Miksi minusta usein tuntuu siltä ettei kukaan välitä minusta?

Samoin äiti huolehtii minusta edelleen. Miehen välittämisestä en aina ole niin varma.

itsekin olen kovin huomion-, läheisyyden- ja hellyydenkipeä. ja minun mies on myös hyvä monin tavoin, mutta ei osaa sanoa tunteitansa tai puhua sellaisista asioista. Romantiikkaa sopii toivoa, mutta aika heikoilla on :) osoittaa kyllä tykkäämistä käytännön teoin, antaa välillä nukkua aamulla pitempään, on ollut tukena vaikeina aikoina jne.

Olen tosin aina kokenut ettei äitini ole hyväksynyt minua. Olen ollut esim lapsena huono nukkumaan, itsepäinen, vaikea jne. Veljeni taas on ollut niin helppo lapsi. Äiti on sanonut tämän minulle suoraan. On joskus sanonut että minussa on jotain mikä häntä ärsyttää =o((( Vaikken koskaan ole äidille kapinoinut enkä edes kiroillut hänen kuullensa esim murrosikäisenä, kuten moni kavereistani teki. Ja olin varsin kunnollinen tyttö aina.

Joskus tuntuu että vanhempani hieman halveksuvat minua, en tiedä onko kuvitelmaa vai mitä...

ap

Uskon tuon juontavan lapsuuden aikaisista huonommuuden tunteista. Ainakin omalla kohdallani.

Ja kun ei äiti eikä isä ole koskaan sanoneet rakastavansa/välittävänsä, tuntuu siitä jääneen aukko sieluun jota kukaan ei pysty täyttämään:(