Sekä alateitse että sektiolla synnyttäneet: Kumpi on ollut helpompaa?

kerran synnyttäisin niin kyllä alakautta sen tekisin. Sattuuhan se, mutta vaan hetken ja toipuminen on huomattavasti vähemmän tuskaista.

Alatiesynnytykset kipeitä synnytysvaiheessa, ei jälkikipuja paitsi pissatessa kirveli n. Viikon ajan ( pieniä repeämä häppäreissä. Sektio oli kivuton, joskin epämiellyttävä kokemus, mutta jälkikivut olikin sitten viikkoja, alkupäivät ihan kamalia vaikka lääkkeet. Jos vielä tekisin muksun niin alateitse, ehdottomasti!

ja vaikka synnytys oli kamalaa, niin olin aivan heti tolpillani ilman kipuja. Kävin suihkussa, kävelin osastolle ja ainoa kipu oli selässä, kun oli laitettu epiduraali ja se kohta sattui. Muuten siis olin elämäni kunnossa.



Kuopusta synnytin 12 tuntia alateitse, ponnistusvaihekin lähes kaksi tuntia, kunnes jouduttiin sektioon. Sektiossa on ns. sairas. On kipuja, huonoa oloa, väsyttää jne vähintään tuon kolme päivää. Minulla meni vielä kaksi päivää lisäksi, ettei enää sattunut käveleminen tai nouseminen.



Eli esikoisen syntyminen oli helpompaa. En tiennyt, miten kamalaa se synnytys voi olla, ja synnyttämisen jälkeen ei tarvinnut enää muistella koko touhua.

joukossa niitä, joille sektio olisi ollut henkisesti parempi kokemus? Vaikka kipuja olisikin ollut.



Itselläni on se tilanne, että pelkään kuollakseni alatiesynnytystä ja pelkään saavani siitä traumat, jotka vaikeuttavat jopa suhtautumista lapseen. Olen myös helposti masennukseen taipuvainen, joten pelkään siksikin alatiesynnytyksen mahdollisten traumojen aiheuttavan minulle vielä helpommin synnytyksen jälkeisen masennuksen.



Haluaisin sektion, mutta en tiedä myönnetäänkö sitä :(

Ja helppoa oli! Suosittelen. Turhaa panikoit.

Alatiesynnytys oli toipumisen suhteen helpoin, en ollut juuri lainkaan kipeä. Ensimmäinen sektio oli helpompi kuin toinen, toisella kerralla haava tulehtui kunnolla.

eka sektio helppo, sen jälkeen alatie ihan karmea koska mulla oli tulehdus päällä josta ei siinä vaiheessa tiedetty. Seuraavat 4 alatietä oli kyllä helppoja.

sektioiduille ehkä eri sairaaloissa erilaiset kipulääkkeet jälkikäteen? Tai mistä voi johtua, että joillakin sektio on todella helppo kokemus eikä jälkikipujakaan juuri ole. Ja toisilla taas voi olla ihan hirveät kivut!? Vai onko se vain ihmisen kipukynnyksestä tai jostain kiinni?

Toivuin todella nopeasti.

oli helpompi, ei minkänlaisia kipuja synnytyksen jälkeen, en tarvinnut kipulääkkeitä....Alatie synnytys ioli kivuliaampi ja jälkikivut kestivät useamman viikon, kävelykin teki kipeää...Alatie synnytys kuitenkin hienompi kokemus...

oli paljon mielekkäämpi kokemus vs kiireellinen sektio. Synnytys toki teki kipeää mutta voin hyvin heti lapsen synnyttyä. Sektion jälkeen ensimmäiset päivät olivat todella vaikeita kipujen ja uuden vauvan kanssa. Imetyksen kanssa taistelin sektion jälkeen kuukauden kun alatiesynnytyksen jälkeen vauva tajusi heti mitä tehdä. Useampi viikko meni sektiosta toipuessa. En suosittele. Muutenkaan ei kannata liikaa miettiä tulevaa synnytystä ja kehittää pelkoa jo etukäteen. Asiat menee juuri niin kuin ne menee. Kaikkein järjettömintä on katsoa jotain videoita etukäteen synnytyksestä. Synnytys näyttää järkyttävältä mutta on kokemuksena toisenlainen.

