Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua selventämään päätä, olen mennyt sekaisin, täysin lääpälläni vanhaan mieheen...
16.12.2011 |
Voi hyvänen aika, mä olen syvästi ihastunut itseäni 25 vuotta vanhempaan mieheen.
Taustoista sen verran, että olen itse 35-vuotias, eronnut miehestäni pari vuotta sitten, lapset tehty parikymppisinä, joten ihania ja mukavia teinejä ovat nyt. Elämä on ihan mallillaan, ero teki kipeää, vaikka kaikin puolin siisti olikin. Yhteisymmärryksessä erottiin, vaikka kipeää teki tietysti huomata, ettei elämä mennytkään, niin kuin oli suunnitellut. Entisen miehen kanssa ollaan hyviä ystäviä, asutaan lähekkäin, lapset hoituvat yhdessä, ollaan paljon tekemisissä. Joten kun kumpikin päästiin eron jälkeen jaloilleen, elämä on rullannut mukavasti ja yhteishengessä.
Mulla on hyvä työ, toimeentulo, asuntoasiat, suhde lapsiin, vapaa-aika, kaikki elämän osa-alueet on ihan kunnossa. Työskentelen teollisuuden alan yrityksessä henkilöstöpäällikkönä ja olen tehtäväni puolesta erittäin tiiviisti päivittäinen tekemisissä tuotannon esimiehen kanssa. Yhteistyö on mutkatonta ja miellyttävää, ratkotaan yhdessä henkilöstöpulmia ja saadaan vietyä asioita eteenpäin. Tässä tiimityön tiimellyksessä on kuitenkin käynyt niin, että mä olen tainnut repsahtaa tuohon kollegaan. Tämä mies täyttää ensi vuonna 60...
Mies on jäänyt leskeksi joitain vuosia sitten, ollaan siitä jonkin verran joskus juteltukin, miehellä aikuisia lapsia ja lapsenlapsikin.
En ymmärrä mitä mun päässä tapahtuu. Mä olen ihan lääpälläni tähän mieheen. Se saa mut nauramaan, arvostan tosi paljon hänen osaamistaan ja sitä tapaa, millä johtaa isoa (ja hyvin haasteellista) alaisjoukkoaan, meidän keskinäinen vuorovaikutus on sujuvaa ja luontevaa, mies on hyväkuntoinen ja musta jumalattoman komea ja charmannti, kaikin puolin ihana. Huoh...
Sanokaa mulle, että mä olen ihan järjiltäni. Sanokaa, että tämä on maailmanhistorian typerin ajatus ja tunne. Sanokaa, ettei tällaiset jutut koskaan toimi. Sanokaa, että menetän kaiken ammatillisen uskottavuuteni, jos edes harkitsisin muuta kuin työtoveruutta. Sanokaa ihan mitä tahansa, mikä selventää mun pään.
Pakko myöntää, että vanhemmat miehet ovat aina vedonneet muhun, mutta herranjumala, ei nyt sentään liki eläkeläinen! Mielestäni mulla on ihan ok isäsuhde, joten sekään ei selitä vetoa vanhaan mieheen. Mä en tarvitse mitään taloudellista tukea ja turvaa, enkä isää lapsilleni, mä pärjään hienosti itsekin. Ollaan organisaatiossa samalla tasolla, joten mikään valta tai asemakaan ei tässä selitä miehen houkuttelevuutta. En aio enää tehdä lisää lapsia, joten sellaista miestä en tässä ole etsimässä. En tiedä, tarvitsenko koskaan enää mitään sellaista vakituista ja kiinteää liittoa kenenkään kanssa, mä olen oikein tyytyväinen elämääni näinkin, tietysti olisi ihan kiva, jos jossain (vaikka sitten eri asunnossa) olisi joku erityinen ihminen juuri mulle.
Mikä muhun on mennyt? Miksi mä toivoisin kuollakseni, että mies koskisi minuun, miksi mä haluaisin koskettaa miestä? Millaisella lääkityksellä saisin nämä hullut asiat pois päästä ja vatsanpohjasta???
Kommentit (15)
Mieti tilanne kymmenen vuoden päähän. Sä neljävitonen ja mies seiskakymppinen. Haisee kuolemalta jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei muuta kuin että iske kiinni kuin sika limppuun.
Ei se ikäero mitään haittaa. Päinvastoin, voi olla hyväkin vaan.
