3:n lapsen äidit, rohkaiskaa mua! Mies huomenna töihin

nytkö vasta mietit asiaa? Otan osaa, en osaa rohkaista. Luultavasti susta tulee hermoraunio...

Jos mahdollista, pakkaudutte heti aamusta ulos, aidattuun leikkipuistoon. salaeväät varuiksi mukaan, jos alkaa verensokeri laskea äidillä tai lapsilla.



Jos isommat ei anna imetysrauhaa, voit hyvällä omallatunnolla näyttää sen hetken heille videoita.



Jos isommat tylsistyvät, yritä keksiä heille tehtäviä. Kotona kotitehtäviä, ulkona juoksukilpailuja ja voimannäyttöjä (juu, mulla vain poikia :-) )



Alkuaikoina mä kirjoitin kaikkia tekemisehdotuksia paperille. Kun pää löi tyhjää imetyshuuruissa, luin vaan paperista että hei nyt tehdään/tehkää sitä ja tota... jne.



T: Kolmen alle kouluikäisen äiti

jäljiltä ja ukko jäi 3 muksun kanssa kotiin jatkamaan lomailua. Ei tuo älynnyt valittaa?? Sori, ovat kylläkin jo isompia, tarha- ja ala-asteikäisiä..



Jaksuja vaan ap:lle, kyllä se siitä parin vuoden päästä helepottaa ;)

minkäs ikäiset lapset sulla? Mulla nyt siis viikon ikäinen vauva ja "isot" lapset 3 & 4-vuotiaita. Meillä homma toimii parhaiten niin että aamupalan jälkeen esivalmistan lounaan ja sitten kipin kapin ulkoilemaan, että leikki-ikäisistä saadaan ylimääräiset energiat pihalle! Tsemppiä!

Kyllä sä pärjäät!



Oikealla asenteella ja hyvistä vinkeistä vaarin ottamalla sulla on edessäsi ihana aika, jota voit sitten tyytyväisenä myöhemmin muistella ja haikailla. Sanotaan, että kun lapset ovat pieniä, ovat murheetkin pieniä. Nyt sen uskon, kun omat jo isompia.



Itse olin kotona siihen saakka kun nuorimmainen neljästä täytti kolme. Lapsilla lyhyet ikäerot, joka välissä 1,5-2 vuotta. Kotiaikoina nautittiin rauhallisista aamuista, käytiin paljon kavereilla kylässä sekä kerhoissa, pidettiin kiinni päiväuniajasta, sillä se oli myös minun lepohetkeni! Kotityöt kyllä ehtii tehdä, tai sitten jättää jotain vähemmän tarpeellista tekemättä, maailma ei siihen kaadu.



Tärkeää on myös tehdä sellaisia asioita, mistä itse nauttii. Itse luin kirjoja aina kun mahdollista, sekä iltaisin jätin lapset isänsä kanssa ja lähdin oman rakkaan harrastukseni pariin, en tosin tietenkään joka ilta.



Nykyään kun olen töissä, mietin tyytyväisenä vuosia, jotka vietin pienten lasten kanssa kotona. Se oli hienoa aikaa! Nyt kun lapset ovat jo koululaisia, on heidän kanssaan edelleen kiva viettää aikaa, mutta hieman eri tavalla. Välit ovat hyvät, joten se helpottaa myös konfliktitilanteissa.

Hyvin se menee! Jätä turha jännitys pois ja ota rennosti!



Ihan ensimmäiseksi, rauhoitut ja otat tilanteen haltuun. Mieti, mtkä ovat ne oikeat asiat, joista sinun pitää selviytyä? Lapset on ruokittava, vaipat on vaihdettava ja kaikkien on oltava elossa silloin kun mies tulee kotiin. Lähes kaikki muu on toissijaista eikä välttämätöntä. Vessan pesu, tiskaus, imurointi jne. saavat odottaa, ne ehtii hyvin tehdä myöhemminkin ja niitä saa tehtyä päivisin sitten, kun totut uuteen tilanteeseen ja arki alkaa sujua rutiinilla.



