Lue keskustelun säännöt.
Olen äitiyslomalla ja olo on kurja
11.05.2011 |
Olen 5 kk pojan äiti ja tunnen oloni tosi onnettomaksi ja yksinäiseksi. Vanhat kaverit kaikkosivat lapsen saatuani ja uusiakaan en ole jaksanut etsiä. Kukaan tuttavistani ei ole samaan aikaan äitiyslomalla. En saa öisin unta, vaikka vauva nukkuu ja päivisin tuntuu, että olen vain niin väsynyt, etten jaksa lähteä tekemään mitään.
Vauva on päivisin myös aika vaativa tapaus ja tuntuu, etten saa vertaistukea mistään. Ei ole ketään kenen kanssa purkaa paineita ja naursekella arjen sattumuksille tai joskus avautua kunnolla. Muutaman kerran kävin perhekerhossa ja kerroin siellä muutamasta haasteesta, niin tuli vain takaisin, että "ei meillä vaan mitään tollasta...". Että silleen.
Kohtalotovereita? Piristäkää jotenkin.. on tosi surkea olo taas huonosti nukutun yön jälkeen vauvan kanssa kotona.
Kommentit (7)
kylläkin 4 vuotta sitten. Otin itseäni niskasta kiinni ja tein tietyn rutiinin. Ostin kunnon rintarepun ja opetin lapsen siihen, sitten pihalle kävelylle joka päivä samaan aikaan. Myös rattaissa oleminen oli meidän Oskarille haaste-vinkui aina, pikku hiljaa oppi kun teimme joka päivä saman lenkin. Uskon että lapseni oli ns. rutiini lapsi jo pienestä pitäen.
Ulkoilu ja hyvä ruoka auttavat kunnon yöuneen.
Onko veriarvosi-hb hyvä? entäs ne kasvikset+ vitamiinit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiiän tunteen olin 3 v sitte samassa tilanteessa kun lapseni oli vauva, olin silloin yksinhuoltaja tuntu kun seinät kaatuisivat päälle, kaverit katos ja koko elämä pyöri vauvan ympärillä . Helpottaa kun ikää tulee lisää ja jos et jaksa millään ollan kotona niin aina lapsen saa päivähoitoon kun se täyttää 9 kk, sit tietty jos olet masentunut niin löytyy aina lääkkeitä, itse jouduin käyttämään lääkkeitä kun sairastuin keskivaikeaseen masennukseen ja baby bluehun .
Mitä ihmeen valittamista tuossa on? Tuikitavallisessa elämässä.
Mene ulkoilemaan lapsesi kanssa ja etsi seuraa.
Tosin syystä että sinne oli niin vaikea päästä, mut periaattees olisin kyl tykänny. Ehkä kesällä on helpompaa..
Mut ymmärrän sun kurjaa oloa, ei niitä äitikavereita yhtäkkiä mistään helposti saa ja monia äitejä varmaan sama ongelma vaivaa, itseänikin ajoittain tosin mulla jo useampi lapsi niin ei ehdi silleen kaivata ku yhden kans. Mäkin sanoisin et tuu meille kylään mut me asutaa niin korves et jos satut samalle seudulle niin aikamoinen sattuma!=)
Nyt minulla on jo toinen lapsi joka on 5 kk, itekki olen välillä ihan kyspsä tähän arkeen ja tuntuu että olin hullu kun hankin vielä toisen lapsen mutta toisalta . aika menee niin äkkiä , se helpottaa kun lapsella tulee enemmän ikää niin on paljon helpompaa usko pois, ja ne jotka ovat oikeita ystäviäsi ne pysyy . ja ku vauvalla tulee enemmän ikää on helpompi liikkua ja mennä moikkaa kavereita tai pyytää niitä sun luokse. ymmärrän hyvin tilanteesi tuntuu kans välillä täällä että haluis olla omassa rauhassa ja mennä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kypsä ja väsynyt. Samaan aikaan halusin olla oman vauvani kanssa ja kaipasin omaa elämää. Kaverit kaikkosivat täälläkin. Tai ei kai ne minnekään kaikonneet. Ei vaan enää ollyut yhteistä tekemistä kun olimme sidoksissa kotielämään ja toiset kävivät töissä, viikonloppuisin syömässä, matkustelivat jne.
Minäkin vinkkaisin kehittämään omat päivärutiinit ja vaikka väkisin vielä muutamia kertoja sinne perhekerhoon. Itse en jaksanut käydä kerhoissa. Se harmittaa jälkeen päin, toisaalta rytmimme oli sellainen ettei kerhoihin oikein ehdittykään.
uudet voi alkuun tuntua vierailta kaikille, mutta pikkuhiljaa pääset paremmin sisään ja juttu alkaa luistamaan paremmin.
Kesällä on helppo mennä pihalle, puistoon tms.