Lue keskustelun säännöt.
miten TE palvelette muita ihmisiä ja ihmiskuntaa?
16.11.2012 |
luin joku aika sitten kirjan jossa oli puhetta paljon elämäntehtävästä ja -tarkoituksesta, ja avainsanoma oli se että ihmisen ei saisi ajatella kaikessa omaa napaansa ja omia tarpeitaan. Eli sen sijaan että aina miettisi ja mallintaisi asiat siinä viitekehyksessä että "mitä tämä antaa minulle ja mitä minä siitä saan", pitäisi ajatella niin että "miten minä voin auttaa ja ilahduttaa tässä kontekstissa lähimmäistäni ja ihmiskuntaa".
Tässä on itse asiassa vinha perä kun asiaa pohtii tarkemmin ja pidempään. Elämä eräällä tapaa helpottuu kun ei tarvitse kaikessa olla "voittaja", siis saavuttaa itselleen maksimaalista etua/hyötyä/voittoa, vaan voi myös itse tyytyä välillä keskinkertaiseen jos joku muu saa siitä jotain itseä parempaa, ja tämän voi tehdä vilpittömästi toisen puolesta, iloiten ja palvellen.
Ymmärrän että tämä kuulostaa äkkiseltään 95% ihmisistä täydeltä tuubalta. Niin minustakin alkuun. Mutta... mitenhän muotoilisin tämän. Nimittäin kun aloin tekemään tätä, niin elämässäni on sattunut kaikenlaista mukavaa sen jälkeen todella paljon. Eli vähän kuin "antessaan saa". Haaveita on toteutunut, unelmoimiani asioita on sattuman myötä saatu, ja ylipäätään onnellisuuteni on parantunut.
ymmärrän että biologisen säilymisen kannalta ihminen yleensä ajattelee vain itseään, omaa selviytymistään, koska kilpailu rahasta, ravinnosta, suojasta, puolisoista (mitä kaikkea sitä nyt onkaan) on ollut aikaisemmin veristä. Mutta nyt hyvinvointiyhteiskunnassa, voisi myös ehkä siitä kilvoittelusta luopua edes vähäsen.
Itse olen pystynyt säilyttämään tyyneyteni myös monissa tilanteissa missä ennen vedin täydet kilarit tai stressiraivarit. Esim kun minua "vähäpätöisempi" taidoiltaan oleva kollega sai molempien havitteleman ylennyksen, olin iloinen hänen puolestaan ja ajateelin että nyt ei vain ollut minun aikani. Tai jos joku kiilaa kassajonossa, ajattelen että "onhan mulla aikaa tässä odotella vaikka yksi siihen väliin tuleekin". Ennen olisin ottanut hittiä moisista asioista niin että verenpaine olisi ollut varmaan 200.
Toisten palvelemisen ei tarvitse olla aina mitään konkreettista tuotosta (raha, vapaaehtoistyö) vaan se voi olla monenlaista muutakin. Itse pyrin tuomaan iloa, valoa ja huumoria ihmisten elämään ja tekemään kaiken sen, mikä yleensä tehdään hampaat irvessä, iloiten ja hymyillen. Ja jos ei alkuun hymyilytä niin vedän vaikka tekohymyn hampaat irvessä, sitten alkaakin jo aidostikin naurattamaan.
Ja teille, jotka haluatte vastata että hyppää kaivoon ap, mitä ylimielistä hymistelyä ja idioottia sontaa: vastaan teille jo etukäteen, olette rakkaita *pusu* vaikka ette minusta pitäisikään.
Jos yksikin vastaa tähän viestiin että hyvä idea, kokeilempa tuota, olisin super onnellinen!
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei nimittäin olisi iso ponnistus jos useampi (mielellään kaikki) päättäisivät että vastaan av:lla viesteihin, auttaakseni muita, ja teen sen _ystävällisesti_!
Tässähän on eletty erittäin tiivistä individualismin ja hedonismin aikaa jo - mitä? - 30 vuotta, mutta pikku hiljaa taitaa olla palaamassa sellainen hyvänteon eetos.
1970-luvulla elettiin yhteiskunnallisen vastuun ja yhteisön aikaa, jolloin ei kukaan olisi KEHDANNUT julkisuudessa möyhkätä vaikkapa kehitysapua tai vähäosaisuutta vastaan nykyiseen tapaan (esim. Schubak). (Toki tuon ajankin filosofioissa oli omat ongelmansa, en ihannoi niitä, mutta ei niistä tässä yhteydessä enempää)
Sittemmin yksilön oma napa on noussut kunniaan ja liberalistinen ajattelu siitä, että oman edun tavoittelu (muka) automaattisesti edesauttaa muitakin. Pitkälti tähän liittyy kommunistisen järjestelmän romahdus Neuvostoliitossa - vaikka oikeasti tietenkin Neuvostokommunismi ei mitenkään osoita vääräksi yhteisöllisyyttä ja sosiaalista vastuunkantoa SINÄNSÄ. Puoluediktatuuri on huono asia puolueen poliittisesta ideologiasta riippumatta!
Nyt taitaa vene pikku hiljaa olla kääntymässä. Ympäristö- yms. kysymykset vaativat yhteistä tahtoa, eivät onnistu ihan vaan pelkästään yksilötason puuhasteluna.
Vaikka tällainen pienimuotoinen hyvänteko tietysti tietyssä mielessä palvelee yksilöllistä, hedonistista halua tuntea itsensä Hyväksi Ihmiseksi, tämä myös rakentaa ihmisten yhteisöä, jossa kaikilla on hiukan nykyistä parempi olla.
Luin hiljattain, että on olemassa oikein liike, joka tähtää siihen, että tehdään päivittäin vähintään yksi pieni, hyvä teko ventovieraille ihmisille. Esimerkiksi pannaan rahaa parkkimittariin jollekulle, jonka mittari on mennyt punaisen puolelle. Jätetään joukkoliikennelippu seuraavan käyttöön, jos siinä on vielä vaihtoaikaa ja itse astut jo pois bussista.
Ja nimenomaan ideana on, että sitä hyvää tekoa ei tehdä henkilönä eli siitä ei tarvitse/voi kiitellä tekijää, vaan se on siinä mielessä vastikkeetonta (toki siitä saa tuon hyvän mielen, johon viittasin).
että tavallaan antamisestasi muille olet jollain tapaa siitä itse hyötynyt tavalla tai toisella ja olet siksi tyytyväinen.
Harmi, etten ole kokenut vastaavia, ehkä vielä joskus. En tässä kuitenkaan ala erittelemään näitä tekojani muiden hyväksi, mutta kyllä, niitä on ja niitä teen, edelleen.