Tänään ehditte käymään kaupassa ostamassa kaapin täyteen ruokaa, ottakaa mukaan lapsille jotain helppoja syötäviä mahdollisen kriisin varalle (nakkeja, jogurttia tms. mitä ei tarvi sen kummemmin valmistaa). Tänään ehdit hyvin myös valmistelemaan huomiselle päivälle ruoan, jonka vain viimeistelet huomenna.



Kun vauva nukkuu (ja mahdollisesti isommatkin?), otat aikaa itsellesi. ET TEE KOTITÖITÄ! Jos isommat eivät nuku, katsotte yhdessä lastenohjelmia tai lapsi puuhailee lastenhuoneessa ja sinä torkut tyynyn ja viltin kanssa vieressä.



Imetyksen ajaksi (jos siis imetät ja isommilla on tapana riehua) voitte joko majoittua kaikki sohvalle katsomaan ohjelmaa/lukemaan kirjaa tai lukittaudutte lastenhuoneeseen ja sinä istut lattialle ja imettäessäsi samalla jutustelet lapsille ja annat heille huomiota, pyydät heitä vaikka esittelemään leluja jne.



Tärkeintä on muistaa rentous. Arki lasten kanssa on oikeasti todella mukavaa ja antoisaa, kunhan löytää sen oikean fiiliksen eikä ota stressiä turhista asioista. Lapsista tulee nopeasti hyviä kavereita, kun vietätte aikaa paljon yhdessä ilman tiukkoja sääntöjä ja rutiineita. Niitä ehtii myöhemminkin, nyt vaan nautitte toisistanne ja opettelette arjen pyörittämistä yhdessä.



Tsemppiä!



T: neljän (8-1v.) äiti, jonka mies reissaa ja on usein poissa kotoa

en osannut arvata minkälaista rumbaa tää tulis olemaan. Muksut on 2v 3kk (kauhee uhma päällä), piirua vaille 4v. ja 4 viikkoinen vauva.



Mulla suurin ahdistus liittyy aamuihin, että miten saa kaikki valmiiksi niin että pääsee pihalle asti. Vauva herää heti kun nousen vierestä ja ei sitten viihdy kuin sylissä niinkauan että pääsee seuraavan kerran nukkumaan.



Haukkumiset voi jättää pois tästä ketjusta.

että "Lapsista tulee nopeasti hyviä kavereita, kun vietätte aikaa paljon yhdessä ilman tiukkoja sääntöjä ja rutiineita." rutiinit ovat ainakin meillä erittäin tärkeitä, ja piti sanomani että kaikki sujuu paremmin kun ei kehittele ja stressaa turhaan ylimääräisiä sääntöjä ja kieltoja!

Kantoreppu voi olla avuksi. Ja sen muistaminen, että päivä päivältä pikku hiljaa helpottaa. Älä vaadi itseltäsi esimerkiksi kotitöiden suhteen täydellisyyttä, vaan yritä huolehtia jaksamisestasi. Ja ulkoiluun uskon minäkin.

hyväksy se tosiasia, että et saa kaikkea haluamaasi millään tehtyä. mene välillä siitä mistä aita on matalin. ruokia saa kaupasta myös valmiina. aina ei tarvitse tehdä kaikkea itse. imuroinnit ja pölyjenpyyhinnät voi hyvin odottaa siihen, et niille löytyy sopiva aika ym. ym. rennoin mielin tulevaan, ja muista olla itselles armollinen. tsemppiä tulevaan! t: äiti viidelle rasavillille tenavalle.

Itse jäin kotiin vauvan, 1v ja 2v ikäisten kanssa. Haastetta riitti, sillä synnytys oli erittäin vaikea ja olin pitkään toipilas. En siis juuri jaksanut sängystä nousta. Lisäksi vauva oli koliikki ja itki päivät ja yöt läpeensä.



Mutta, kaikesta selviää. Minkä ikäisiä isommat lapsesi ovat?

