Lue keskustelun säännöt.
Valmennuskurssit jo yläkouluun, yhä nuoremmille ja nuoremmille!
10.05.2011 |
Siis mikä ihmeen ilmiö: abiturienttikurssien kysyntä kasvaa ja valmennuskursseja yhä nuoremmille, valmennuskursseja ja preppausta jo yläkoulussa, jotta pääsee oikeaan lukioon! Nyt jotkut ovat järjestämässä ilmaiseksi sellaisia kursseja. Kuka tekee ilmaistyötä tällaisessa asiassa? Opettajiksi haluavatko yrittävät näin saada itselleen työkokemusta? Kilpailu paikoista lukiossa kiristyy, mutta paras lukio on sellainen lukio, jonne kasaantuu lahjakkaimmat oppilaat. Opettajan osuutta oppilaan oppimisessa ei saisi kuitenkaan yliarvostaa! Kaikista lahjakkaimmat ihmiset eivät luultavasti kuitenkaan ole ensisijaisesti ryhtyneet opettajiksi! Nuo ihmiset ovat kyllä poikkeustapauksia!
Koulu eriarvoistuu! Mutta koulumenestys on myös kiinni siitä, että on lahjakas sellaisella tavalla, että siitä on hyötyä nykykoulussa. Jaa-a, siinä ei taida olla kyse edes huippulahjakkuudesta! Oppilasaineksen (inhottava sana kyllä) tason nostaminen ei ole mahdollista. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat! Lapset ovat sellaisia kuin ovat!
Mutta koulu on epäonnistunut, jos se ei ole heti alkajaiseksi osannut opettaa jokaiselle lapselle tehokkaita opiskelutaitoja. Ja koulussa tarvitaan ensisijaisesti teoreettisten aineiden oppimistaitoja. Näiden taitojen hallintaa voi opettaa, mutta tehtävä kuuluu koululle eikä jollekin koulusta erilliselle preppauskurssille. Jos puhutaan, että nykymaailma on jatkuvaa oppimista, niin oppimistaitojen opettaminen on ensiarvoisen tärkeää. Niitä tarvitaan myös työelämässä, jossa jatkuvasti koulutetaan ja pitää oppia uutta - siis varsinkin teoreettisissa aineissa.
Eräs asia mikä myös vaikuttaa oppimiseen, mutta josta harvoin puhutaan, on opettaminen ajattelemaan. Kun itse opetin aikuiskoulutuksessa nuorena koulussa menestyneitä, nämä toivat esille, että vain harva opettaja opettaa ajattelemaan. Tämä onkin jotain mitä koulussa pitäisi opettaa, mutta siihen ei opeteta. Moni luulee, että sellainen oppilas, joka saa monista aineista kiitettävän, osaa ajatella. Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Kiitettäviä voi saada jos on erittäin hyvä muisti. Näyttää siltä, vaikka mitään tutkimuksia ei asiasta ole luultavasti tehty, että oppilaat, jotka roikkuvat kiitettyjen numeroiden rajalla ovat niitä, jotka ajattelevat itse ja kyseenalaistavat lukemansa. Kun he tekevät näin, niin se vaikeuttaa pelkkää ulkolukua ja apinoimista. Samalla he kuitenkin sisäistävät sen, minkä oikeasti luetusta ymmärtävät. Näin oppiminen on parempaa, mutta ei aina välttämättä johda kiitettävään numeroon. Tällainen oppilas saattaa olla hieman hankala monelle opettajalle.
Oppilaita eriarvoistaa myös jo alakoulussa opittu varsinainen luku- ja kirjoitustaito. Jos tämä ei ole paras mahdollinen, niin se hidastaa ja vaikeuttaa sekä oppimista että opitun ulosantia. Ja se minkä muka on oppinut pitää esittää hyvä kirjoitustaito apuvälineenä. Kaikille ei pelkkä kirjoittaminenkaan edes ole helppoa eikä vielä käytetä tietokoneita ihan kaikkeen kirjoittamiseen.
