Musta ei ikinä olis monen lapsen äidiksi

Ei kaikkien tarvitsekaan suurperheellisiksi ruveta!

Esikoisen ollessa vauva, hyvin vaativa sellainen, mieheni teki vuorotöitä.

Kun kakkonen syntyi, hän asui toisella paikkakunnalla toisella puolella suomea.

Otin hommakseni hoitaa lapset, tein kaikkeni ja selvisin siitä hengissä. Jokaisen vauvan kohdalla on ollut uuvuttavinta juuri tuossa puolen vuoden rajapyykissä (alkuinnostus ja euforia mennyt ja "eikö tämä ikinä lopu" -fiilis valtaa pään. Ja samaan aikaan kaikkialta toitotetaan, että nauti nyt, kun ne ovat pieniä vain vähän aikaa)

Ilman ihanaa ystävääni, joka valvoi kanssani samaa tahtia pienten lastensa kanssa, en varmasti olisi selvinnyt urakastani hengissä.

Tsemppiä!

Ja minulla on vuorotyö, mies välillä työmatkoilla.



Elämä on juuri niin vaikeaa kuin siitä tekee.

Ihme kyllä vuosien myötä jaksaminen lisääntyy ja otteet rentoutuvat. Koita nyt hengähtää ja laskea hartiat alas, syö hyvä iltapala ja iso mukillinen kaakaota. Ajan mittaan helpottaa ja touhut lapsen kanssa muuttuvat toisenlaisiksi! 5 lasta

mutta vähän tyhmää kommentoida tähän "elämä on juuri niin vaikeaa kuin siitä tekee"?? Itse olin ekan lapsen kanssa ihan piipussa vauvavuoden, tokan kanssa helpotti kun tiesin vähän mitä on odotettavissa ja tiesin että se valvominenkin helpottaa.



Eli älä heitä kirvestä kaivoon sen takia että nyt väsyttää, tokan kanssa voi tuntua jossain mielessä helpommalta!:) Siis mikäli toista haluat..



Ps. Just perus av-kommentti "siis kun mulla on 5 lasta, ja mieskin työmatkoilla ja itekkin oon vuorotyössä (lue: mulla on satakertaa haastavampaa kun sulla) ja silti pärjään hyvin (lue: luuseri kun et pärjää yhen kanssa)".:DDD

äskeinen oli tarkoitettu kolmoselle, ei neloselle!



t. 5

Minulla oli kahden pienen kanssa paljon raskaampaa kuin neljän lapsen kanssa, koska silloin olin enemmän yksin, ja nuorempikin, ja toisaalta isommista lapsista ei ollut seuraa.



Ei näitä voi vertailla, eikä kenenkään ole pakko haluta montaa lasta. Ihan rauha maassa, ja voimia ap:lle.

Nyt kun niitä on useampia, on jo tottunut siihen, että elämä on yhtä hulinaa ja touhua. Tavallaan olen alistunut kohtalooni :D Oikeastaan siinä kesti 1,5v. ennen kuin oikeasti tottui lapsiperhe-elämään, tosin sitten niitä olikin jo kaksi ja nyt on vielä useampi, ja välillä pää hajoaa edelleen, mutta ei niin pahasti kuin ensimmäisen kanssa :D

eikä lapsia onneksi tarvitse liukuhihnalta tehdä ;) Voi vaikka huilata välillä.



Tuo on ihan normaali tunne esikoisen syntymän jälkeen. Toisilla mieli muuttuu, toisilla ei.

Lapsen kuoleminen on rankinta mitä olen kokenut.



Arkea on se että käyn työssä ja minulla on iso perhe, ei ollut tarkoitus vittuilla; sinä otit sen noin.



Olen ainakin tehnyt sellaisen arjen että sitä jaksaa, jättää mies tai jää siihen leskeksi. Mutta miten vaan.



3, kiittää ja kumartaa.

olin 5:den lapsen äiti ja raskaana kun mies häippäsi. Nyt tuo vauva on vuoden. Ja en ole kokenut tätä kulunutta vuotta mitenkään vaikeaksi. Vaikeinta oli kahden ekan ollessa pieniä ja sitten kolmen seuraavan, vaikka silloin oli mieskin.



Ja en todellakaan olisi voinut joskus aiemmin kuvitella pärjääväni tässä tilanteessa, nyt ei tuntunut edes kovin raskaalta. Tämä vauva onkin ollut aika helppo.



Kyllähän sen ekan kanssa on yleensä vaikeampaa kun kaikki on uutta jne, myöhemmin stressaa vähemmän ja moni asia menee rutiinilla eikä tarvitse käyttää niin paljon energiaa perusjuttuihin kun ne sujuu itsestään.

