Lue keskustelun säännöt.
Kolmas tyttö tulossa. Miehen reaktio suututtaa!
20.10.2011 |
Olimme tällä viikolla rakenneultrassa, jossa saimme tietää odottavamme kolmatta tyttöä. Ensimmäisestä toivoimme tyttöä, mutta sen jälkeen on ollut ihan sama kumpi tulee. Tai näin ainakin luulin. Itse otin uutisen vastaan iloisin mielin, mutta mies oli jotenkin hiljaisen oloinen.
Otin kotona asian puheeksi ja mies myönsi pettyneensä, ettei viimeinen lapsemme ollutkaan poika. Että ei osannut odottaa pettymystä, mutta kokikin tuntevansa surua, ettei pääsisi tekemään poikansa kanssa "miesten juttuja". Minulle tuli tosi paha mieli pienen tytön puolesta. Siis miten lapsellista käytöstä mieheltä. Ja mitä muka mies poikansa kanssa tekisi, mitä ei tyttöjen kanssa voi tehdä? Lapsihan on persoona. Esikoisemme on rauhallinen lukutoukka, toinen menevä Peppi Pitkätossu, joka ei jää pojistakaan jälkeen.
Tosi surkea mieli syntymättömän tytön puolesta. =(
Kommentit (30)
Itse tykkään enemmän tytöistä ja kuopuksen kohdalla oli aavistuksen pettynyt. Mutta ihana poika hän kuitenkin on ja niin rakas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jota ei ns miesten jutut kiinnosta pätkän vertaa.
Se olisikin ihan oikein sellaiselle sovinistille
Jos miestäsi se yhtään "lohduttaa", niin onhan noita tyttömäisiä poikiakin, joita ei jalkapallo, paini ja metsästys kiinnosta. Se voikin olla isälle kovempi paikka kuin tytär, josta isä voi saada hyvän kalakaverin.
jota ei ns miesten jutut kiinnosta pätkän vertaa.
Se olisikin ihan oikein sellaiselle sovinistille
Miks mies on automaattisesti sovinisti jos toivoo poikaa? Ihan kuin miehille olisi sallittu toivoa vain tyttöä. Jos nainen toivoo tyttöä, niin se on ihan ok, mutta jos mies uskaltaa sanoa että toivoo poikaa niin on sovinisti? tuskimpa?
Ei se kuitenkaan tarkoita tietenkään sitä, että miehesi jotenkin rakastaisi vähemmän tätä tyttölasta! Ja hyvin ehtii vielä totutella ajatukseen. Kyllä minä tavallaan ymmärrän, että mies haluaa poikalasta. Kyllä minäkin koen, että mulla on enemmän yhteistä tyttölapsen kanssa, vaikka meillä kumpiakin on ja kaikki on ihan yhtä rakkaita.
jos itsekin kerran toivoit ekaa lasta tietyllä sukupuolella? olisit itsekin varmaan nyt pettynyt, jos teille tulisi kolmas poika? mun tulee aina paha mieli, kun ajattelen lapsia, joiden jalkojen väliin vanhemmat olisivat halunneet tietyt värkit. otsikon perusteella oletin, että sä et olisi kuulunut tähän ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten, tosin minäkin aluksi petyin, kun kuulin vauvan sukupuolen, vaikka toki tärkeintä olikin lapsen terveys.
Mutta luonto hoitaa tehtävänsä tässäkin asiassa, vähän ennen oman tytön syntymää, siskoni sai pojan, jonka sylikummiksi mieheni pääsi ja on tuo oma tyttökin saanut isänsä kiedottua pikkurillinsä ympärille paljon pahemmin kuin isommat tytöt, että en ole päivääkään ollut huolissani siitä onko mies pettynyt kuopuksen sukupuoleen. Kyllä se siitä, älä ole vihainen. Parempihan se on, että mies uskaltaa puhua tunteistaan sinulle..:)
jota ei ns miesten jutut kiinnosta pätkän vertaa.
Se olisikin ihan oikein sellaiselle sovinistille
Jos miestäsi se yhtään "lohduttaa", niin onhan noita tyttömäisiä poikiakin, joita ei jalkapallo, paini ja metsästys kiinnosta. Se voikin olla isälle kovempi paikka kuin tytär, josta isä voi saada hyvän kalakaverin.
Mä ainakin olisin pahoillani jos tyttärestäni olisi tullut joku "lesbo".
