Pika-apua! Iris yhdellä vai kahdella I:llä?

Kumpikin on kivoja, joten ei voi mennä pieleen!

Kahdella iillä, jos tarkoitus lausua Iiris. Siis mun mielestä, en "ymmärrä" nimiä, jotka sanotaan vaikka Miia, Teea, Piia jne, mutta on kirjoitettu yhdellä, ja suomenkieleen taipuu paremmin noissa nimissä pitkä vokaali, "hankala" lausua Mia, Pia jne,

tuo suomalaisversio. Ei tarvitse joka kerta selittää, "siinä on vain yksi i".

se on ihan sama. Ihan ookoo molemmilla tavoilla. Oli miten oli, joka tapauksessa tyttö saa koko ikänsä sanoa nimensä yhteydessä että Iiris kahdella iillä tai Iris yhdellä iillä. ongelmalliseksi sen tekee se, että tuossa ärränkin jälkeen on vielä i :)

Suomessa kun annetaan suomalaiselle nimi, ei pidä ajatella kansainvälisyyttä. Tästä on ihan nimiasiantuntijoitten suositus.

koska Suomessa ollaan. Jos lapsesi vaihtaa kansalaisuutta, sen i:n voi tiputtaa siitä pois helposti.

Saa mun puolesta lausua niin monella i:llä kuin haluaa.

että se lausuisi Iriksen tai Idan tai vastaavat yhdellä iillä. Yhdellä Iillä se om kauniinpi, ja huomaahan ap, että hän itsekin luontevasti kirjoittaa nimen yhdellä iillä. Kaksi vokaalia on niin teennäistä, että häiritsee.

Iris, ja nämä Miat, Teat, Piat jne. on mulle luontevinta noine alkuperäiseine kirjoitusasuineen, joiden mukaisesti ne kuitenkin lausutaan puoltoistavokaalisesti. Ei tosiaankaan niiinku Iiiris, Piiia, Teeea.

kahdella i:llä, jos sukunimi on suomalainen. Mia ja Pia on hyvin suomalaisia yhdelläkin, diftongin kanssa yksi kirjaimiset sopii, eikä ole yhtään vieras suomen kielelle. Kova konsonantti diftongin edessä on kuitenkin osalle suomalaisista hankala. Joillekin murrepohjille se voi olla vieraampi, toisissa murteissa hyvin luonteva. Kun puhutaan leveämmin, diftongit ei sovi ihan samalla tavalla. Sen huomaa, kun sanojen diftongit jätetään ääntämättä tai venytetään toista vokaalia.

että se lausuisi Iriksen tai Idan tai vastaavat yhdellä iillä. Yhdellä Iillä se om kauniinpi, ja huomaahan ap, että hän itsekin luontevasti kirjoittaa nimen yhdellä iillä. Kaksi vokaalia on niin teennäistä, että häiritsee.

tuo suomalaisversio. Ei tarvitse joka kerta selittää, "siinä on vain yksi i".

Joudun aina ja kaikkialla vastaamaan kysymykseen "onko se yhdellä vai kahdella ii:llä".

Eli ei se auta laisinkaan vaikka laittaisi lapselle nimen suomalaisittain isommalla i-määrällä. Nimeä kirjoitetaan niin paljon kummallakin tavalla että ihmiset ihan automaattisesti kysyvät tuota kirjoitusasua.

Perusteluna just tuo "suomalainen" kirjoitusasu.

kun kerran Suomessa ollaan. Iris toki olisi kansainvälisempi, mutta kyllä ne ulkomaalaiset sen kahdella I:llä kirjoitetun Iiriksenkin osaavat lausua.



Itse suosin suomalaista, aina. :)



Kaunis nimi joka tapauksessa, valitsette kumman vain.

tuo suomalaisversio. Ei tarvitse joka kerta selittää, "siinä on vain yksi i".

Joudun aina ja kaikkialla vastaamaan kysymykseen "onko se yhdellä vai kahdella ii:llä". Eli ei se auta laisinkaan vaikka laittaisi lapselle nimen suomalaisittain isommalla i-määrällä. Nimeä kirjoitetaan niin paljon kummallakin tavalla että ihmiset ihan automaattisesti kysyvät tuota kirjoitusasua.

ap

Muistan vastanneeni tasan kaksi kertaa kysymykseen "yhdellä vai kahdella i:llä". Ja niihinkin heti ristiäisten jälkeen. Ei siis rasita mitenkään ylitsepääsemättömän paljon. Tosin meilläkin on ihan suomalainen sukunimi, joten ehkä se jo antaa vähän vinkkiä ihmisille. Itse en missään vaiheessa harkinnutkaan tuota kansainvälisempää versiota. Mun mielestä suomalaiselle tytölle Iiris on parempi.

Jos haluatte, että lausutaan "iiris" on mielestäni parempi, että se myös kirjoitetaan niin. Lyhyellä vokaalilla kirjoitetuista (esim. juuri nämä Kia, Nora, Nina, Julia...) ei koskaan tiedä, miten ne toivotaan lausuttavan, kun molempia tapoja näkee.



Ja vastaajalle nro 11 tiedoksi, että ia-vokaaliyhdistelmä EI ole diftongi :) I ja a siis eivät kuulu samaan tavuun.