Vain Suomessa vihataan lapsia 9.11.2012 Riku Rantala

Jul­kai­sin äs­ket­täin kol­le­ga­ni kans­sa mat­kai­li­jan ta­paop­paan. Taus­ta­työs­sä tu­tus­tuim­me vi­noon pi­noon eng­lan­nin­kie­li­siä alan opuk­sia.



Kan­sain­vä­li­sis­sä käy­tös­op­pais­sa suo­ma­lai­sis­ta – eten­kin mie­his­tä – piir­re­tään mie­luus­ti ku­va um­pi­mie­li­si­nä, pu­hu­mat­to­mi­na möl­lei­nä, joi­den kuup­paan mah­tuu ker­ral­laan vain yk­si aja­tus: al­ko­ho­li, sau­nan­läm­mi­tys tai it­se­mur­ha. Small­talk tai kos­ket­ta­mi­nen ovat Suo­men mie­hil­le ta­bu­ja, ei­kä jul­ki­sia hel­lyy­den­osoi­tuk­sia har­ras­te­ta.



Ku­ten esi­mer­kis­tä huo­maa, lais­kas­ti laa­di­tut ta­pa­kult­tuu­ri­op­paat vah­vis­ta­vat vir­heel­li­siä ste­reo­ty­pioi­ta ja raa­ko­ja yleis­tyk­siä.



Omien reis­su­ko­ke­muk­sie­ni poh­jal­ta esi­tän kui­ten­kin yh­den suo­ma­lai­sy­leis­tyk­sen, jo­ka va­li­tet­ta­vas­ti on tot­ta. Mis­sään päin maail­maa en ole koh­dan­nut yh­tä vi­ha­mie­lis­tä suh­tau­tu­mis­ta lap­siin kuin Suo­mes­sa.



Tu­hah­te­lua, kun pie­ni ih­mi­nen it­kee tai hih­kuu – ikään kuin jul­ki­sis­sa ti­lois­sa tu­li­si pi­tää tur­pan­sa kiin­ni. Ir­vis­te­lyä, kun lap­sia saa­puu sa­maan ju­nan­vau­nuun tai len­to­ko­neen vie­rei­sel­le penk­ki­ri­vil­le. Kärt­tyis­ten asiak­kai­den an­ta­mia pois­tu­mis­ke­ho­tuk­sia ra­vin­to­lois­ta, kun täy­sin luon­nol­li­ses­ti käyt­täy­ty­vät pik­ku­lap­set "ei­vät osaa käyt­täy­tyä".



Las­ten kans­sa mat­kus­taes­sa huo­maa, et­tä edel­lä mai­ni­tut esi­mer­kit ei­vät useim­mi­ten ole on­gel­ma mis­sään muual­la. Lap­sia sie­de­tään, kos­ka hei­tä pi­tää sie­tää – se kuu­luu hy­viin ta­poi­hin. Yk­si­vuo­tiaan rää­ky­nä ei ai­heut­ta­nut täy­teen ah­de­tus­sa ka­ri­bia­lai­ses­sa pik­ku­bus­sis­sa pie­nin­tä­kään kor­van­lot­kau­tus­ta. Krei­kas­sa uk­ke­lit jät­ti­vät ate­rian­sa kes­ken jal­ka­pal­lo­il­lak­seen het­ken kak­si­vuo­tiaan kans­sa ta­ver­nan pi­hal­la.



Mil­loin suo­ma­lai­sis­ta on tul­lut näin luon­not­to­mia? Olem­me­ko uh­ran­neet ih­mi­syy­den pe­rus­asiat te­hok­kuu­den ja ku­rin alt­ta­ril­la? Kaik­kien ta­po­jen taus­tal­la vai­kut­taa yleen­sä joh­don­mu­kai­sia syi­tä, eh­kä meil­lä ne ovat kii­re, stres­si ja oman lap­sen­omai­suu­tem­me tu­kah­dut­ta­mi­nen.



Pe­lot­ta­vaa on, et­tä täl­lai­seen käyt­täy­ty­mi­seen olen syyl­lis­ty­nyt mo­nes­ti it­se­kin – ym­mär­sin mouk­ka­mai­suu­te­ni vas­ta tul­tua­ni it­se isäk­si ja otet­tua­ni lap­set mu­kaan reis­suun. Näin isän­päi­vän kor­vil­la suo­sit­te­len mo­lem­pia: op­pii ole­maan ih­mi­sik­si.



Kir­joit­ta­ja on hel­sin­ki­läi­nen Mad­ven­tu­res-seik­kai­li­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja, jol­le myön­net­tiin lo­ka­kuus­sa tie­don­jul­kis­ta­mi­sen val­tion­pal­kin­to.