Niitä oppilaita, jotka ovat hyvä sekä kirjoittamaan, että ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä, on huomattavasti vähemmän kuin niitä, jotka ovat hyviä näistä jommassa kummassa. Oikeasti kiitettävän oppilaan pitäisi olla hyviä näissä kummassakin ja testien tulisi mitata sellaista lahjakkuutta, jos etsitään niitä todella lahjakkaampia oppilaita. Näitä ei ole kovin paljon kuten ei myöskään oppiaineita, jotka vaativat lahjakkuutta näissä molemmissa, jotta pärjäisi. Moni oppiaine korostaa joko kirjoitus- tai lukutaitoa. Monesta oppiaineesta saa todellakin kiitettävän, jos on jonkinlaiset oppimistaidot, hyvä nuori muisti ja hyvät peppulihakset.
Jos koulussa menee huonosti, niin se voi johtua ja johtuukin hyvin usein myös kotioloista. Kaikilla ei ole sellaisia, rauhallisia kotioloja, joissa opiskeleminen - edes läksyjen tekeminen - olisi mahdollista. Jos kovin arvot ovat sellaiset, että nykykoulua ei arvosteta, niin paketti huonojen oppimistulosten saamiseksi on valmis, eikä koulumenestys liity mitenkään siihen, kuinka älykäs tai lahjakas on sellaisissa asioissa, joita nykykoulu vaatii.
Monella oppilaalla on myös liikaa harrastuksia ja puutteellinen yöuni, mitkä vaikeuttavat koulumenestystä. Liiallinen urheilu saattaa myös saada kehon jonkinlaiseen levottomaan tilaan, mikä ei edesauta koulussa paikalla istumista. Muutenkin on oppilaita, joille paikalla istuminen monta tuntia koulupäivän aikana tuottaa vaikeuksia. Itse asiassa onkin luonnotonta pitää lapsia monta tuntia istumassa paikalla koulussa. Oppimisjärjestelyt eivät kaikkialla ole sellaisia, että luokkahuoneessa voi liikkua luonnollisesti. Koulutyön laittaminen sellaiseksi, että luokkahuoneessa voi liikkua luonnollisesti ja lähteä usein pois paikaltaan oppitunnin aikana on vielä sellaista, johon tuskin missään törmää. Harrastaako tällaista edes kukaan kun on kyse teoreettisista oppiaineista?
Nykykoulu on myös sellainen, että se suosii kykyjä, joita yleisemmin on naisilla kuin miehillä. Poikien toiminta sellaisenaankin on ulospäin suuntautuvaa kun taas tytöt pystyvät istumaan paikalla kauemmin ja jopa keskittymään tehtäviin, jotka eivät heitä kiinnosta. Varsinkin tunnolliset kiltit tytöt tekevät tämän, kun taas pojat lähtevät kokonaan pois sellaisesta tilanteesta. Jopa se, että heidät laitetaan sellaisten tehtävien eteen ahdistaa heitä. Tilannetta vaikeuttaa vielä se, että tehtävän antaja on naispuolinen opettaja! Jossakin määrin jonkinlaiset sukupuoliroolit ovat perinnöllisiä eivätkä ainoastaan kulttuurisidonnaisia!
Hyvä keskiarvo ei ole sama kuin lahjakkain oppilas! Monelle koulu maistuisi ennemmän vasta myöhemmällä iällä. On monia huonosti koulusta suoriutuneita, jotka aikuisiällä opiskellessaan ovatkin kiitettävän arvoisia opiskelijoita.
Kuka vielä puhuu siitä, että Suomen koulu on maailman paras koulu? Ei todellakaan ole! Se on keskiluokkaisten ihmisten koulu ja siellä pärjäävät huonommin ihmiset joilla sattumoisiin ei ole aivan sellainen tausta! Jos koulun rinnalle tulee valmennuskursseja, niin sehän tarkoittaa sitä, että koko koululaitos nostaa kädet pystyyn ja antautuu tunnustaen sen, että on täysin epäonnistunut tehtävässään.