Alatiesynnytys ehdottomasti helpompi. Pitkät synnytykset, mutta synnytyskivut oli hoidettavissa epiduraalilla. Sektion jälkeen kipu leikkaushaavassa kesti pitkään, sairaalassa piti olla melkein viikko, liikkuminen sattui vielä kotonakin eikä saanut nostaa mitään painavaa. Imetys makuullaan ei onnistunut, kun en pystynyt kääntämään sängyssä kylkeä: joka kerran piti nousta ylös ja kiertää toiselta puolelta sänkyyn takaisin.

että ehdottomasti sektio on helpompi. Hallittu ja kivuton tapa saada vauva. Kipuja on toki jälkeen päin, mutta niin oli kipeä episiotomiahaavakin.



Toki itselläni takana synnytyspelko. Viimeisin kolmesta synnytyksestä oli niin vaikea, että sektio tehtiin synnytyspelon takia.

Miten sait suunnitellun sektion? Koska pääsit eka kerran pelkopolille puhumaan ja miten monta kertaa siellä piti käydä?



Itselläni on aivan hirveä pelko ja se varjostaa koko tätä lapsen odotustakin. Ahdistaa päivittäin ja valvon asian takia öitäkin.

Sektion jälkeiset kivut oli ihan kauheaa, vasta joskus 6-8 viikon jälkeen alkoi tuntumaan suurinpiirtein siltä ettei ihan koko aikaa satu. Oli todella surkeaa lähteä kotiin vauvan kanssa kun ei voinut sängyssä edes kylkeä kääntää, ei nousta ylös tai kumartaa ilman kipua. Vauvan hoitaminen oli todella paljon raskaampaa kipujen kanssa vaikka sektiosynnytys itse toki oli kivuton. Ja kiireellisen sektion vaihtoehtona oli ollut se että meiltä molemmilta lähtee henki joten ei tullut silloin mieleen valittaa oloa, mutta kaksi toisenlaista synnytystä laittoi kyllä sen kokemuksen mittakaavaan.



Alatiesynnytyksen otin enemmän matkana itseeni, oli uskomatonta liittyä loputtomaan äitijoukkoon jotka on synnyttäneet ja selvinneet kivuista huolimatta. Mietin synnytyksen aikana paljon niitä aikaisempien sukupolvien äitejä jotka oikeasti ovat synnyttäneet jossain savusaunassa ilman mitään toivoakaan mistään kivunlievityksestä. Ilmeisesti epiduraalin takia en tuntenut ponnistusta kunnolla, joten keskimmäinen päätyi imukuppiin, josta toipuminen (vaikka siis väliliha oli leikattu isolla kädellä) oli sektioon verrattuna paljon helpompaa. Kivut pysyi särkylääkkeillä siedettävänä, pääsin kävelemään ja sain istuttua melkein normaalisti heti ja vauvan hoitaminen oli paljon helpompaa.



Kolmas sitten tulikin suorastaan helposti alakautta, en ottanut kipulääkitystä ja vaikka oli tavallaan tosi ällöttävää tuntea vauvan pään syntyvän (jopa korvat tuntui), se ei kivullisesti ollut mitään sektioon verrattavaa.

Isot vauvat, ekan jälkeen olin kuin junan alle jäänyt monta viikkoa ja en tajunnut ettei tuollainen kipu ole normaalia...episotomiat tuli molemmista, reilu 4,5kg vauvat.



Eli jos vauvasi on pieni, alle 4kg niin alateitse.

Itselläni takana kaksi alatiesynnytystä ja yksi sektio.



Alatiesynnytykset 21h kestänyt imukuppisynnytys, josta ponnistusta 1,5h sekä ns. normaalisti edennyt 7h kestänyt synnytys, jossa ponnistus n. 20min.



Sekä viimeisimpänä vauvan voinnin takia kiireellinen sektio, synnytys ei olisi vielä alkanut luonnollisesti joten yhtään kunnon kipeää supistusta en kokenut.



