Miksi on niin vaikeata YHDEN kerran vuodessa panostaa juhlaan?
Joulu on meidän perheessä tärkein juhla ja sitä valmistellaan puolitoista kuukautta. Lahjat ostetaan hyvissä ajoin, ettei jouduta ruuhkaan, laatikot tehdään pari viikkoa aiemmin pakkaseen (ja ne tehdään itse tietenkin), leivotaan itsenäisyyspäivänä satoja pipareita, koristellaan koti..
Vaivaa on, tottakai, mutta miksei saisi olla? Minkä eteen te sitten teette töitä? Vai menettekö aina sieltä, mistä aita on matalin? Ei järkätä lasten synttäreiden eteen mitään? Joka viikonloppu alkaa sillä, että rojahdetaan sohvalle syömään pizzaa?
Kommentit (34)
jos kaikilla ei ole smaa kasitysta juhlasta kuin sinulla? Mutta provohan tama on.
sinä panosta jouluun? Ja tosiaan, kaikki eivät arvosta (joulussakaan) samoja asioita, kuin sinä.
jos ei ole mitään mallia lapsuudenkodista tai muuta vaikuteinterferenssiä vuosien varrelta, joulu tarkoittaa tasan kinkkua, pakasteherneitä ja Turun sinappia pöydällä sekä silmäpakoisia Pirkka-sukkahousuja sopivasti kulahtaneen arkimekon alla.
siivoan tänä vuonna aattona pahimmat pölyt pois ja se riittää joulusiivoukseksi.
Ensi vuonna voisikin panostaa vähän enemmän kun aatto on maanantai.
ruuat ostetaan valmiina.
Kinkku paistetaan itse ja sekä tortut.
Kauhea mähkiminen ei ole meille se avainsana jouluun.
laatikot on tehty yms. Mutta jouluviikko varsinkin on niin kiireinen töissä ja ylitöitä täynnä, ettei jaksa muuta kuin olla puolikuolleena sohvalla aattoillan ja 2 seuraavaa päivää.
kyllä sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse juhlia samalla tavalla. Mutta itse en tykkää siitä, että ei viitsitä yhtään panostaa.
Olemme joulut anoppilassa (minulla ei ole vanhempia) ja se on aina todella ankeaa. Ruoat ovat kämäisiä eikä niiden kanssa saa juoda viiniä (anpin mielestä KAIKKI alkoholin nauttiminen on juoppoutta), joulupöydässä istutaan verkkareissa, asunto on sotkuinen... Ihan kauheaa :(
Mutta lapset nauttivat isovanhempien seurasta, enkä halua sitä heiltä riistää.
Olisi ihanaa kun saisi itse tehdä menun ja hankkia ruoat ja viinit, kaikki pukeutuisivat siististi, olisi puhdasta ja nättiä... No kaipa senkin aika vielä koittaa..
kotonaan ihan millasissa tamineissa tahansa joulun aikaan. Ei meillä käy ketään kylässä. Pirkka sukkahousuja en käytä, kun en kuuna päivänä laittas sukkahousuja jalkaani.
Lapsille en ole synttäreitä järjestäny sen jälkeen, kun se muuttu tähän nyky meininkiin. Eli ohjelmaa pitäs olla ja sitten kaikille vieraillekin pienet lahjat. Kun vanhimmat pojat vietti synttäreitä, niin kaverit tuli ja remusivat ulkona ja sisällä. Söivät kakut, keksit ja karkit ja se oli siinä. Ei mun tarvinnu kuin herkkupuoli hoitaa. Muuten sain vaikka poistua areenalta. Nykyään pitäs kaikenmaailman teemaa olla keksimässä. Ei kiitos.
En pidä joulusta, enkä liioin talvestakaan. Panostan meidän perheen jouluun niin, että silloin lähdemme porukalla ulkomaille, etelän lämpöön.
Voitte kutsua appivanhemmat teille. Sitä paitsi lapset on sopeutuvaisia, en ymmärrä tuollaista marttyyriasennetta. Joulu on koko perheen juhla, ei vain lasten. Tehkää se sellaiseksi kuin itse haluatte. Aatto vaikka kotona ja joulupäiväksi mummolaan.
joulua, mutta perheelleni, ja itse siinä mukana yritän nauttia juhlasta ja yhdessä olosta. Yksi mutta joulussa on. Jostakin syystä jouluna olen aina ahdistunut ja itkuinen, ja nämä joudun läheisiltäni salaamaan. Syytä en tiedä olooni, mutta perheeni saa taas tänäkin vuonna hyvin järjestetyn juhlan.
