Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole mitään unelmia eikä tulevaisuuden suunnitelmia, tavoitteita =(
18.12.2011 |
Juuri diagnosoitiin keskivaikea masennus ja aloitin lääkityksen. Käyn myös juttelemassa psyk.sh:n kanssa mutta koen ettei siitä ole mitään hyötyä. Tuntuu että mun pääni on ihan tyhjä ja muutenkin olen vain ihmisen kuori.
Mun pitäis hankkia jostain elämä!
Kommentit (5)
sitten voit aloittaa elämän. Voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on yleensäkin parempi vaihtoehto. Olet oppinut elämäsi aikana perheeltä, suvulta, yhteiskunnalta, että ihmisellä täytyy olla jotain suunnitelmia, että elämällä pitää tehdä jotain spesiaalia... Unohda nämä. Ihmisen tärkein tehtävä on olla siinä missä on. Masennuksesi haluaa opettaa sinulle jotain. Pidä korvat höröllä ja elä rauhallisesti tässä hetkessä. Rauhaa sinulle!
sitten voit aloittaa elämän. Voimia
ja tavallaan tätä tarkoitinkin tuolla elämän hankkimisella. Mun pitäis löytää itseni ensin.
Se on yleensäkin parempi vaihtoehto. Olet oppinut elämäsi aikana perheeltä, suvulta, yhteiskunnalta, että ihmisellä täytyy olla jotain suunnitelmia, että elämällä pitää tehdä jotain spesiaalia... Unohda nämä. Ihmisen tärkein tehtävä on olla siinä missä on. Masennuksesi haluaa opettaa sinulle jotain. Pidä korvat höröllä ja elä rauhallisesti tässä hetkessä. Rauhaa sinulle!
tässä perhessä ja elämäntilanteessa löytää. Pakko jaksaa, pakko suoriutua, pakko tehdä..... Nyt tais tulla stoppi. Psykologi käski mun alkaa pitää itsestäni huolta.
Sama juttu mulla mutta vaikea masennus tosin nykyään vissiin keskivaikea. Ahdistaa oma elämä ja tarkoituksetttomuus. Pelottaa jos joutuu laitoshoitoon tai johonkin apukotiin vielä. Mulla ei ole mitään intohimoa mihinkään elämässä.