Kyllä omalla kohdalla tuo sektio on kaikkinensa ollut ns. helpoin, toki se haava oli muutaman päivän kipeä mutta ei ylitsepääsemättömästi, ja toipuminen sujui muutenkin tosi nopeasti ja hyvin. Vauva joutui olemaan viikon sairaalassa, sieltä lähtiessä kannoin itse vauvan+ kaukalon parkkipaikalle ongelmitta, enkä tuossa vaiheessa enää tarvinnut edes käsikauppakipulääkkeitä.



Tuo pitkä imukuppisynnytys oli ylivoimaisesti raskain ja kaikin puolin kamalin sekä kokemuksena että jälkeenpäin epparihaavoineen ja venyttyneine lantionpohjanlihaksineen, ns. normaali synnytys oli siedettävä ja siitäkin toivuin nopeasti, mutta kyllä sektio silti vie voiton. Lisäksi sektion jälkeen saa ensimmäisinä päivinä kunnon kipulääkkeet, alatien jälkeen tarjoavat korkeintaan Panadolia...



Mainittakoon vielä, että en ole mikään sektion puolestapuhuja, jos ennen sektiota olisi tarjottu vaihtoehdoiksi sektio tai alatie, olisin valinnut alatien, ja onhan sektiossa riskit isommat. Nyt ei vaan ollut vaihtoehtoja, ja kokemus osoittauikin yllättävän hyväksi.

Takana yksi molempia. Alatie sattuu siinä synnytysvaiheessa, mutta siitä toipuu paljon nopeammin. Sektio on tosi kivulias jälkeenpäin ja pitkään.



Alatiesynnytyksen jälkeen oli oikeestaan heti ok olo. Vain istuminen oli tuskaista. Tuntui, kuin olisi ollut kaktus tuolla alapäässä :D. Mutta se meni aika nopeesti ohi.



Sektion jälkeen kävi hirveen kipeesti kaikki liikkeet: sängystä ylösnouseminen, kävely, istuminen, maatessa kävi kipeetä kun vaihtoi asentoa jne. Yhtä tuskaa ja meni pitkään, ennen kuin pystyi liikkumaan kivuitta.



Pahin sektion jälkeen oli eka iso hätä. Voi julmettu. Mä istuin sairaalan vessassa vissiin 5 tuntia ja yritin äkeltää. Itkin ja se kakka ei vaan tullut ulos kun oli niin kovana, vaikka oli syöty luumuja ja muuta :(. Se oli itseasiassa paljon pahempi kokemus kuin alatiesynnytys. Ja tais kesääkin kauemmin. Uuuh! Puistattaa, kun muistelen :(



Ja toinen juttu on se, että jotenkin se vauva oli läheisempi alatiesynnytyksen jälkeen. En tiedä miksi, mutta sektion jälkeen ei ollut se sama tunne. Oli jotenkin niin kliininen kokemus.

suunnitellulla sektiolla, hänestä ei pahemmin kipuja ollut tai en niihin tainnut kiinnittää sen kummempaa huomiota kun olin niin huolissani lapsesta ja kuinka hän selviytyy.

Kuopus syntyi alateitse, sain synnytyksessä IV:n asteen repeämät ja oli huomattavasti kipeämpi ja toipuminen kesti kuukausia. Vieläkin 6vuoden jälkeen on välillä vaivoja jotka aiheuttavat harmia.

Jos alatiesynnytys menee ns.putkeen, niin se on parhaimmillaan kai ihan "läpihuutojuttu". Jos sektio menee pieleen, niin kivut ja komplikaatiot voivat kai olla helvetillisiä. Ja päinvastoin.



Itselläni ensimmäinen alatiesynnytys meni todella pieleen ja repesin niin pahasti, että lääkärit eivät antaneet enää lupaa synnyttää mahdollisia seuraavia lapsia alakautta.Istuin ensimmäisen kerran vasta 2kk päästä synnytyksestä ja jonkinasteisia kakkariesoja jäi loppuelämäksi.



No, seuraavat kaksi tulivat sitten suunnitelluilla sektioilla, ja särkylääkkeitä en tarvinnut enää, kun lähdin sairaalasta kotiin. Pystyin istua ja liikkua, imettää istualtaan ja voin muutenkin aivan loistavasti!



Minulla sektiot olivat pakonsanelemia, ja onnekseni ne olivat 1000 kertaa miellyttävämpiä ja helpompia kokemuksia, kuin pieleen mennyt alatiesynnytys.