Mä jäin tänään kotiin tasan 2-viikkoisen vauvan ja taaperon (1v10kk) kanssa, ja muakin jo vähän pelotti. Kyllähän kaikesta selviää ja pärjää, vaikkei se helppoa olisikaan, mutta ap kaipasi tähän väliin kannustusta, ei vastaajien oman rinnan pöyhistelyitä. Kyllä muakin huolestuttaa, vaikkei noita ole kuin kaksi. Kyllähän me muuten pärjätään, mutta imettämisen kanssa olen pulassa. Vauva kun tahtoisi olla rinnalla päivisin lähes koko ajan ja öisinkin tunnin välein. Tänäänkin on satanut kaatamalla, enkä osaa imettää istuen, joten puistoon on ihan turha kuvitella lähtevänsä.

mutta onneksi myös kannustusta ja hyviä vinkkejä. Kiitos niistä! Aikamoinen päivä on ollut, en odota innolla huomista. Mutta kaikki on sentään hengissä :) ap

mutta onneksi myös kannustusta ja hyviä vinkkejä. Kiitos niistä! Aikamoinen päivä on ollut, en odota innolla huomista. Mutta kaikki on sentään hengissä :) ap

onnekashan sä olet kun nyt vasta asiaa ressaat. Hyvin se menee, mulla meni hyvin kolmisen vuotta, nyt ollaan molemmat töissä ja mieluusti vaihtaisin kotona olemiseen lasten kanssa. Nauti lapsistasi, älä yritä liikoja, lepää aina kun voit. kotityöt ehtii myöhemminkin, eikä se mies niistä sitten vapautusta saa vaikka käykin töissä ;))



Tsemppiä!

stressiä kodin siisteydestä, siivoat jos siihen jää aikaa. Siivoilut voi hoitaa sitten kun mies on kotona ja kun saat arjen rytmistä kiinni lasten kanssa!



Päiväuniaikana lepää, vaikket nukkuisikaan niin lueskele, juo kaffia tms sinua rentouttavaa.



Kantoliina jos vauva on takiainen!



Älä ota stressiä siitä kuinka pian pääsette aamulla ulos, pääsette sitten ku pääsette. Pääasia, että johonkin aikaan menette.



Kyllä se siitä. Nyt vaan muistat ettei sun tarvi olla mikään supermami!

aamulla annat isompien katsoa lastenohjelmia sillävälin kun teet aamiaiset ja saat vauvan valmiiksi lähtöön.



Sinne ulos ei ole mikään pakko mennä 9-11, vaan voitte mennä sellaisessa aikataulussa että kaikki ovat valmiina.

Miksi altistaa itsensä valmiiksi stressille ja suorituspaineille.

Olette vaan, menette kun pääsette, syötte kun on nälkä ja nukutte päikkäreitä.

en osannut arvata minkälaista rumbaa tää tulis olemaan. Muksut on 2v 3kk (kauhee uhma päällä), piirua vaille 4v. ja 4 viikkoinen vauva.

Mulla suurin ahdistus liittyy aamuihin, että miten saa kaikki valmiiksi niin että pääsee pihalle asti. Vauva herää heti kun nousen vierestä ja ei sitten viihdy kuin sylissä niinkauan että pääsee seuraavan kerran nukkumaan.

Haukkumiset voi jättää pois tästä ketjusta.

Meillä asiat toimi niin että velvoitin kaksi vanhempaa pysymään huoneessaan, imetysten ajan. Käytännössä lähes joka toisen tunnin vuorokaudesta. Sitä ennen olivat tapelleet huomiosta, mutta sopeutuivat varsin hyvin olemaan keskenään kun oli pakko. Meillä lastenhuoneen ovi oli niin jäykkä että ainoastaan isompi sai sen auki, ja silloinkin potkittuaan ja paukutettuaan sitä hyvän tovin. Niinpä saatoin nukkua hyvin mielin sängyssä sen imetystunin ajan.

