Ulkosuomalaiset! Millaisissa tilanteissa teille on tullut tunne: mä haluun kotiin :(

10 vuotta vietetty ulkomailla. Luulin ajan auttavan, mutta ei. Pahenee vain. Ja Suomessa lomailu pahentaa entisestään oloa :((((((

En vain keksi ratkaisua. Mieheni ei halua Suomeen.

Kärsin joka päivä.

aina. :(

ajattelen koti-ikävän yllättäessä sitä, että ikävöintini kohde on vain idealisoitu kuva Suomesta, ei sitä arkitodellisuutta. Ja samoin ennen Suomessa kaipasin "muualle", vaikka sama se on kaikkialla vastassa.

Kaipaan Suomea päivittäin. Ikävä ei ole lievittänyt, vaikka olen asunut jo kauan täällä ulkomailla.

Mistä tietäisin, onko ikäväni vain haavetta siitä Suomesta, millainen se oli lapsuudessani? Kuinka voisin saada tietää? Lapseni ovat jo koulussa joten en voi noin vaan lähteä pariksi kuukaudeksi kokeilemaan millaista on asua Suomessa!

Kun ostin ruokaa ja "vahingossa" annettiin väärin rahasta takaisin

Asun Ruotsissa ja täällä tämä byrokratia on aivan uskomatonta! Ja sen rattaissa pyöriessä tulee kyllä välillä koti-ikävä.

Mutta jatkuva koti-ikävä kalvaa. Ihan siedettävä se on eikä nyt just olla palaamassa, mutta varmaan jonain päivänä. Tämä siitäkin huolimatta, että Suomessa ollaan köyhiä, kauhea ilmasto, ei osata leipoa leipää, naisilla ei ole vyötäröä jne ;)

kielen, käytäntöjen jne niin tilapäisesti on tullut syvä turhaantuminen ja tunne että pääsisipä takaisin Suomeen eikä tarvitsisi jatkuvasti olla stressaamassa pärjäämisestään ja oppimisesta. Mutta ne on vaan niitä huonoja päiviä olleet ja se olo on mennyt ohi.

työttömänä kuljeskellessani kaupungin vaatekaupoissa miehen rahoja tuhlaamassa ja istuessani trendikahviloissa juomassa cappucinoa.



Suomessa saisin suorittaa otsani hiessä ja ansaita sen juhlamokkani itse.



Kyllä suomalaisena, itsenäisyyteen kasvatettuna harmittaa.

vaikka sairastin virtsatien tulehdusta. Olisi pitänyt odotella 1,5 viikkoa.



Silloin tällöin ärsyttää tää ihmisten määrä täällä, kotimatkaan menee 2h (55km) ja kaupassa ei voi käydä rauhassa, vaan äkkiä tavarat kärryyn ja ulos sieltä, kun muuten alkaa ahdistamaan.

Mutta olinkin vain 4 vuoden työkeikalla. Jos ja kun siellä kohdemaassa joku jurppi, niin ajattelin vain että täydellistä paikkaa ei maan päällä ole.

Muutin miehen kotimaahan ja uusi kieli on vielä pahasti opetteluvaiheessa. Turhauttaa, kun ei saa yksinkertaisia asioitakaan toimitettua itse.



Nyt kun talvi on tulossa, niin tähän ei meinaa tottua miten kylmä sisällä on. Kivilattiat on jäätävän kylmiä, kuumaa vettä suihkuun saa odotella ikuisuuden, ikkunoista vetää, ovista vetää, ilmastointilaite hyrrää hirvittävää sähkölaskua, eikä lämpimiä sisätiloja löydy kuin oikeastaan autosta. Onneksi tätä ei kestä kuin sen muutaman kuukauden, mutta on kyllä suomalaista kaukolämpökerrostaloa ja kolminkertaisia ikkunalaseja ikävä!



Se ahdistaa, kun asutaan (toistaiseksi) ihan liian pienessä kylässä mun makuun. Tykkään ison kaupungin vilinästä, enkä kestä kun tässä kyläpahasessa ollaan juoruilun kohteena, kun ei olla naimisissa, hui kauhea! ja olen vielä raskaanakin, hui hirveää!