Kaupallisten aineiden aineenopettaja (lukio, aikuislukio, Ruotsi),
Luokanopettaja
Kommentit (18)
joissa tietenkään ne oppimisvaikeudet eivät ole pääasia (eivätkä koskaan esiinnyt tuolla nimellä) mutta ovat siellä selvästi useampaan otteeseen mainittuina niiden seikkailujen taustakertomuksissa. Kyllä sinä taatusti olet näitä kirjoja lukenut - mutta ehkä onkin niin, että et ole ollut lukemisen ymmärtämisessä ihan niin hyvä kuin luulet? Lasten suorituskyky 10-vuotiaana ei tutkitusti kovinkaan hyvin korreloi heidän kykyihinsä kymmenen vuotta myöhemmin, vaan monet kasvat eri tahtiin. Eli ihan hyvä, että yo-paikkoja ei jaeta 10-vuotiaina.
Kyllä ne niissä kirjoissa ovat ihan selkeän laiskuuden merkkejä, ehdot siis, eivätkä johdu oppimisvaikeuksista. Turha romantisoida aikaa, jolloin oli ihan normaalia, että 30% luokasta suoritti kesällä ehtoja. Oppikoulussa oltiin oppimassa ja jos ei lukuvuosi riittänyt, opiskeltiin kesä päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi nuorisokirja - jostain oppimisvaikeuksista! Jos sellaista on jossain kirjassa muka ollut, niin yli on hypätty! Jokainen näkee ja kuulee sen minkä haluaa nähdä ja kuulla.
Sen sijaan jo 7-vuotias arvosteli aikamme aikuisten kirjoituksia. Tuohon aikaan oli raittiuskilpakirjoitukset. Niissä oli kovin rasistista tekstiä. Aiheena oli afrikkalainen perhe, jossa isä käytti viinaa väärin ja siis juopotteli...Tuolloin 7-vuotias ajatteli, että miksi täällä kirjassa mainitaan joku afrikkalainen juoppo, sillä onhan niitä ihan täällä kotinurkillakin! Että se niistä oppimisvaikeuksista ja ymmärtämisvaikeuksista. Tuskin oli siis kyse mistään ymmärtämisvaikeuksista kun tuolla havainnolla sai oikein palkinnon lukemisen ymmärtämisestä!
Minä luin Tiina-kirjoja, enkä minä kyllä muista, että häntäkään olisi prepattu.
Meille maalaislapsille se oli täysin vieras käsite. Ainoa sellaiseksi luokiteltava oli joku 'oppikouluun pyrkijän opas', jossa oli edellisten vuosien pääsykokeita. Ei niitä silti varsinaisesti suuremmin opiskeltu, tavoite oli kai se, että tiedetään millaiseen kokeeseen ollaan menossa. Lienenkö sitten jotenkin poikkeuksellisen lahjakas, kun kirkkaasti pääsin sisään.
Maksullisen valmennuksen ongelma on se, että silloin ei opiskelemaan valikoidu lahjakkaimmat ja ne, joilla olisi tarpeeksi älyä ja kykyä selviytyä opinnoista vaan ne, joilla on riittävästi rahaa valmennuksen kustannuksiin.
Siihen ei näin pienellä kansakunnalla ole varaa, vaan kyllä parhaiden on päästävä opiskelemaan,taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta.
joissa tietenkään ne oppimisvaikeudet eivät ole pääasia (eivätkä koskaan esiinnyt tuolla nimellä) mutta ovat siellä selvästi useampaan otteeseen mainittuina niiden seikkailujen taustakertomuksissa. Kyllä sinä taatusti olet näitä kirjoja lukenut - mutta ehkä onkin niin, että et ole ollut lukemisen ymmärtämisessä ihan niin hyvä kuin luulet? Lasten suorituskyky 10-vuotiaana ei tutkitusti kovinkaan hyvin korreloi heidän kykyihinsä kymmenen vuotta myöhemmin, vaan monet kasvat eri tahtiin. Eli ihan hyvä, että yo-paikkoja ei jaeta 10-vuotiaina.
