Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä aloit olla yksin öitä kotona?
Kommentit (26)
Vanhemmat erosivat ja asuin äidin luona.
Äiti lähti rilluttelemaan ja jätti minut yksin.
Se oli aluksi mukavaa mutta kun se jatkui niin aloi pelottaa. En uskaltanut kertoa äidille koska hän kuitenkin tahtoi mennä ulos ja hänet oli isäni jättänyt enkä tahtonut olla hänelle ilkeä.
Muistan yhä miten pariin kertaan ihan vakavissani harkitsin että olisin lähtenyt etsimään äitiä baareista mutten sitten uskaltanut lähteä.
Pelkäsin sitä että menisin jonkun portsarin luo, miten osaisin selittää että saanko tulla etsimään äitiä.
Äidillä oli muutamia suhteita ennenkö tapasi tämän jonka kanssa yhä on tänäkin päivänä mutta muistan sen miten iloinen olin kun äiti löysi jonkun eikä enää lähtenyt minnekään.
Samaan aikaan silti toivoin että äiti ja isä palaisivat yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuthan on jo vauvana jätetty yksin kotiin yöksi, mutta joskus 8 vuotiaana muistaakseni sitten. Minua pelotti olla yksin kotona, vaikka usein oltiin kaverien kanssa yhdessä meillä tai heillä kun vanhemmat oli rilluttelemassa.
En ollut usein yksin, enkä muista sen tuntuneen ihmeelliseltä. Ehkä tarkastin, että ovet on lukossa ja laitoin kaihtimet alas, mutta niin teen vieläkin, jos olen yksin yön.
Vanhemmat kävivät joka vkonloppu mökillä 300km päässä ja sain jäädä yksin kotiin sen vuoden alusta lähtien, kun täytin 15v. En muista koskaan pelänneeni isossa omakotitalossa, tosin usein mulla oli joku kaveri seurana.
muttei se sitten niin älyttömän kivaa ollutkaan. Asuttiin omakotitalossa. Jos olis ollut kerrostalo, jossa nuorempana olin asunut, niin olis ollut turvallisempaa. Siellä kuitenkin tunsi naapurit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, oli se parempi kun lähteä vanhempien mukaan mökille.
Isä lähti usein viikonlopuiksi naisystävänsä luokse toiselle puolelle Suomea ja minä jäin kotiin yksin.
Myöhemmin reissut venyivät viikon mittaisiksi.
Muistan, että aluksi oli aika orpo olo mutta sitten osasin nauttia siitä, että sain olla yksin kotona ja pitää taloutta pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halusin itse jäädä kun muut lähti mökille. katoin keskiyöllä jonkun vähän jännemmän leffan ja sitten toki pelotti, ei kuitenkaan liikaa niin että olisi paha olo ollut tai ikävä äitiä.
en tuonklaan jälkeen jäänyt säännönmukaisesti yksin kotiin vaan aina tapeltiin siitä saanko jäädä kun olisin itse halunnut jäädä. ehkä sitten 15-vuotiaana aloin enemmän jäädä kuin olla mukana.
En muista koska olin lapsuuden kodissa yksin koko yön, aika harvinaista että olisin ollut yksin kun oli yleensä pikkusisaruksia vahdittavana jos vanhemmat oli jossain.
Varmaan isossa talossa ihan yksin alkaa kuvitella kaikkia ääniä, kerrostaloasunto nyt on ihan eri juttu.
Lapsuuden kodissa oli peltoja aika paljon ympärillä, ja talossa oli monta ulko-ovea, siinä mielessä vähän pelottavaa kun alkaa kuvitella omiaan, että mitä jos joku tulisi, ja olisikin joku ovi jäänyt auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 17-vuotiaana oltiin siskon kanssa kahdestaan. Silloinkin talo täynnä kavereita.
eli ekalla luokalla. Äiti kävi vuorotyössä. Itse halusin jäädä, ei pelottanut koskaan. Täti asui naapurirapussa, jos olis joku paniikki tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ekalla luokalla. Äiti kävi vuorotyössä. Itse halusin jäädä, ei pelottanut koskaan. Täti asui naapurirapussa, jos olis joku paniikki tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes lukioiässä en saanut olla yksin öitä kotona.
Jos äitini lähti vaikka parin päivän matkalla, tuli mummoni meille kylään vierailun ajaksi.
Muutinkin kotoa pois heti lukion jälkeen vaikka jäin samalle paikkakunnalle opiskelemaan ja vaikka lapsuuskodissa olisi hyvin ollut tilaa asua. En vaan jaksanut äitini tiukkaa kotrollia ja todellakin nautin yksin asumisesta.
kun äitini alkoi tapailemaan yhtä miestä. Alkuun tykkäsin, sitten vitutti ja lopulta sillä ei enää ollut väliä, rupesin ravamaan baareissa kavereiden kanssa.
Vanhempani tekivät vuorotyötä ja joskus sattui että molemmilla yhtä aikaa yövuoro. Ei tuossa minusta mitään ihmeellistä ollut. Illalla olin jo sängyssä kun lähtivät töihin ja herätessäni taas kotona.
Meidät on jätetty saareenkin keskenämme veljen kanssa kun olin 8v ja veli 5-6v.
eli ekalla luokalla. Äiti kävi vuorotyössä. Itse halusin jäädä, ei pelottanut koskaan. Täti asui naapurirapussa, jos olis joku paniikki tullut.
Lakipykäliin on kirjattu vaikka mitä mutta silti omassa lapsuudessani oli ihan normaalia antaa lapsille luunappeja ja tukistaa...
Pelotti.
Muutin 17-vuotiaana pois kotoa suoraan avoliittoon, enkä koskaan pitänyt öistä, joilloin mies oli töiden takia pois.
Pelkään yhä pimeää, jätän aina yöksi kulkuvaloja pitkin taloa.
40v
Monesti hakeuduin yöksi siskoni luo. Edelleenkään en ole hyvä nukkumaan yksin...