Paljon hellitty esikoinen ja uusi vauva.

tulee mustasukkaiseksi jos nyt alat jotenkin karaisemaan..ootko pimee?

No, miten tilanne pitää hoitaa, kakkonen, jos asiasta paremmin tiedät?



ap

eikös se ole nykypäivän tapa kasvattaa ja luoda kiinteät sisarussuhteet!

Ei vaiskaan, ihanaa, että mietit esikoisen roolia uuden vauvan myötä. Tärkeintä on varmaan juuri tuo rakkaus ja läheisyys, jota jo olet antanutkin yllinkyllin. Muistan kun odotin nro 2.sta, että ajattelin voiko toista lasta rakastaa yhtä paljon kuin ensimmäistä. Kyllä voi! Äidin sydämeen mahtuuu just niin monta lasta kuin on ja vielä rakkautta riittää tarvittaessa vähän ympärillekin. Hyvää joulunaikaa!

Ei karaistu vaan annettiin sitä huomiota. Vauvan tultua annettiin edelleen niin paljon kuin voitiin. Lapsi oli mustasukkainen, normaalia, mutta nyt kun on isompi ovat tosi läheisiä pienemmän sisaruksen kanssa. Arvelen sen johtuvan paljjolti siitä että pidettiin molemmat kotona eikä kipattu vanhempaa minnekään tarhaan säilytykseen saamaan "virikkeitä "



Eli osoita vaan rakkautta isommalle, kyllä se maailma karaisee aikanaan, ei vanhempien sitä tarvitse tehdä. Sen sijaan kannustaisin lasta esim. syömään itse ym. omatoimisuuteen, koska siitä on oikeasti apua kun kädet loppuu kesken vauvan ja taaperon kanssa.

kuninkaallisesti hoidettu prinsessa, joka sai aina isän ja äidin jakamatonta huomiota. Kun pikkuveli syntyi, piti vain jaksaa itse enemmän eli imetyksen aikana esim. esikoinenkin pääsi halutessaan syliin ja saatoin jopa lukea esikoiselle siinä samalla. Todella paljon alkuun kanniskelin molempia yhtä aikaa, kun pikkuveljelle tuli hätä / itku, alkoi isosiskokin juuri samaan aikaan tarvita syliä. Kun vain itse jaksat jakaa hellyyttä ja huomiota yhtä rajattomasti kuin ennekin, niin oman kokemukseni mukaan paljon syliä ja hellyyttä saaneista lapsista tuleekin mahdottoman itsenäisiä ja reippaita noin kolmen vuoden iässä. Kai niillä tulee joku halikiintio täyteen siinä vaiheessa tai jotain. :)

ole kaikilla, joille tulee toinen lapsi. Esikoinen on saanut jakamattoman huomion... Ja yleensä he ovat mustasukkaisia heti alkuun ja toinen puuska tulee sitten, kun vauva alkaa kävelemään pitkin ja poikin :)



Älä ihmeessä rupea mitään karaistumisia tekemään! Otat sen esikoisen mukaan niin paljon kuin hän haluaa ja tarvitsee, etenkin alkuun ei elämä ihan älyttömästi muutu, sillä vauva kuitenkin nukkuu niin paljon ja aikaa esikoisen kanssa olemiseen jää paljon.

vaikka esikoinen oli koko suvun lellilapsi kun oli ensimmäinen.

Esikoinen odotti kovasti vauvaa ja oli ylpeä pikkusiskostaan jota sai hoitaa :)

Esikoinen otettiin mukaan vauvan hoitamiseen ja oli kovin ylpeä kun sai harjata vauvan hiuksia ja valita vaippaa jne.

vaikka esikoinen oli koko suvun lellilapsi kun oli ensimmäinen.

Esikoinen odotti kovasti vauvaa ja oli ylpeä pikkusiskostaan jota sai hoitaa :)

Esikoinen otettiin mukaan vauvan hoitamiseen ja oli kovin ylpeä kun sai harjata vauvan hiuksia ja valita vaippaa jne.

Ja esikoiselle annettiin humiota paljon. kun imetin vauvaa juttelin esikoiselle tai luin kirjaa. Sitten kun vauva nukkuu paljonn niin sitten ehtii olla isomman kanssa.

Muista kertoa kuitenkin edelleen usein isommalle kuinka häntä rakastat ja tykkäät jos olet aijemminkin tehnyt. Kun haluaa syliin muttet voi just sillon ottaa sanot että kohta äiti ottaa sinut, haeppas vaikka kirja niin katsellaan sitä yhdessä, ja muista ottaa heti ku vauva antaa. Ja Ite annoin vauvan usein isälle jos syliä tartti (iltasin kun mies kotona) tai piti röyhtäyttää tms, jos isompi halusi äidille. Vauvalle kelpaa isän syli myös :)

Tsemppiä, kyllä se siitä!

kun molemmat vanhemmat olivat kotona. Kummallakin oli sylissä koko illan jompi kumpi lapsista. Pienempi siis huusi koliikkiaan ja isompi otti "oman osansa". Siinä ne illat sitten meni. Huh-huh! Kyllä oli raskasta aikaa.

paljon huomiota saanut 2 v esikoinen, elämämme keskipiste, kun saimme helpon toisen lapsen. Mustasukkaisuudelta ei todellakaan vältytty, vaikka toinen lapsi ei paljoa huomiota luoteensa vuoksi vaatinutkaan. Nukkui hyvin vauvasta asti, viihtyi hyvin jopa yksikseen, mutta toki huomioimme häntäkin.



Saimme sisarusten välit kuntoon vasta lähempänä ikää 7 v ja 5 v. Jouduimme aluksi suojelemaan nuorempaa ja myöhemmin kannustamaan nuorempaa pitämään puoliaan vanhempaa tyrangiamme vastaan. Kerroimme vanhemmalle, että pienempi on hänellekin rakas ja siksi on parempi hyväksyä hänet perheeseen. Vanhemmat rakastavat molempia lapsiaan ja huonoa kohtelua ei enää suvaita.



Ehkä ainut asia, miten voisitte valmistaa esikoista vauvantuloon, on vahvistaa isän roolia lapsen hoidossa jo siltäkin varalta, että äiti joutuu jäämään sairaalaan synnyttämään ja lapsi on yötä erossa äidistään. Muuten tarvitsette pitkää pinnaa ja jopa vuosia uskoa siihen, että saatte perhetilanteenne vielä rauhoittumaan ja sisaruksille hyvät välit.