vitsit mä vihaan masennusta, ahdistusta ja heikkoa itsetuntoa!!!

niin oisit helpompi kaverina.



Mua on alkanu viime aikoina ärsyttää kaverit joilla on huono itsetunto: ikinä eivät ole tyytyväisiä itteensä tai siihen mitä on, aina vertaavat itteään toisiin ja matkivat sitä kuka on tarpeeks "cool" (ei minua kuitenkaan, olen tavis), mitään ei osata ite päättää vaan pitää kysyä mielipiteitä muilta, kotiin ei voida kutsua kun "meillä on vaan tämmöstä, muilla hienommat kodit" vaikka ois aivan tavallinen koti, jahkataan ja käytetään hirvittävästi aikaa siihen miten jonkun asian voi ääneen sanoa tai millä sanoilla muotoilla paperille jne. Siis kaikkee ihan turhanpäivästä joka tekee elämän vaikeemmaks kuin tarvis olla.



Ap, sun tulee hyväksyä se että olet jännittäjä-tyyppiä. Jos illalla on joku juttu mikä jännittää, niin älä anna itelles lupaa vielä jännittää. Keskityt siihen ruuan laittoon ensin, ja syömiseen.



Ei muutkaan täydellisiä ole.

mieluiten kognitiiviseen.



Oma terapeuttini opettaa mulle rentoutumistekniikoitakin. Lääkitystä voi joutua tarkistamaan useastikin ennenkuin löytyy sopiva.

Paitsi että parantua haluaisin kovasti mutta en ole päässyt vieläkään pitkäkestoiseen terapiaan. Lääkkeet aloitin taas uudestaan.



Vihaan tätä tautia, sitä että käyttäydyn tosi huonoitsetuntoisesti ja jatkuvaa itsesääliä ja väsymystä ja haluttomuutta. Menetin tärkeän ihmissuhteen sen takia kun en osannut olla oma itseni, olin vain jatkuvasti surkeana milloin mistäkin. On se nyt helvetti kun omaa käytöstä on niin vaikea muuttaa. Haluaisin normaalin, iloisen elämän, jossa jokainen vastoinkäyminen ei paisuisi valtavaksi ja jossa jaksaisi ja haluaisi tavata ihmisiä.

Usko tai älä, se oli pelastukseni. Kunto nousi, mieliala nousu, Ryhti parani ja sai liikkua todella mukavassa porukassa :) Kohotti myös itsetuntoa.