Lapsi itkee aina isän nukutusvuorolla.

Kuulostat tukevasi miestäsi tosi hyvin..

Tyhmä ämmä, miksiköhän?

Lapsi käy pisulla, laittaa yöpuvun, pesee hampaat. Pieni satu voidaan lukea ja se on siinä.

Pääsikö kirosana, hups.



Onneksi teillä ei ole helvetin nukutusvuoroja ja saatte vaikka nussia sillä aikaa onnellisina.

Iltaritualit ja sitten nukkumaan. Ei siellä ketään nukuttaajaa tarvita.

Noh, te molemmat teette väärin. Jos haluatte itsenne syvälle suohon, niin jatkakaa vaan tuota nukutushässäkkää.



Lapsi ei tarvitse mitään nukuttajaa! Siihen voi kyllä opettaa jos haluaa, mutta turha sitten valittaa kun on rankkaa ja tavasta poisoppiminen ei sitten tapahdukkaan tyyliin ikinä.



Selkeät iltarutiinit ja siinä se.

Ei kukaan ole oikeutettu sanomaan, että heidän tyylinsä saattaa heidän oma lapsensa uneen on VÄÄRÄ. Jos teilllä on teidän tavat, ok, mutta ihan turha ladella neuvoja kuin parhaatkin kasvatusasiantuntijat. Entäs jos joku päivä todettaisiin tutkimuksella, että ne lapset, jotka ovat nukahtaneet vanhempien vieressä vaikkapa 4-vuotiaiksi asti, menestyvät elämässään parhaiten, niin miten sitten suu pantaisiin?



Suut suppuun siis ja keskittykää omiin asioihinne.

Onneksi teillä ei ole helvetin nukutusvuoroja

Pisut, hammaspyykit, iltasatu ja pusut hoituvat meilläKIN itkuitta ilman että kumpikaan vanhempi jää lapsen niskaan hengittämään ja punkan viereen notkumaan, vai mitä lie se "nukuttaminen" nyt onkin.

Oli mitä oli, turhaa on.

siksi, että on tottunut että sinä nukutat? Tai jotenkin vaistoaa, että sinä olet varma siitä että saakohan isi lapsen nukutettua? Oletko jotenkin kireä kun miehesi menee nukuttamaan, tietämättäsi? Tuon ikäinen on vielä kiinni äidissä ja luonnollisestikin väsyneenä haluaisi olla äidin lähellä. Toki on tilanteita, joissa lapsi on yhtä paljon myös isän kanssa tai jopa enemmän, jolloin isä voi kelvata paremmin kuin äiti. Tuskin se siellä varsinaisesti mitään tyrii, voithan mennä joskus nurkkaan katsomaan mitä se siellä lapselle tekee, jos huolettaa. Ja kyllä monia tuon ikäisiä vielä nukutetaan esim. vieressä olemalla, silittämällä jne jne.



Meillä lapset ovat olleet huomattavasti enemmän minun kanssani kuin mieheni (lasten isä) ja sen huomaa erityisesti niissä tilanteissa, kun lapsi on väsynyt, kiukkuinen tai kipeä. Silloin ei kelpaa kukaan muu kuin äiti. Meilläkin pienempi (8kk) rauhoittuu minun syliin heti kun jos esim. kopsauttaa päänsä kiipeillessä, kun miehen sylissä huutaa monta minuuttia. Rauhoittuu kyllä siihenkin ja olenkin yrittänyt välttää sitä, etten menisi hakemaan lasta isän sylistä pois. Sehän antaa lapsellekin kuvan, että isän sylissä ei voi rauhoittua kun äiti hakee aina pois.



Oletko mennyt kesken isän nukutksen nukuttamaan lasta, ajatuksella että sinä teet sen nopeammin ja lapsi ei itke? Lapsi saattaa olla sitä vailla, jos olet sen kerrankin tehnyt. Huomaa, että itkulla saa äidin paikalle ja kokeilee sitä. Tai ehkä mies ei tee samaa kuin sinä ja mihin lapsi on tottunut (esim. silittele, pidä kädestä jne jne) Joskus lapset voi olla hyvinkin tarkkoja siitä, miten haluavat nukahtaa.



