ja nyt se on vuosien aikana vain pahentunut, enkä tiedä miten kestän enää. En voi kertoa vanhemmilleni, ne eivät ota minua vakavasti, onhan perheessä jo yksi joka on masentunut ja ahdistunut, joten kaikki huomio menee häneen. Lääkäriin en myöskään halua mennä, en ole hyvä puhumaan enkä todellakaan osaa/voi kertoa tuntemattomalle ahdistuksestani. Mitä tehdä? Onko jotain kotikonstia, millä saisi ahdistuksen loppumaan?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lue Raamattua ja rukoile. Se auttaa, kun voi puhua jollekin (rukous on puhetta). Raamatussa on paljon lohduttavia sanoja.

Vierailija
2/4 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

heille tuollaiset oireet ovat ihan tuttuja. Voit sanoa vaikka ihan aluksi, että asiasta on vaikea puhua. Oletko vielä alaikäinen? Sinun elämäsi on tärkeä, on parasta hoitaa ahdistusta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ettei se kroonistu. Ahdistusta hoidetaan lääkkeillä ja terapialla.



Kotikonsteina voi yrittää rentoutusharjoituksia ja hengityksen säätelyä, joita voi opetella krijastostakin lainattavien cd-levyjen avulla. Toisia auttaa laulaminen, raskas juoksulenkki, saunominen. Mutta nämä auttavat vain lievään ahdistukseen hetkellisesti.



Jos tuntuu, ettet enää kestä ahdistusta, tarvitset apua. Voi olla kyse ahdistuneisuushäiriöstä, joka on melko yleinen psyykkinen vaiva. Se ei tarkoita mielisairautta vaan on normaali reaktio johonkin traumaattiseen asiaan elämässäsi.



Ahdistuneisuudesta pääseminen voi edellyttää useiden vuosien työstämistä, mitään ihmelääkettä siihen ei ole olemassa. Älä kuitenkaan turhaan yritä yksin, koska apua on saatavilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sinulla jotain tosi mieluista harrastusta?

Aloin itse masentua yläasteella ja minulle sopiva kotikonsti oli piirtäminen, kirjoittaminen, elokuvat ja musiikki. Kaikki nuo ovat säilyneet minulle tärkeinä harrastuksina tähän päivään asti. Tuolloin mieluisa tekeminen, varsinkin luova sellainen, auttoi tosi paljon ahdistuksen purkamisessa. En itsekään tuolloin pystynyt puhumaan kenellekään. Pelkäsin vanhempieni reaktiota ja ystäväni taas eivät olisi ymmärtäneet. (Sen huomasin muutamaa vuotta myöhemmin, kun saivat tietää masennusdiagnoosistani. Minulla kotikonstit riittivät 18-vuotiaaksi. Silloin piti sitten hakea ulkopuolista apua.)



Tiedän, että ahdistuneen/masentuneen korviin saattaa kuulostaa yhdentekevältä kun sanotaan, että kannattaisi puhua jollekin. Minua se inhotti yläasteella. Tuntui, ettei minun oloni ole muiden asia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että joskus se olo ei hälvene pelkin kotikonstein. Totta kai näinkin käy ja se on hienoa.

Sinun kannattaa siis kokeilla tehdä jotain, mistä pidät tosi paljon. Joillakin se on urheilu, joillakin valokuvaus jne. Päiväkirjan pitäminen on myös usein hyväksi. Siinä pääsee purkamaan ajatuksiaan ilman pelkoa, että muut lukevat. Aloita vaikka yksityinen blogi.



Toivottavasti löydät itsellesi sopivan kotikonstin ja saat siitä apua.:)

Vierailija
4/4 |
09.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta sanon sen, että älä turhaan pelkää lääkäriin menoa. uudenaikaiset masennuslääkkeet auttavat tehokkaasti ahdistukseen.( Alussa tosin olo voi hetkeksi pahentua, älä säikähdä sitä)



Toisaalta, ahdistuksenkin voi kääntää voimavaraksi. Sinä kykenet tuntemaan asiat vahvasti ja siksi kykenet olemaan empaattinen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi neljä