Miten olet selviytynyt armottomasta väsymyksestä?

ja vaihdoin ruokavalion terveellisempään. vaikka tästä haukut saan, jos olin todella väsyny, laitoin lapsen pinnasänkyyn ja mielekkään lelun ja saatoin ottaa 20min päiväunet, tietenkin olin vieressä.

Meillä kaksi todella valvottavaa lasta. Kuopuksen synnyttyä sain ensimmäisen kerran 4 tunnin unipätkän kun lapsi 9 kk. Sitä ennen vain 1-2 tunnin pätkiä muutama / yö.



Olin zombie, laihduin, en muista siitä ajasta mitään, mutta olemme kaikki hengissä.



Olen nyt ollut väsynyt reilut 8 vuotta. Siis siten väsynyt, että jos en ole itse palaverissa äänessä, meinaa taju mennä. Ei pysy hereillä.



Ulkoile, juo paljon vettä, torku jos suinkin voit. Jos sulla hyvin nukkuva vauva eikä muita lapsia niin sullahan on helppo saada lepoa. Nukut aina kun vauvakin.

Terveellisellä ruokavaliolla ja riittävällä ulkoilulla, säänmukainen varustus.

- käy heti aamusta kuumassa suihkussa, piristää ja lähtee päivä käyntiin

- juo kahden tunnin välein suuri vesilasi (esim. tuoppi)

- joka aamu ulos vauvan kanssa

- b+c-tehovitamiini, luontaistuotekaupoissa

- joka ilta 30min mietiskelykävelylenkki yksin

- jokin muu harrastus kuin netti tai tv

Mutta oletko varma, että sinulla ei ole jotain piilevää tautia tms., joka aiheuttaa tuon väsymyksen? Vain kaksi kertaa yössä herääminen ja muuten hyvin nukkuminen eivät nimittäin kuulosta ihan pahimmasta päästä pikkuvauva-ajalta. En toki vähättele, jokainenhan tietenkin kokee erilailla väymiset.



Minulla oli tuo sama tilanne ja alkuun vauvan kanssa tulikin nukuttua todella huonosti, mikä omalla kohdalla selitti kovan väsyn. Sitten siinä puolen vuoden paikkeilla vauva alkoikin nukkua paljon paremmin, samoin minä itsekin, mutta väsymys vain paheni ja paheni. Siihen ei auttanut mikään.



Lopulta äitini passitti lääkäriin koska oli satavarma, että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Sitä on meillä suvussa paljon... No, sehän se oli ja nyt 5 kuukautta lääkityksen alkamisesta olen ihan eri ihminen.



Nyt huonosti nukuttujen öidenkin jälkeen ulkoilu piristää, ennen lääkitystä sillä ei ollut mitään merkitystä. Ja olen nyt viikon sisällä nukkunut todella huonosti kaikki yöt kun lapsi sairastaa, enkä siltikään koe olevani niinkään väsynyt kuin ennen lääkitystä.

Minulla lapset syntyivät 1v1kk ikäerolla. Olin kyllä jossain välissä kuopuksen syntymän jälkeen varsin väsynyt, mutta toisaalta tiesin jo mitä tuleman pitää. Esikoinenkaan ei antanut nukkua ensimmäiseen yhdeksään kuukauteen kovinkaan pitkiä pätkiä.



Toisen lapsen synnyttyä tosiaan jo tiesin mitä tulee, ja ehdin jo valmiksi asennoitua. Tiesin, että se aika loppuu, olen jonkin aikaa väsynyt joka päivä ja sitten tulee taas aika jolloin en ole.



Myös rutiinit auttoivat kovasti. Herääminen kutakuin samaan aikaan, aamupalaa lapsille ja ulos. Sitten sisään, lounasta ja lapset nukkumaan. Ulkoilua, mahdollisesti liikuntaa. Jossain välissä tietoisesti jumppasin videoiden tahtiin erityisen väsyneinä päivinä, siinä kului aikaa (ilta oli taas hetkenverran lähempänä) ja siitä myös sai energiaa.



Hyvä ruoka auttaa myös, sekä kahvi. Tietoisuus päivän pienistä lepohetkistä, esikoisen päiväunista, omasta pullakahvista, sanomalehden lukemisesta. Että nyt jaksan vielä tämän, ja sitten hengähtän hetken.



Niin ja äitikahvit kerhoissa olivat myös henkireikä. En ole varsinaisesti puistoäitityyppiä (jos nyt kukaan on, kaikkihan siellä lasten takia ovat), mutta oli ihana saada kuppi kahvia ja juttuseuraa, sekä joku "tekeminen" päivälle.



Tsemppiä, kyllä se vielä helpottaa!

nukkuminen auttaa. Ihminen on siitä kumma otus, että tarvitsee riittävän määrän unta, eikä sitä saa kuin nukkumalla. Eikä univelka poistu myöskään kuin unella.



Univelkaan jossain määrin tottuu, mutta ei se tarkoita, että sen vaikutukset katoaisivat. Niitä ei vaan enää huomaa yhtä hyvin, kun tottuu siihen, ettei ajatus enää juokse. Oma lapseni oli huonosti nukkuva ja kun aloin saada nukuttua riittävästi, meni puoli vuotta ennen kuin tajusin, että ajatukseni kulkee paljon selkeämmin, jaksan ja pystyn paljon paremmin kuin ennen. Ei siihen auta mikään asennemuutos, ulkoilu ja ruokavalio. Ihminen tarvitsee riittävän määrän unta.

Selvisin 7 vuoden valvomisesta hengissä ehkä sitkeydellä ja mustalla huumorilla :)



Tukka harmaantui, rypistyin ja kiloja tuli 15 lisää. Kokonaisia 8 tunnin öitä nukuin tuona aikana n 1,5 vuoden välein!

katsos kun se on luonnollinen tapa estää väsymystä. Kokeilisit itsekin!