Käytännössä lapset viihtyivät aamulla kolmekin tuntia aamulla keskenään, kun vein heille aamupalan huoneeseen (ihan vauvanvelliä nokkamukissä). Joten ehdin seurustelemaankin vauvan kanssa siinä aamulla rauhassa. Kunnollinen aamupala syötiin vasta yhdentoista maissa. Sitten olikin jo päiväunien aika, kaksi nuorempaa tuplarattaissa kuistille. Ja esikoisen kanssa tein kotityöt sillä aikaa kun nukkuivat. Noin vuoden päästä rytmi vaihtui niin että mentiin ulos päiväunien aikaan, nuorin nukkuin koko ulkoilun ajan ja vanhemmat leikkivät. Siinä vaiheessa jo nuorinkin suljettiin aamupäiväksi lastenhuoneeseen, joten sain tehtyä kotityöt omassa rauhassa. Pikkuvauvavaiheessa ulos vasta sitten kun päiväunilta herättyä oli syöty ruoka. Sitten mieskin saattoi tulla kotiin ja pystyi viihdyttämään isompia sen aikaa kun imettelin taas. Jos mies ei tullut kotiin, vanhemmat lapset taas omaan huoneeseen leikkimään. Iltaruoka puoli kuuden maissa ja saman tien sänkyyn. Luin ääneen romaaneja noin kaksi tuntia illassa ja imetin samalla. Yöt vauva nukku vieressä ja söi koska halus.

Asioista ei tarvi tehdä stressiä. Vanhoja rytmejä ei tarvi noudattaa koko ajan. Ne voi muuttaa aina uuden tilanteen mukaisiksi. Jos aamulla ei huvita kiirehtiä ulos, niin sitten ei kiirehditä.

t. viiden äiti

ankealle toi teidän tyyli jossa isommat lapset suljetaan keskenään huoneeseen tuntikausiksi... En tiedä minkä ikäisistä oli kyse, mutta kyllä ne isotkin lapset kaipaa äidin seuraa.



Näissä keskusteluissa mua aina hämmentää miten isolle urakalle imetys saadaan kuulostamaan, eihän sitä vauvaa ekan viikon (tai parin) jälkeen tarvii kerrallaan imettää kuin 5-10 min ja sekin 3-4 tunnin välein. On ihan omaa hölmöyttä jos jättää vauvan tunniksi rintaan kiinni, sen voi kyllä irrottaa siitä jotta ehtii leikkiä isompien lasten kanssa. Ja kyllä, olen täysimettänyt kolme vauvaa 6kk ikään, imetys kaikkiaan on jatkunut 12-18kk kunkin kanssa.

ankealle toi teidän tyyli jossa isommat lapset suljetaan keskenään huoneeseen tuntikausiksi... En tiedä minkä ikäisistä oli kyse, mutta kyllä ne isotkin lapset kaipaa äidin seuraa.

Näissä keskusteluissa mua aina hämmentää miten isolle urakalle imetys saadaan kuulostamaan, eihän sitä vauvaa ekan viikon (tai parin) jälkeen tarvii kerrallaan imettää kuin 5-10 min ja sekin 3-4 tunnin välein. On ihan omaa hölmöyttä jos jättää vauvan tunniksi rintaan kiinni, sen voi kyllä irrottaa siitä jotta ehtii leikkiä isompien lasten kanssa. Ja kyllä, olen täysimettänyt kolme vauvaa 6kk ikään, imetys kaikkiaan on jatkunut 12-18kk kunkin kanssa.

Ja multa kyllä on aina herunut niin huonosti maitoa, että todella on tarvittu tuntikausien imetys, että vauva on ollut tyytyväinen. Ja että heruu mitään, mon pitänyt olla makuuasennussa, jos vähänkin jännittää, ei heru mitään. Kakkosen imetys siksi epäonnistui, kun esikoinen ei pysynyt hiljaa ja muualla imetyksen ajan. Kakkonen oli vielä niin herkkis, ettei pystynyt syömään edes tuttipullosta, jos esikoinen remus vieressä. Niinpä sidoin hänelle tuttipullon pinnasännyn reunaan, ja söi maitonsa yksikseen omassa huoneessa. Viihtyi sitten sängyssään yksin tuntikausia, jolloin pystyin viihdyttämään sitä villiä esikoista.

Muita lapsia olenkin sitten lähes täysimettänyt noin vuoden verran (ja parahimmillaan on saanut pääosan ravinnosta rinnasta jopa kolmevuotiaaksi), ja tosiaan noin puolet vuorokaudesta on ollut tississä kiinni. Mutta mua se ei koskaan ole stressannut, se on ollut mulle "omaa aikaa" ja akkujen latausta, kun silloin ei tarvi huomioida ketään. Oon siis nukkunut tai lukenut kirjaa tai surffannut netissä...