Ärsyttää kun tytär soittaa isälleen, kun tarvitsee lapselleen hoitajaa, silloin tällöin.

Ihan kuin meillä! Meillä tosin isäni tulee meille mielellään lasten seuraksi, äitini on juuri tuollainen että keksii mitä vain ettei tarvitse tulla meille tai ottaa vieraita vastaan. En tiedä mistä johtuu. Meillä lapset nyt jo koulussa, isäni jäi juuri eläkkeelle. Tulee aina meille päiväksi jos joku lapsista esim. toipilaana sairastelun jälkeen eikä pääse vielä kouluun. Ja siis itse soittaa lapsille ja ehdottaa että tulee seuraksi. Aivan ihanaa sekä meistä vanhemmista että lapsista. Äitini käy meillä harvoin kylässä (ja vanhempani asuvat siis yhdessä). Meillä ei varsinaista lastenhoitoapua ole koskaan isovanhemmilta pyydetty, aina on käytetty maksullista lastenhoitoa. Mutta siis kyläänkään ei äitini tule tai meitä kutsu koskaan. Asutaan noin 10 kilometrin päässä, eli ei todellakaan yökyläilystä tai vastaavasta ole kyse kumpaankaan suuntaan.

Jos minä todella tarvitsen sitä lastenhoitoapua, soitan isälleni siksi koska isä vastaa mukavasti ja ymmärtäväisesti ja toivottaa lapset tervetulleeksi.

Sinä sen sijaan luettelet 50 muuta mahdollista kissanristiäisten tyylistä asiaa, jota olet juuri avuntarpeen hetkellä ehkä tekemässä, vingut ja märiset ja kun vihdoinkin saan kysytyksi, että JUU vai EI, niin vastaus on että "no kai ne nyt sitten tämän kerran voivat tulla..."

Miksi ensinnäkin sinua harmittaa, että tyttö soittaa isälle eikä sinulle? Onko kyse siitä, että haluaisit mahdollisuuden kieltäytyäkin, koska käytännössä hoito on sinun vastuullasi? Vai haluaisitko olla se, joka voi tarjota apua, jota tytär tarvitsee?



Jos kyse on siitä, että haluat mahdollisuuden kieltäytyä, niin puhu miehellesi. Kerro hänelle, ettei tyttären pyyntöön saa myöntyä kysymättä sinulta tai jos suostuu, niin vaari saa sitten myös huolehtia lapsesta eikä olettaa, että sinä huolehdit.



Jos taas toivoisit voivasi itse olla se, joka tyttärelle avun tarjoaa, niin muuta tapaasi puhua hänelle. Ole ystävällisempi, totea tavatessanne, että olisi kiva saada lapsenlapsi taas vaikka yökylään, että soitteleehan sitten, jos jotakin apua tarvitaan... Ja soittele itsekin tyttärellesi, kysele tilanteita, avuntarvetta, jne.



Itse pyydän aina ensisijaisesti isääni auttamaan. Äidistäni huomaa, että hän kokee lastenhoidon raskaaksi ja stressaa siitä. Kaikki aikataulut on tarkistettava moneen kertaan ym. Äidin kanssa on sellainen olo, että hoitotarpeen pitää olla todella perusteltu - suurinpiirtein seuraavan lapsen synnytys tms. Isäni sen sijaan ottaa lastenhoidon rennosti. Hoitaa siis hyvin kyllä, huolehtii - mutta ei ole niin minuutin päälle tarkkaa, koska palaamme asioilta, voi viedä kaikki kolme lasta uimaan/luistelemaan/kauppaan tms. Äitini on (kumma kyllä, 4 lasta aikuiseksi saattaneena) jotenkin avuton, ei luota pärjäämiseensä, jne. Siksi soitan isälle (ovat eronneet).

Jos minä todella tarvitsen sitä lastenhoitoapua, soitan isälleni siksi koska isä vastaa mukavasti ja ymmärtäväisesti ja toivottaa lapset tervetulleeksi.



Sinä sen sijaan luettelet 50 muuta mahdollista kissanristiäisten tyylistä asiaa, jota olet juuri avuntarpeen hetkellä ehkä tekemässä, vingut ja märiset ja kun vihdoinkin saan kysytyksi, että JUU vai EI, niin vastaus on että "no kai ne nyt sitten tämän kerran voivat tulla..."

No hei äiti! Jos minä todella tarvitsen sitä lastenhoitoapua, soitan isälleni siksi koska isä vastaa mukavasti ja ymmärtäväisesti ja toivottaa lapset tervetulleeksi.

Sinä sen sijaan luettelet 50 muuta mahdollista kissanristiäisten tyylistä asiaa, jota olet juuri avuntarpeen hetkellä ehkä tekemässä, vingut ja märiset ja kun vihdoinkin saan kysytyksi, että JUU vai EI, niin vastaus on että "no kai ne nyt sitten tämän kerran voivat tulla..."