Tai ehkä teidän pitää vain tehdä niin, että sinä nukutat lapset joka ilta, niin kuin meillä tehdään :)

Meilläkin puhutaan nukutusvuoroista, vaikka tarkoitetaan sillä sitä, että kumpi hoitaa ne iltarutiinit.



Jutelkaa miehen kanssa! Meillä mulla on ongelmia toisen lapsen kanssa, miehen nukuttamana nukahtaa viidessä minuutissa, minä ramppaan huoneessa monta kertaa. Ollaan käyty tarkkaan läpi mitä kumpikin huoneessa tekee ja miten on ja ollaan yhteinäistetty käytäntöjä. Mun on ollut myös muutettava asennetta, tää meidän toinen on ihana lapsi ja sen kanssa on kiva olla, mutta tosi raskas hoitaa. Eli yritän välttää ennakkoajatuksia ja -oletuksia eri rutiinien kohdalla.

Suut suppuun siis ja keskittykää omiin asioihinne.

siksi, että on tottunut että sinä nukutat? Tai jotenkin vaistoaa, että sinä olet varma siitä että saakohan isi lapsen nukutettua? Oletko jotenkin kireä kun miehesi menee nukuttamaan, tietämättäsi? Tuon ikäinen on vielä kiinni äidissä ja luonnollisestikin väsyneenä haluaisi olla äidin lähellä. Toki on tilanteita, joissa lapsi on yhtä paljon myös isän kanssa tai jopa enemmän, jolloin isä voi kelvata paremmin kuin äiti. Tuskin se siellä varsinaisesti mitään tyrii, voithan mennä joskus nurkkaan katsomaan mitä se siellä lapselle tekee, jos huolettaa. Ja kyllä monia tuon ikäisiä vielä nukutetaan esim. vieressä olemalla, silittämällä jne jne. Meillä lapset ovat olleet huomattavasti enemmän minun kanssani kuin mieheni (lasten isä) ja sen huomaa erityisesti niissä tilanteissa, kun lapsi on väsynyt, kiukkuinen tai kipeä. Silloin ei kelpaa kukaan muu kuin äiti. Meilläkin pienempi (8kk) rauhoittuu minun syliin heti kun jos esim. kopsauttaa päänsä kiipeillessä, kun miehen sylissä huutaa monta minuuttia. Rauhoittuu kyllä siihenkin ja olenkin yrittänyt välttää sitä, etten menisi hakemaan lasta isän sylistä pois. Sehän antaa lapsellekin kuvan, että isän sylissä ei voi rauhoittua kun äiti hakee aina pois. Oletko mennyt kesken isän nukutksen nukuttamaan lasta, ajatuksella että sinä teet sen nopeammin ja lapsi ei itke? Lapsi saattaa olla sitä vailla, jos olet sen kerrankin tehnyt. Huomaa, että itkulla saa äidin paikalle ja kokeilee sitä. Tai ehkä mies ei tee samaa kuin sinä ja mihin lapsi on tottunut (esim. silittele, pidä kädestä jne jne) Joskus lapset voi olla hyvinkin tarkkoja siitä, miten haluavat nukahtaa. Tai ehkä teidän pitää vain tehdä niin, että sinä nukutat lapset joka ilta, niin kuin meillä tehdään :)

kasvatukseen niin lapsetkin oppis siihen, että isänkin sylissä on turva eikä totuteta lasta siihen, että vain äiti osaa hoitaa tämän asian. Sitten myöhemmin vedetään miehelle itkupotkuraivaria: kun sä et osaa edes lasta hoitaa.

Kaikista pahin minkä äiti voi tehdä on mennä ottamaan lapsi pois isältä, kun se lapsi ei nyt sitten rauhoittunut sen sekunnin sadasosan kuluessa.