Kyllä ne niissä kirjoissa ovat ihan selkeän laiskuuden merkkejä, ehdot siis, eivätkä johdu oppimisvaikeuksista. Turha romantisoida aikaa, jolloin oli ihan normaalia, että 30% luokasta suoritti kesällä ehtoja. Oppikoulussa oltiin oppimassa ja jos ei lukuvuosi riittänyt, opiskeltiin kesä päälle.
Juuri tuo 30 % ehtolaisia osoittaa sen, että silloin oppikouluun menivät ne joilla oli varaa eikä ne, joilla olisi ollut kykyjä opiskeluun.
Ennen peruskoulua oli välivaiheena kunnalliset keskikoulut, jotka olivat ilmaisia. Sellaista minä kävin, ja hyvin menestyin vaikka minulla ei taatusti olisi ollut mitään mahdollisuutta maksaa opiskelusta.
Kyllä useimmat 10-vuotiaat jo ovat sillä tasolla, mille pystyvät ja usein taantuma ja laiskuus tulee vasta murrosiässä, kun muut asiat kiinnostavat enemmän kuin opiskelu.
ja kyllä sinne ihan aivoja vaadittiin. Pääsykokeet karsivat.
Ja ainakin minulla sen käyminen vaati myös sitkeyttä. Matkaa oli ensin kaksi kilsaa kävellen/pyörällä ja sitten 20 kilsaa bussilla.
Käytännössä lähdin kotoa 6.30 auraamattomalle pimeälle maantielle. Kävelin bussille, joka lähti kello 7, oli perillä 7.40 ja sitten odotin 40 minuuttia, että koulu alkoi 8.20.
Jos koulupäivä loppui kahdelta, odotin 45 minuuttia bussin lähtöön, bussissa puoli tuntia ja kävelyä puoli tuntia eli kotona olin vähän vaille neljä.
Jos koulupäivä oli pidempi, pahimmillaan olin kotona kello 18.
Sitten piti tehdä läksyt.
Aloitin tämän rumban 10-vuotiaana.
Että ei ollut kyllä tyhmän eikä laiskan koulutaival!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kritisoit että koulu on eäonnistunut, jollei se ole opettanut kaikkia oppimaan opiskelutaidot ja sekä matemaattiset että kielelliset taidot hienosti jo alakoulussa: Samaan aikaan haluaisit poistaa valmennuskurssit, jottä ne oppilaat, joilla jossain on vaikeuksia, eivät vahingossakaan saiai tilaisuutta oppia näitä asioita koulusta huolimatta. Miksi?
Kun koulu joka tapauksessa on mitä on, miksi haluat pakottaa nuoret kärsimään siitä?
Tavallaan voitaisiin olla myös sitä mieltä, että valmennuskurssit tasa-arvoistavat oppimismahdollisuuksia. Kun koulu opettaa vain yhdellä tavalla, on tasa-arvoisempaa, että toisiin tapoihin on pääsy jossain muualla. Lisäksi on niin, että tällaista presppausta on harrastettu aina. Oppikouluihin oli alkuaan pääsykokeet. Niihin luettiin ja opiskeltiin erikseen, normaalin kansakouluohjelman ulkopuolella, monet kotiopettajan johdolla tai kesäkurssilla. Siihen aikaan tähän oli tietysti mahdollisuus vain niillä, joilla oli tieto siitä, että tällainen mahdollisuus ylipäätään on olemassa ja sen lisäksi halu panostaa asiaan selvästi muita enemmän. Kun valmennuskurssit mainostavat toimintaansa, tuo tietoisuus on yhä useammilla ja samalla tuo panostaminen alkaa vaikuttaa yhä normaalimmalta ja asiaankuuluvammalta. Toisin sanoen, sen palvelun käyttö leviää yhä laajemmmille yhteiskuntaluokille.
