Lue keskustelun säännöt.
Oletko parisuhteessa järkisyistä? Minä olen.
08.11.2012 |
Itse olen, ja mietin onkohan tämä kuinka yleistä. Meidän suhteessa tilanne on sellainen, että sovimme järjellä ajatellen tosi hyvin toisillemme, ja puitteet (talo, autot, ammatit...) on kunnossa. Elämä on melko soljuvaa.
Mutta sydämeni sanoo ja on aina sanonut, että olen väärän miehen kanssa. Rakastan häntä, mutta en kuin puolisoa. Tahdon hänelle aina hyvää ja uskon olevani hyvä puoliso, niin kuin hänkin on. Syvemmällä tasolla emme kuitenkaan ymmärrä toisiamme, ja kun tulee aikoja jolloin sitä kaipaisi todellista sielunkumppania, niin parisuhde etenee kuin tervassa.
Pääosin olen kuitenkin tyytyväinen, sillä minulla on kiltti ja hyvä mies, hänellä ja itselläni hyvä toimeentulo, melko samanlaiset tulevaisuuden haaveet jne. Joskus sitä kaipaisi vaan jotain suurempaa, sellaista mitä en ole mieheni kanssa koskaan kokenut. Mieheni on asioista samaa mieltä; kauan sitten olimme vähällä erota, mutta totesimme, että "napakymppiin" osuminen on niin epätodennäköistä, että pysyimme yhdessä. Olemmehan toisillemme kuitenkin melko sopivat kumppanit.
Olenko ainut joka huomaa vuosien jälkeen tulleensa tällaiseen (ehkä sittenkin väärään) ratkaisuun?
Kommentit (5)
Mulla ne järkisyyt on taloudelliset syyt. Jos olisi varaa, eroaisin heti. Meillä on huono avioliitto ja kumpikin kärsitään, mutta ei pärjättisi taloudellisesti, jos erottaisiin. Ja kyllähän toisesta muutenkin on puolin ja toisin hyötyä, ainakin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut itsenäinen ja itseriittoinen. Olisin ollut ja olisin vieläkin paljon mieluumin yksin kuin jakaisin elämäni minulle yhdentekevän ihmisen kanssa. En muutenkaan ole kovin sosiaalinen, joten pelkän seuran vuoksi en miestä kaipaa. Tienaan hyvin, en tarvitse elättäjää.
Rakastan miestäni suunnattomasti, se on ainoa syy miksi olemme yhdessä.
oikeasti prinsessasatuihin, että on olemassa ihminen, jonka kanssa rakastumisen tunne ei koskaan häviä?
Olen aina ollut itsenäinen ja itseriittoinen. Olisin ollut ja olisin vieläkin paljon mieluumin yksin kuin jakaisin elämäni minulle yhdentekevän ihmisen kanssa. En muutenkaan ole kovin sosiaalinen, joten pelkän seuran vuoksi en miestä kaipaa. Tienaan hyvin, en tarvitse elättäjää.
Rakastan miestäni suunnattomasti, se on ainoa syy miksi olemme yhdessä.
mieheni ei ole yhdentekevä, laitan hänen hyvinvointinsa useimmiten omani edelle. Eli rakkautta on, mutta ehkä enemmän toverillista? Ihastun helposti toisiin miehiin, erityisesti sellaisiin ominaisuuksiin joita omassa miehessäni ei ole, mutta teen silti tietoisen päätöksen pysyä tässä suhteessa, sillä perusasiat ovat hyvin.
ap
Olen miehen kanssa, koska parempaa ei löydy. Ei sillä, että mies olisi jotenkin huono. Ihastus ja rakkaus on vain hävinnyt minun puoleltani. Ainoa, mitä tunnen, on toveruus ja sisarellinen rakkaus. En kuitenkaan halua lähteä suhteesta, koska muutoin kaikki on ok. Tuskin tulen koskaan löytämään toista yhtä taloudellisesti ja emotionaalisesti turvallista miestä. Siksi jään suhteeseen.