Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joilla synnytys jäänyt vaivaamaan, kun siitä ei ole missään vaiheessa puhuttu?
03.02.2012 |
Lapseni on nyt 3kk ja huomaan päivittäin ajattelevani synnytystä. Lapsi on esikoinen, ja syntyi yllättävän, äkillisen vakavan raskausmyrkytyksen vuoksi kiireellisellä sektiolla 7 viikkoa etuajassa. Menin normaalisti neuvolaan, enkä itse ollut huomannut voinnissani mitään ihmeellistä. Kuitenkin neuvolassa todettiin raskausmyrkytys, jouduin sairaalaan ja vajaa kaksi vuorokautta tästä syntyi lapsi sektiolla. Koska vauva oli keskonen, hän joutui lasten teholle, ja minä palasin takaisin osastolle, jossa oli äitejä joko odottamassa synnytyksen käynnistymistä tai toipumassa kuten minäkin. Vauvoja siellä ei siis ollut.
Pääsin katsomaan vauvaa seuraavana iltapäivänä ja hän voi onneksi hyvin. Pääsimme viikon kuluttua synnyttäneiden osastolle ja sieltä parin päivän kuluttua kotiin. Yhteensä olin sairaalassa 12 päivää.
Kokemus on alkanut vaivata minua ihan huomaamatta. Aluksi olin vain helpottunut, kun pääsimme vihdoin kotiin ja lapsi voi hyvin. En kuitenkaan missään vaiheessa saanut mahdollisuutta jutella tapahtuneesta hoitohenkilökunnan kanssa, enkä sitä silloin osannut edes ajatella. Synnytysosastolta siirryin nopeasti takaisin omalle osastolleni ja vauva teholle. En tiedä, kuvittelivatko oman osastoni hoitajat, että synnärin puolella kanssani oli jo keskusteltu ja synnärillä kuvittelivat hoitajien käyvän kanssani asiaa läpi omalla osastollani, mutta lopputulos oli, ettei kukaan jutellut kanssani asiasta. Lapsivuodeosastolla vauva oli jo viikon ikäinen eikä sektiosta keskusteltu sen kummemmin.
En tiedä, olisiko minulla sen suuremmin kysyttävääkään, mutta tuntuu, että haluaisin jutella asiasta. Miksi niin kävi? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Miksi sektioon päädyttiin niin nopeasti (mitä ne vauvan sykkeet tarkoittivat jne.) Olin jotenkin niin sekaisin, etten edes lopputarkastuksessa tajunnut neuvolan tädin kanssa jutella. Voiko neuvolasta varata ajan ihan vain tätä asiaa varten? Seuraava raskaus pelottaa jo valmiiksi - mitä jos myrkytys iskee vielä aiemmin, ja vauva on liian pieni selviämään? Neuvolan "tätini" on loisto tyyppi ja hänellä on kymmenen vuoden kokemus synnytyssalista (on siis kätilö).
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mulla olis synnytys jäänyt vaivaamaan takuulla, ellei siitä olisi puhuttu. Mulla oli rankka imukuppisynnytys ja pitkittynyt ponnistusvaihe.
Kätilö tuli juttelemaan kanssani seuraavana iltana synnytyksestä (tämä lienee monessa sairaalassa käytäntö säännöllistenkin synnytysten kohdalla), ja hän suositteli, että mulle soitetaan synnäriltä n. kuukauden kuluttua synnytyksestä.
Myös molemmat ä-neuvolan terkkarit kuuntelivat tarinani, ja suosittelivat mulla tarvittaessa pelkopolia - siellä siis voi käydä synnytyksen jälkeenkin, vaikkei olisi raskaana. Jälkitarkastuksessa olisin voinut pyytää lähetettä.
Siinä vaiheessa, kun tuo kuukausi oli kulunut ja kätilö soitti mulle, olin saanut käytyä synnytystäni läpi äitini, ystävien sekä neuvolan terkan kanssa, joten se ei enää kaihertanut mielessä niin paljon. Puhelusta jäi mulle tosi hyvä fiilis. Jälkitarkastuksessakaan ei enää tuntunut, että tarvitsisin pelkopolia.
Synnytys ei tunnu enää kamalalta asialta, ja olisin valmis ryhtymään siihen toisenkin kerran. Varmasti joudun käydä sitä ennen pelkopolilla, nimittäin kun katsoin juuri telkkarista synnytystä, mua alkoi ahdistaa melkoisesti.
Suosittelen ehdottomasti, että soitat terkkarillesi, niin voitte yhdessä pohtia, mitä kannattaa tehdä. Mä olisin ollut ihan palasina, jos en olisi saanut puhua kokemuksistani.
Tsemppiä!