Mieti tilanne kymmenen vuoden päähän. Sä neljävitonen ja mies seiskakymppinen. Haisee kuolemalta jo.
Ja jos ei rakasta, niin sitten vaan äijä kiertoon...
Anna mennä vaan!
Minäkin olen ihastunut vanhempaan mieheen, hän tosin on tukevasti naimisissa. Joten fantasia tasolle jää.
Minulla on itseäni 25 vuotta vanhempi mies. Olemme olleet 10 vuotta yhdessä. Älä anna iän olla esteenä. Kuka tietää, mikä on tilanne 10 vuoden päästä, olisitteko edes yhdessä enää? Kaikki me vanhenemme joskus. Anna mennä jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasiahan on tietysti niin, että rakkaus ei katso ikää, taustoja tms.. Mutta kuitenkin..
Minusta kuulostaa siltä, että olet ihastunut hänen charmikkuuteensa. Olen itse ikäisesi ja työssäni kohtaan paljon noita n. kuusikymppisiä, erittäin charmikkaita, fiksuja ja hurmaavia miehiä. Heillä on elämänkokemusta niin paljon, että osaavat käyttäytymissäännöt niin luotevasti, että nainen tuntee itsensä samanaikaisesti sekä arvostetuksi että erittäin naiselliseksi. Usein nämä miehet esim. auttavat takin päälle tai tuolin ravintolassa niin hienovaraisen luontevasti, ettei sitä edes huomaa, ihmettelee vain että onpas hurmaava ja kohtelias mies.. Kun noihin sulaviin käytöstapoihin yhdistää kokemuksen tuoman arvokkuuden ja jos huumorikin on vielä sopivaa, niin onhan siinä paketti, johon on helppo ihastua. Ei siinä mitään.
Kerroit eronneesi pari vuotta sitten. Ero on nyt takana ja arki normalisoitunut. Alat selvästi kaipaamaan rakkautta ja hellyyttä. Sinulla saattaa kuitenkin olla hylkäämisen pelkoa erosi jäljiltä, ainakin itse kärsin siitä pitkään oman eroni jälkeen.. Vanhempi mies on mitä turvallisein (ensi?)ihastuksen kohde eron jälkeen: hän ei ehkä haluaisi olla kokoajan menossa, eikä myöskään vilkuilisi niin helposti "vieraisiin pöytiin".. Iän tuoma kokemus (ja rauhallisuus?) ovat houkuttelevia ominaisuuksia..
Eikä siinä mitään, monella on hyvä suhde itseään vahnempaan mieheen. Mutta minä kyllä ajattelisin myös tulevaisuutta: nyt kun kummatkin olette työelämässä, tilanteenne on varsin tasa-arvoinen. Kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua tilanne on jo varsin eri: mies olisi ollut eläkkeellä jo pitkään, sinulla vielä pitkä ura edessä. Vaikka nämä asiat eivät ole ajankohtaisia nyt, ei niiden merkitystä oikeassa parisuhteessa kannata myöskään väheksyä.
Koita analysoida ihastuksesi esim. turvallisuushakuisuuden kautta, se voi auttaa ihastuksen tunteisiin (halusithan itse päästä niistä eroon). Mieti myös millainen tilanne oikeasti olisi esim. viiden ja kymmenen vuoden kuluttua. Muista, että mies ei pysy tuossa iässä, vaan vanhenee kuten toki me kaikki ;).
Ihastuksen tunteissa ei ole mitään pahaa tai väärää, ja niistä kannattaa jopa nauttia. On kuitenkin eri asia tehdä niille jotain kuin antaa niiden tuoda vähän perhosia omaan elämään.
Itse en lähtisi suhteeseen (edes lyhyeen) tuon ikäisen miehen ja työkaverin kanssa, mutta ei siinä kai mitään pahaakaan ole. Eli jos järkeilyt eivät auta, niin eihän sille sitten mitään mahda, ja sitten kai täytyy antaa palaa vaan :).