Normaalisti tällaista leviämiskehitystä pidetään tasa-arvoitumisena: yhä useammat saavat mahdollisuuden.
Rahasta se ei oikeasti ole kiinni. Köyhä minäkin olen, mutta ostan silti lapselleni viikottaisen englannin tukiopetustunnin. Ei se ole kiinnni muusta kuin siitä, että huomaa tällaisen mahdollisuuden olevan olemassa.
Lapset leikkivät pihallaan omia leikkejään ja oppikoulun pääsykokeisiin mentiin vain tekemään tehtävät. Ei sinne ketään prepattu. Ja silti oltiin muutaman parhaimman oppilaan joukossa. Ikinä kuullutkaan, että jotakin olisi prepattu pääsemään oppikouluun - on kyllä ihan uusi juttu!
Läksyjä monet tekivät välitunnilla, luettiin esim. sanoja. Viesti kotoa oli, että koulussa pitää pärjäta ilman, että läksyjä luetaan.
Tyttö halusi kyllä olla hienona kun mentiin pääsykokeeseen ja nukkui papiljotit päässä. Isä otti ne pois, jotta olisi nukkunut hyvin ennen koetta.
Näin helsingissä ennen kuin peruskoulu tuli, siis silloin kun vielä mentiin oppikouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ryhtyi luokanopettajaksi, koska alkoi ihmetellä sellaisten peruskoulusta tulevien oppilaiden suurta määrää, jotka eivät osaa kunnolla edes lukea eivätkä kirjoittaa. Jos ei osaa lukea ja kirjoittaa, niin on aivan turha yrittää opiskella jotain muuta!
Hyvinvointivaltion nk kaikille tarjottavan peruskoulun tulee huolehtia siitä, että sen ihmiset osaavat edes lukea ja kirjoittaa. Jos näiden taitojen oppiminen ei nykyihmisiltä enää onnistu, niin silloin taidetaankin olla jo aivan uudenlaisen problematiikan edessä ja voidaan kysyä, että mikä nykynuorisoa tällöin vaivaa. Joku jo hälyyttikin, että esimerkiksi Vantaalla on havaittu oppilasaineksen heikentyneen muutamassa vuodessa. Oppilasaineksen huonontumisesta puhuivat vanhemmat opettajat jo kymmenisen vuotta sitten.
etkö sä ole lukenut mitään tuonaikaista nuoretenkirjallisuutta? ne on täynnä ja oppikoulun pääsykokeita joihin ensin pinnistetään kotiopettajien avulla ja sitten ehtoja ja kuutosia, joita myös suoritellaan tai vältellään kotiopettajien avulla ja kesällä lukemalla. Samaa ovat täynnä omien sukulaisten kertomukset - ja kun jossain on se fiksumpi lapsi, jonka itsensä ei tarvitse lukea niin sehän kerää lomarahoja opettamalla niitä muita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä eivät nämä vastaajat käsittäneet lainkaan, mistä ap:n viestitti :(
Niin pihalla ovat, etten jaksa edes kirjottaa mitään..
Onko tää uus vai vanha ilmiö, että jengi on NÄIN pihalla?
Tässä eivät nämä vastaajat käsittäneet lainkaan, mistä ap:n viestitti :(
Minusta ap:n viesti olis sisäisesti ristiriitainen ja järjestön. Mitä hän odottaa, että jollain vauva-lehden av-palstalla voitaisiin tehdä koulun epäonnistumiselle? Ei hän voi odottaa, että yhtään mitään. Samalla hän paheksuu valmennuskursseja, koska ne paljastavat koulun epäonnistumisen ja ikäänkuin ehdottaa, että me jättäisimme tarjoamatta lapsillemme ne valmennuskurssit jms, joilla myös meidän "ei-koulun-suosimalla-tavalla
lahjakkaat- lapsemme" pääsisivät onnen oksiin käsiksi. No sori nyt, mutta minä en jätä lastani pulaan sen takia, että koulun epäonnistuminen ei kävisi ilmi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ole tuollaiseen kirjallisuuteenkaan törmännyt! Toisten oppimisvaikeudet eivät voisi pieniä koulusta selviäviä koululaisia vähempää kiinnostaa! Joten ei todellakaan olla luettu. Joskus autettiin jotakin poikaa lukemaan johonkin englanninkokeeseen.