Onneksi meilä tyttö on tyttömäinen ja kiinnostunut tyttöjen jutuista ja pojat on poikia, kaikki ollaan tyytyväisiä eikä tartte väkisten tehdä tytöstä poikaa tai toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnollista että mies on hieman pettynyt; meinaatko että tyttö teininä saunoo isin kanssa ja juttelee miesten juttuja? =)
täytyy sanoa, että lapsellinen olet kyllä sinä. Mieshän esitti asiansa todella hienovaraisesti ja kypsästi. Kyllä meillä on jokaisella erinäisiä toiveita, osa tiedostamattomia, jotka sitten kuoliniskun saatuaan aiheuttavat jonkinasteista pettymystä. Se pettymys pitää sitten käsitellä. On aika tylyä lähteä tuomitsemaan puolisonsa tunteita, etenkin kun hän vielä oli noin hillitty niiden kanssa.
Toisaalta myös sinulla on oikeus tuntea surua syntymättömän tyttönne puolesta. Nuo tunteet pitää käsitellä, jotta pääsette viettämään ihanaa loppuelämää ihanien tyttärienne kanssa. Parempi tuo on miehesikin vatvoa nyt kuin vasta lapsen synnyttyä.
Sen verran vielä itsestäni, että olen aina nähnyt itseni yhden tytön äitinä. Olen saanut pojan ja minulle kelpaa kyllä enemmänkin poikia, mutta uskon silti, että koen jääväni jostakin paitsi ellen saa tytärtä. Todellisuudessa kyse on vain odotuksista eikä niinkään siitä, että tytär sitten lopulta täyttäisi kaikki toiveeni. Uskon, että aika monta muutakin tiedostamatonta toivetta jää toteutumatta joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä suutut kun sun miehes ilmaisee tuntevansa surua siitä että ei saanut poikaa?
Mitä jos olisi kyse sinusta ja siitä että olisit halunnut tytön, mutta teille olisi vain syntynyt poikia? Olisko sun tunteet olleet sallittuja?
Eihän tossa ole kyse siitä että isä ei tytärtään rakastaisi, vaan siitä että olisi halunnut edes yhden pojan, se on toive tai haave joka ei nyt toteutunut sen kohdalla.
Mä muistan miten toivoin ekasta lapsesta poikaa ja sain tytön, pienen hetken olin tosi pettynyt, mutta se meni ohi ja nyt 17 vuotta myöhemmin olen niin onnellinen että sain tytön ja pois en antaisi, niin sen piti mennäkin. Pojankin sain, kaksikin.
että kyllä ne pojat vaan ovat erilaisia. Tietenkään ei voi yleistää, mutta esimerkiksi poikien sosiaaliset kuviot ovat erilaisia kuin tyttöjen ja leikit yleensä sellaista voimankäyttöä ja kilpailua enemmän kuin tytöillä. Mieheni tuntuu luonnostaan ymmärtävän poikiamme ja osaavan heidän "kieltään". Itseni tunnen usein ulkopuoliseksi auto- ja monsterileikeissä, vaikka pojissa on myös pehmeitä puolia (esim 2-vuotias kuopus hoitaa mielellään vauvanukkeamme). Molemmat pojat ovat omia, ihania persoonallisuuksiaan.
Sisaruksillani on tyttöjä ja vaikka heissä toki myös on eroja, on tietynlainen "tyttömäisyys" havaittavissa. En tarkoita tällä mitään prinsessaleikkejä, mutta tytöt viihtyvät enemmän rauhallisemmissa leikeissä ja ovat tottelevaisempia (vaikka tässäkin toki eroja). Kyllähän ihan kasvatuspsykologitkin sanovat, että poikien ja tyttöjen kasvatus on erilaista. Mies myös näkee pojissa itsensä lapsena jne. kun taas minulla ei tätä kokemusta ole lapsista, kun meillä on vain poikia.
Pointtini on se, että kyllä sitä surutyötä saa tehdä, koska miehesi menettää tavallaan jotain kun ei saa poikaa. TOki tytöt ovat aivan yhtä ihania, mutta ymmärräthän, että sellaista sielunkumppanuutta voi tuntea helpommin omaa sukupuolta olevan lapsen kanssa? Minä olen kuitenkin kantanut molemmat poikani kohdussani, imettänyt heitä jne ja tunnen heidän kanssaan senkin ansiosta syvää yhteyttä. Mieheltä tämä kokemus puuttuu tyttöjen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi olla valmis vanhemmaksi elleivät molemmat sukupuolet ole toivottuja!
