Lue keskustelun säännöt.
Miten käyttäytyisit? (uusperhe-ero ja lapset)
17.11.2012 |
Mies jätti minut yhtenä päivänä ilman ennakkovaroitusta. Lähti vaan. Menin päivystykseen ja sain nukahtamislääkkeitä ja sairauslomaa. Sitten aloin käydä psykologilla. Lapsille jouduin kertomaan asian tietysti heti. Miesystäväni ei ole tavannut lapsiani enkä minä miehen lapsia. Hän näki lapsiani joka päivä yhdessäolomme ajan, minä näin kerran kuussa miehen lapsia. Olen ollut heihin netitse yhteydessä (ovat isoja).
Miten selitän tilannetta lapsilleni? Erosta on puoli vuotta. Miehelle sanoin heti, että saa tavata lapsiani. Itse olen niin järkyttynyt ja vihainen, etten halua olla miehen kanssa ikinä tekemisissä, mutta antaisin nähdä lapsiani.
Mitä mies ajattelee? Miten olen voinut olla ihmisen kanssa, joka hylkää lapset? Ymmärrrän, että jätti minut, aikuisen ihmisen, mutta näinkö näissä avoeroissa sitten käy??? Kokemuksia??
Kommentit (14)
En kysy, koska emme ole väleissä.
Ai, olen sitten outo. Anteeksi kysymykseni. Minusta on vaan kummallista, että mies sanoi rakastavansa lapsiani ja eli heidän kanssaan ja erosi yllättäen ja hylkäsi heidät. Ajattelen tätä vain lapsen näkökulmasta, miltä lapsesta tuntuu, että ihminen häipyy kokonaan maisemista. Ei kai teistä sentään kummallista ole, että lapsi reagoi hylkäämiseen????? Kysyin, miten tuen lapsiani. Eli sanon vaan että erottiin, älä kysele ja oireile.
Ok. Maailma on paljon paskempi paikka kuin kuvittelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sinun auta muuta kuin kertoa lapsillesi että mies on päättänyt että on parempi että ei tapaa heitä. Ja että joskus vain näin tapahtuu ja että se ei ole mitenkään lapsen syytä.
MIehet ovat kummallisia. ;)
Ja ehkä seuraavan miehen tavatessasi et perusta uusperhettä kovin helposti. Saatat jopa katsoa lapsillesi paremmaksi elää heidän kanssaan ja mies omassa taloudessaan.
Sanot lapsille, että erositte. En mä muuta osaa sanoa ainakaan. Jos mies ei halua lapsia nähdä, niin ei halua. Sitä voitte lasten kanssa yhdessä vaikka ihmetellä, jos niikseen on.
Meillä tosin vasta muutaman kuukauden seurustelu takana, mutta kuopukseni ehti kiintyä poikaystävääni. Luulin suhteen olevan vakava hänen puheidensä ja käytöksensä perusteella, vaan sepä muuttui yhtä-äkkiä viikossa kylmäksi ja vihamieliseksi. Vika ei kuulemma ole minussa, vaan hän ei ole valmis. Heti erosta puhuttaess asovin ensimmäiseksi, että hän vielä hyvästelee lapset ja hän siihen suostui. Aion tehdä lasten kanssa surutyötä niinkuin on hyvä tehdä, kun menettää jonkun tärkeän ihmisen. Kuuntelemme surullista musiikkia, maalaamme ja puhumme hänestä ja siitä, mitä kivaa oli yhdessä tehty ja puhun pettymystäni siitä, että hän ei ollutkaan valmis. Viemme sitten tehdyt piirrustukset hänelle ja saavat sanoa hyvästit. Näinhän se elämässä on, että emme me aina saa pitää elämässämme ihmisiä, vaikka niin haluaisimme.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 17:08"]
Meillä tosin vasta muutaman kuukauden seurustelu takana, mutta kuopukseni ehti kiintyä poikaystävääni. Luulin suhteen olevan vakava hänen puheidensä ja käytöksensä perusteella, vaan sepä muuttui yhtä-äkkiä viikossa kylmäksi ja vihamieliseksi. Vika ei kuulemma ole minussa, vaan hän ei ole valmis. Heti erosta puhuttaess asovin ensimmäiseksi, että hän vielä hyvästelee lapset ja hän siihen suostui. Aion tehdä lasten kanssa surutyötä niinkuin on hyvä tehdä, kun menettää jonkun tärkeän ihmisen. Kuuntelemme surullista musiikkia, maalaamme ja puhumme hänestä ja siitä, mitä kivaa oli yhdessä tehty ja puhun pettymystäni siitä, että hän ei ollutkaan valmis. Viemme sitten tehdyt piirrustukset hänelle ja saavat sanoa hyvästit. Näinhän se elämässä on, että emme me aina saa pitää elämässämme ihmisiä, vaikka niin haluaisimme.