Musta on aina jotenkin tyhmää kun ihmiset sanoo että "sitä on vaan pakko jaksaa kun ei oo muuta vaihtoehtoa, sellasta elämä nyt on kun on neljä lasta" tähän tyyliin. No olihan se vaihtoehto siinä vaiheessa kun alettiin puskemaan niitä lapsia enemmän, oma valintahan se on ollu niitä neljä pukata? Ei sitten ollu mitän henkkoht vittuilua kellekään.

Mut se helpottaa kyllä. Jotenkin noin 3 kk välein elämä muuttuu asteittain vauvan kanssa helpommaksi.



Toisaalta, mulla on 2v3kk vanha poika, eikä oo enempää lapsia tulossa.Nyt mä tiedän, mikä on homman nimi, tää riittää, vaikka poikaani rakastankin valtavasti.

Se vaan tuntuu yhden ja ensimmäisen kohdalla siltä, että apua, miten kukaan voi selvitä useamman kanssa, mutta kyllä sitä vaan selviää. Ainakin pakon edessä! ;D

mutta harvapa silloin ajattelee, että mies häipyy tai vaikka kuolisi

kyllä mä sanon että raskainta oli sen ensimmäisen kanssa. Jälkeenpäin voi tuntua hassulta että miten jollain on muka niin raskasta yhden pienen lapsen kanssa, mutta niin se vaan usein on. Olen ittekkin monesti miettinyt et miks ihmeessä koin sen niin raskaaksi.

Toinen tehtiin sillä periaatteella että kyllä niitä kaksi pitää olla ja ei se ollutkaanniin raskasta kuin kuvittelin. Se oli itseasiassa niin ihanaa aikaa että halusin vielä kolmannen ja neljännen...

Ja nyt on juuri hyvä enkä kadu että lapsia tehtiin näin "paljon".



Mut jokainen päättäkööt itse lapsilukunsa :). Tämän vastauksen tarkoitus on vaan piristää ap:tä.

Tänään lähtee toinen päivä pyörimään vauvan kanssa, kun mies on illassa. Sitten vielä kaksi päivää selvittävänä tälle viikkoa ja tuleekin viikon huilitauko sitten heti kun miehellä on loma:D



Mutta siis kyllä eilen kun oli yhtää pölinää ja kitinää se nukkumaan meno, niin aattelin juuri että "ei hemmetti jos tässä joku uhmis vielä olis kiukutellu koko päivän niin oisin varmaan lataamossa..":D



Ehkä aika kultaa muistot ja mekin sitten lähdetään yrittämään toista parin vuoden päästä.. Saa nähdä!



-ap

mutta vähän tyhmää kommentoida tähän "elämä on juuri niin vaikeaa kuin siitä tekee"?? Itse olin ekan lapsen kanssa ihan piipussa vauvavuoden, tokan kanssa helpotti kun tiesin vähän mitä on odotettavissa ja tiesin että se valvominenkin helpottaa. Eli älä heitä kirvestä kaivoon sen takia että nyt väsyttää, tokan kanssa voi tuntua jossain mielessä helpommalta!:) Siis mikäli toista haluat.. Ps. Just perus av-kommentti "siis kun mulla on 5 lasta, ja mieskin työmatkoilla ja itekkin oon vuorotyössä (lue: mulla on satakertaa haastavampaa kun sulla) ja silti pärjään hyvin (lue: luuseri kun et pärjää yhen kanssa)".:DDD

Kun on viisi lasta, jotkut asiat käyvät turhanpäiväiseksi, sellaiset joiden kanssa tuore yhden lapsen vanhempi askartelee päivät pääksytesten. Kuten pussilakanoiden väri, haalariin sopivat tumput, mitä muut sanovat, lapsen nukkuminen ja ruokkiminen asetusten mukaan jne. Kun suurperheen äiti herää, hän ei ekana ajattele lapsia vaan itseään, lukee hesarin, syö aamiaisen ja katsoo uutiset, ainakin täällä. Ja kun pitää lähteä, siinä ei lasten kanssa kauaa neuvotella vaatteista tai katsella kiukutteluja vaan sitten mennään, kaikkia ei myöskään nukuteta erikseen kahta tuntia kellon mukaan vaan iltasatu on tarjolla sohvalla kello 20 ja mukaan saa liittyä jos haluaa, sen jälkeen mennään sänkyyn ja siellä pysytään kaikenkirjavien lakanoiden välissä kummallisen värisissä yöpuvuissa.