Jospa alettaisiinkin jakaa ylioppilaspaikkoja sen mukaan mihin suorituksiin lapset noin kymmenenvuotiaana pystyvät ilman vanhempiensa apua ja ilman mitään preppausta!
Ne jotka tarvitsisivat, eivät ehkäpä ymmärrä haluta.
Eivätkä vanhempansa kannustaa.
Siitähän tässä oli kai kyse?
Kieliluokillekin pitää ensin HALUTA.
Siitä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä on jo koko kansakuntaamme ja sen tulevaisuutta koskeva, laajempi kysymys.
Ja tämä on jo koko kansakuntaamme ja sen tulevaisuutta koskeva, laajempi kysymys.
Ihan pelottavan pihalla ovat. Ja niin pitkään pitäis selittää, ettäei millään jaksa :(
Miten voi elää ne kaikki vuodet, ja kasvaa aikuiseksi, ymmärtämättä noita juttuja..
joissa tietenkään ne oppimisvaikeudet eivät ole pääasia (eivätkä koskaan esiinnyt tuolla nimellä) mutta ovat siellä selvästi useampaan otteeseen mainittuina niiden seikkailujen taustakertomuksissa. Kyllä sinä taatusti olet näitä kirjoja lukenut - mutta ehkä onkin niin, että et ole ollut lukemisen ymmärtämisessä ihan niin hyvä kuin luulet?
Lasten suorituskyky 10-vuotiaana ei tutkitusti kovinkaan hyvin korreloi heidän kykyihinsä kymmenen vuotta myöhemmin, vaan monet kasvat eri tahtiin. Eli ihan hyvä, että yo-paikkoja ei jaeta 10-vuotiaina.
Yksikin rehtori kertoi, että kielikylpyluokilta tulee jopa yksinäisiä ihmisiä. Eivät sovi suomalaisiin eikä ruotsalaisiin ympyröihin!
Ja että ovat kovin meluisia paikkoja...
Ja lisäisin, että sieltä tulee porukoita, jotka eivät osaa suomea eivätkä ruotsia! Lahjakkaat kyllä pärjäävät missä vain! Mutta ajattele istua päivät pitkät koulussa kun et ymmärrä opettajan höpötyksestäkään yhtään mitään. Ja kun kaikki kielikylpyopet eivät ole edes äidinkieleltään ruotalaisia ja oppilaat puhuvat suomea keskenään.
Vielä nähdään mihin ongelmiin näiden oppilaiden kanssa joudutaan!
Kukaan luokkakavereista ei käynyt preppauskurssia tai opiskellut kotiopettajan avulla. Oppikouluun pyrkimistä ei opeteltu, sinne mentiin kokeisiin ja aika tavallista se oli, että todistuksen mukaan sinne kuitenkin päästiin, harva 5 keskiarvolla pyrkinyt itsensä pääsykokeissa ylitti. Ja syksyllä oli uusintahaku niille, jotka eivät keväällä päässeet. Rehtorillekin saattoi soittaa ja kehua meidän Mattia...
Sen sijaan tienasin itsekin lomalla rahoja opettamalla niitä, jotka olivat saaneet ehdot. Oppikoulussa kun ei ollut automaattista siirtymistä luokalta toiselle vaan piti myös osata kunkin aineen oppimäärä.
MInusta on hyvä, että lapset erotetaan alusta alkaen niihin, jotka haluavat opiskella ja niihin, joille koulu on päivähoitopaikka. Annetaan innokkaiden opiskella ja laiskojen omassa koulussaan syljeskellä kattoon.