Ei voi olla valmis vanhemmaksi elleivät molemmat sukupuolet ole toivottuja!
Täällähän aina vauhkotaan, että jos nainen ei toivo tyttöä niin vähintään oma äitisuhde on viallinen ja muuta paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin miestä saa harmittaa. Ei se ole mitenkään lapsellista.
Tietenkin tytön kanssa voi harrastaa "miesten juttuja" mutta se ei kuitenkaan ole ihan sama kuin äijäporukassa. Ihan ymmärrettävää ja luonnollista on että mies toivoisi myös poikaa ja nainen myös tyttöä - ei se estä rakastamasta ja touhuamasta eri sukupuolta olevan lapsen kanssa.
Ei se ole mitenkään syntymättömältä tytöltä pois (kuten ei hänen siskoiltansakaan) että isi olisi halunnut mielellään saada pojankin.
Anna miehesi tuntea mitä tuntee ja osoita ymmärrystä ja tarjoa olkapäätä sen sijaan että rupeat suuttumaan ja syyttämään lapselliseksi. Ota luottamuksen osoituksena että mies kertoi tunteistaan jotka hänetkin yllättivät.
lauserakenteesi/kielioppivirheittesi perusteella!
Muutenkin tosi noloa vedota koulutustaustaan tässä asiayhteydessä. Minusta jopa loukkaavaa!
lauserakenteesi/kielioppivirheittesi perusteella!
Muutenkin tosi noloa vedota koulutustaustaan tässä asiayhteydessä. Minusta jopa loukkaavaa!
vahinko, että tulee haukkumaan toisia, kun itse on lopettanut opiskelunsa sinne kouluun.
Minulla on sekä kaksi poikaa että tyttö. Jos vielä joskus yritetään lasta ja ultrassa kerrotaan, että poika tulee, niin kyllä multa kotona itku pääsee. Ensisijaisesti haluaisimme lapsen, joka olisi oma persoonansa, mutta en voi kieltää ettenkö jollain lailla toivoisi jompaa kumpaa sukupuolta. Tiedän, että siitä tunteesta pääsee yli kun lapsi syntyy ja se onkin juuri se ihana ja oma valloittava itsensä.
mä olisin varmasti ollut kauhuissani, ja pettynyt jollain lailla, jos olisin saanut pojan, tai varsinkin pelkkiä poikia.
Mutta taatusti olisin sitä poikaa rakastanut samalla tavalla sitten kuitenkin, jos sellaisen olisin kerta saanut.
Joten nyt kyllä sä ylireagoit, se lapsi ei varmaankaan tule olemaan vähemmän rakas isälleen, jos kerran rakastaa muitakin tyttöjänne (onhan niitä sellaisiakin, joille tytöt ovat kuin ilmaa).
Ihanko sä väität, että jos sulla olisi kolme poikaa, ei sua yhtään harmittaisi, ettet tuu enää saamaan sitä tyttöä?
ja tsädää, olen samalla perheen "poika". Isäni odotti poikaa niin kovasti, niin kovasti! Jäin perheeni viimeiseksi lapseksi sillä äiti ei enää tullut minun jälkeeni raskaaksi ja niinpä minä olen se isin "poika" jonka kanssa isi teki kaikkia "poikien juttuja" eli mm. urheiltiin ja käytiin ongella. Olen pelannut sekä jalkapalloa että jääkiekkoa, jalkapalloa aina SM-tasolla asti.
Oma mieheni ei noita juurikaan pidä vain poikien juttuina, mutta siihen aikaan kun minä olin ala-asteikäinen eli 1980-luvulla, arvot olivat toiset. Oma isäni on sanonutkin monta kertaa että hänen haaveensa pojasta olivat turhia, kaikki lapset ovat hänelle rakkaita sukupuolesta riippumatta. Lisäksi isä on kysynyt minulta monta, monta kertaa ettenkö varmasti ole katkera kun hän hölmöyttään yritti elää jonkinlaista "pojan isin" elämää minun kauttani.
En ole missään tapauksessa katkera. Joukkueurheilu antoi huikean hienoja elämyksiä ja sain hirveän määrän kavereita, joiden kanssa olen yhteydessä vieläkin ajoittain. Eikä mun siskotkaan mitenkään erityisen tyttömäisiä olleet, he vain harrastivat eri asioita kuin minä.
jota ei ns miesten jutut kiinnosta pätkän vertaa.
Se olisikin ihan oikein sellaiselle sovinistille