Lue keskustelun säännöt.
Halusin hyvästä perhetaustasta tulevan hyvin toimeentulevan akateemisen miehen.
06.02.2012 |
Ja sen sain. Nämä kriteerit päätin jo 15-vuotiaana. Sen jälkeen minusta kiinnostui vakavasti miehiä, jotka kuitenkin jätin seuraavista syistä:
- Ammattikorkeakoulututkinto, kesken jäänyt (en olisi ottanut loppuun suoritettunakaan)
- Venäläiset sukujuuret
- Ei vakaata toimeentuloa (muut kriteerit kyllä täytti)
Löysin vanhan päiväkirjani, jossa olin luetellut kriteerit tulevalle puolisolleni. Olin kokonaan unohtanut ne, kunnes nyt 42-vuotiaana löysin kirjan.
Näköjään nämä kriteerit olivat kummitelleet taustalla koko ajan..
Kommentit (4)
jätin hyvän perhetaustan omaavan, akateemisen, hyvin tienaavan poikakaverinin ollessani 24-vuotias. Mies ei osannut arvostaa eikä rakastaa minua. Yritti vielä lopussa vedota tuleviin rikkauksiinsa, muttei saanut minua jäämään. Rakkaus on kuitenkin tärkeintä romantikolle. En ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
dumpannut 37-vuotisessa elämässäni jo 3 kpl hyvästä perhetaustasta tulevaa hyvin toimeentulevaa akateemista miestä ;) Eivät ole vaan muuten olleet oikeita minulle. Itselläni ei ole miehen koulutustasolla väliä eikä tarvitse varakaskaan olla koska tienaan itse omat rahani, mutta jostain syystä aina vaan olen törmännyt noihin akateemisiin.
Kriteerisi ovat todella hyvät!
Ystäväni on naiserikoislääkäri. Hänellä oli kriteerit: erittäin uskovainen, pitää olla vähintään lisensiaattitasoinen. (Lääkärit ovat aina lisensiaatteja, joten ei halunnut huonompaa.)
Haaveili vuosikaudet. On nyt 45-vuotias, eli elämä meni ohi vaatimusten kanssa.
Noilla sun kriteereillä varustettu mies ei takuulla kiinnostu naisesta jonka rupsahtaminen on jo hyvässä vauhdissa. Tuskin sun taustalla muutenkaan saadaan mitään kunnon miestä, kuten jo olet itsekin huomannut.