Se, että näkee paljon vaivaa ja käyttää paljon aikaa, ei tarkoita parasta mahdollista lopputulosta. En itse koe, että joulun eteen täytyy tehdä erityisen paljon TYÖTÄ. Lapsen kanssa on kiva koristella kotia tai leipoa pipareita, lahjat ostettiin jossain vaiheessa, ja ruuat ostetaan ihanan vaivattomasti lähikaupasta (paitsi yksi kasvisruoka, jonka teemme itse). Meille joulussa on tärkeintä yhdessä vietetty juhla, ei niinkään se, kuinka paljon on ostettu ja tehty. Minusta onnistunut ja tunnelmallinen joulu voi syntyä vaikka yhden ainoan kynttilän ympärille - hyvässä seurassa.
Yksi mutta joulussa on. Jostakin syystä jouluna olen aina ahdistunut ja itkuinen, ja nämä joudun läheisiltäni salaamaan. Syytä en tiedä olooni, mutta perheeni saa taas tänäkin vuonna hyvin järjestetyn juhlan.
En minäkään tiedä, mistä se on johtunut, mutta joulussa on melankolinen puoli. Luulen omalta kohdaltani sen liittyvän jotenkin lapsuuden jouluihini ja siihen tunnelmaan. Oli siis varsin hyvä ja kaunis tunnelma aina, mutta myöhemmin välit perheenjäseniin muuttuivat, perheessä riideltiin paljon, äiti veti marttyyrin roolia jne. Eli omalla kohdallani selitys on joku tällainen, varmaan.
Toki se voi johtua muustakin - suomalaiset joululaulut yms, nehän suorastaan kaivavat melankolisuutta ja kaipuuta ihmisistä. Joten vaikka olisi ristiriidattomiakin joulumuistoja, niin suomalainen joulu on jollain lailla haikea.
Nyt kun minulla on oma lapsi, toivon tilanteen vähän muuttuvan, koska luomme nyt uusia jouluperinteitä ja uusia joulumuistoja. On joulu minulle aika melankolinen juhla edelleen, eikä se tavallaan haittaakaan. Mutta ehkä lapsen kautta siihen voin saada uusia sävyjä.
panostimme: lentolipuilla Kuubaan.
En minäkään tiedä, mistä se on johtunut, mutta joulussa on melankolinen puoli. Luulen omalta kohdaltani sen liittyvän jotenkin lapsuuden jouluihini ja siihen tunnelmaan.
Tuo se varmaan minullakin on syynä tähän olotilaani.
"Mukava" tietää, etten ole ainoa.
urakka. Mikä ihmeen urakka? Miksi pitäisi raataa itsensä näännyksiin parin päivän takia. Miksi juuri jouluksi pitää hinkata kaakelin välit ja siivota kaapit ym. mitä voi tehdä ihan milloin vain.
Itse en välitä joulusta enkä jouluruuista. Jos viettäisimme joulun kotona, söisimme muuta kuin perinteisiä jouluruokia. Lasten vuoksi menemme mummilaan, kestän ne pari päivää ja nautin sitten uuden vuoden juhlista.
onnistunut ja kaunis joulu voi syntyä, vaikka menisikin sieltä, missä aita on matalin ;)
Minulle pääsiäinen on tärkeämpi. Mies taas ei panosta mihinkään juhlaan enkä jaksa yksinäni pitää mitään hössötystä yllä. Jouluruuat hankitaan ja lahjat, mutta siinä se.
10, miksi ette järjestä joulua teillä? Voitte kutsua appivanhemmat teille. Sitä paitsi lapset on sopeutuvaisia, en ymmärrä tuollaista marttyyriasennetta. Joulu on koko perheen juhla, ei vain lasten. Tehkää se sellaiseksi kuin itse haluatte. Aatto vaikka kotona ja joulupäiväksi mummolaan.
niin ja se oli vielä kauheampaa kuin anoppilassa. Olin valmistellut paljon, eikä sitä arvostettu lainkaan.
Eikä kyse ole pelkistä lapsista, myös appivanhemmat haluavat nähdä heitä ja poikaansa. Ehkä minuakin. Myös mieheni haluaa vanhempiensa luo.
Marttyyriasenne sen sijaan on korviesi välissä. Totesin vain, että tämä on ikävää näin, mutta joskus on asiat toisin. Aikuisena on hyväksyttävä se, ettei voi laittaa omia mielihalujaan kaiken muun edelle. Lapset ovat vähän aikaa pieniä. Sitten minulla on kymmeniä jouluja vietettävänäni juuri niinkuin haluan.
Kovin moni vaan tavoittelee sitä täydellistä joulua ja elämä kun nyt vaan ei koskaan ole täydellistä... Ei vaikka jouluksi hankais ne kaakelin saumat hammasharjalla. ;o)