[/quote]
Ei hyvää päivää... muutaman kuukauden seurustelun jälkeen olit jo esitellyt lapsetkin miehelle ja nyt teette surutyötä??
Ehkä seuraavalla kerralla pidät lapset kaukana suhteesta vähän pidempään, ettei käy näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo uusperhepelleilyt ovat kyllä hirveitä lasten kannalta.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2012 klo 20:19"]
En kysy, koska emme ole väleissä.
Ai, olen sitten outo. Anteeksi kysymykseni. Minusta on vaan kummallista, että mies sanoi rakastavansa lapsiani ja eli heidän kanssaan ja erosi yllättäen ja hylkäsi heidät. Ajattelen tätä vain lapsen näkökulmasta, miltä lapsesta tuntuu, että ihminen häipyy kokonaan maisemista. Ei kai teistä sentään kummallista ole, että lapsi reagoi hylkäämiseen????? Kysyin, miten tuen lapsiani. Eli sanon vaan että erottiin, älä kysele ja oireile.
Ok. Maailma on paljon paskempi paikka kuin kuvittelin.
[/quote]
Miehesi vain on paskempi mies kuin kuvittelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottaisin vielä tapaamista. Mutta silloin kyllä sinun pitäisi itsekin pystyä olemaan mukana.
5 vuotta, josta lapset tunsivat miehen 4 vuotta. Poikani on nyt 12 v ja tyttöni 10 v.
Löytyisikö kokemuksia uusperhe-eroajista? Ihanko oikeasti on tapana, että välit katkeavat kerralla lapsiinkin? Minusta tuntuu epäinhimilliseltä, mutta vielä epäinhimillisemmiltä tuntuvat tämä ketjun kommentoijat. Voisitteko tekin kertoa, kuinka lapsenne ovat suhtautuneet? Eivät oireilleet? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se vain menee, kun biologinen side puuttuu. Tosi harvoin uusperhe-eron jälkeen kumppain lapsia enää tavataan. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheltä kuulostaa. Kauanko erosta on aikaa? Voisiko olla niin, että miehen pitää itsensä takia ensin irrottautua kunnolla, ja hän voisi sitten olla yhteydessä lapsiisi. Eikö sinulla ole edes mahdollisuutta laittaa hänelle viestiä, että lapsilla on ikävä, ja voisiko hän ottaa lapsiin yhteyttä niin, että sinä et puuttuisi siihen mitenkään?
että yhteydet lapsiin puolin ja toisen katkesivat siihen eroon. Meillä oli molemmilla pienet lapset ja olisi vaatinut molempien tahtoa järjestää vielä tapaamisia, mutta sitä tahtoa ei ollut. Enkä tarkoita tapaamisilla mitään viikonlopputapaamisia vaan olisi ollut mukavaa, jos oltais joskus käydä vaikka kahvilla tai synttäreillä jne.
Teillä ei siis ole yhteisiä lapsia?
Jos mies ei kerran ole lastesi isä, ei tällä ole kertakaikkiaan mitään syytä tavata lapsiasi. Miksi edes moista odotat?
Eikö lapsillasi silloin ole isä olemassa kuitenkin, se oikea isä?
Miksi sinun pitäisi lapsillesi muuta selittää kuin että te erositte.