olet nuori nainen, ei vielä keskiiässä, mutta 35 ei ole 18, joten ei mikään ihme jos antaudut tunteisiin ja mies on 60, jos on mielenkiintoinen ja naista kunnioittava mies, miksi jäisit romantiikkaa vaille? Hänelle olisit ihan nuori tyttönen, ja osaa varmaan olla herrasmies ja kokenut. Miksi ei? Kokeilkaa. Molemmat vapaita, joten mikä on tiellä ehkä löydätte jotain ihanaa. Mutta ethän satuta sitä miestä, älä aloita mitään jos hänen ulkonäkö ei miellytä ja ym. hyvää Joulua teille. t.n.25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä osaa sanoa, miksi näin on, mutta totuushan on se, ettei toisen ihmisen puoleensavetävyys tai -vetämättömyys katso ikää tai muutakaan tekijää, vaan sitten kun hyrrää, niin hyrrää. Tietääkö mies ajatuksistasi?
sen puolesta tunteessa ei ole mitään väärää. Ei kai se ikää katso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että kaikki tapahtuu vaan mun pään sisällä ja että kuvittelen kaiken huuruisessa päässäni, mutta jotain sähköä ilmassa tuntuu olevan.
Mies tekee usein tikusta asiaa tullakseen mun huoneeseen, siis hoitamaan jotain sellaista, mikä hoituisi kyllä ilmankin. Katseet tuntuu olevan vähän liian pitkiä ollakseen vain työasianhoitamiskatseita. Aika usein jään kiinni siitä, että katson miestä vaikkapa jossain isommassa palaverissa. Tätä tosin tapahtuu myös toisinpäin, huomaan, että mies katsoo ja häkeltyy kun huomaan sen.
Mutta mies on herrasmies, en usko, että tekisi mitään aloitetta ensimmäisenä, jos en antaisi ensin jotain selvää merkkiä omasta kiinnostuksesta.
Plaah.. Tää on ihan tyhmää...
Ap
tuohan on nimenomaan sitä merkinantoa kiinnostuksesta. :) Harvemmin suhteet kai alkaa niin, että toinen on täysin tietämätön toisen osapuolen fiiliksistä, ja toinen sitten vaan pamauttaa että olen kiinnostunut sinusta, aletaanks oleen? :D Vaan juuri tuollaista flirttia, katseita, asian tekemistä, sähköä ja molemminpuolista viihtymistä. Että eiköhän siellä ole papparaisenkin (no sori! :D ) pää ihan yhtä lailla sekaisin teikäläisestä, en usko että noin fiksun oloisena ihmisenä olisit ylitulkinnut tilannetta.
Sitäpaitsi, oikeasti - 60 on uusi 40! Eihän hän mikään eläkeläinen kuitenkaan vielä ole, hyvänen aika. :D Vireä ja vetreä mies, ei todellakaan katso ikää.
Joten sorry sis, multa ei todellakaan tule vettä niskaan, vaan päinvastoin myllyyn... Kutsu mies drinkille? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheltä ei taatusti tule pakkeja.
jos ensimmäinen, siis tärkein, asia jonka kerrot miehestä johon olet lääpälläsi on se, että hän on "vanha". Hän on nuorempi kuin esim Richard Gere :)
Mikset pyrkisi rakentamaan läheistä, aistillista, henksesti ja fyysisesti tyydyttävää ja iloista suhdetta tuon miehen kanssa? En ymmärrä. Olette molemmat vapaita, oletettevasti täysjärkisiä ihmisiä. Suhteet kestävät sen minkä kestävät, onnistuvat jos onnistuvat. Ei sitä kukaan etukteen tiedä. Jos on noin "sekaisin" kuin sinä, riski kannattaa ottaa.
Voit tietysti antaa periksi kulttuurimme ikäsyrjinnälle ja pinnallielle psykologisoinnille (isäsuhde), mutta miksi tekisit niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän piti palauttaa mut maan pinnalle, eikä rohkaista mua esittämään drinkkikutsuja... Mä olin orientoitunut kuulemaan kommentteja siitä, kuinka olen kohta omaishoitaja, kuinka näin eri-ikäisillä ei voi olla mitään samaa kokemusmaailmaa, ja muuta sellaista, jota pohdittuani olisin tullut järkiini. Voi teitä...
Ihanko todella olette sitä mieltä, että mun pitäisi ottaa askel eteenpäin tässä? Voin vaan kuvitella, millaisen ryöpyn saisin töissä päälleni jos joku tietäisi ajatuksistani...
Ap
Mieti tilanne kymmenen vuoden päähän. Sä neljävitonen ja mies seiskakymppinen. Haisee kuolemalta jo.