Lue keskustelun säännöt.
Olen vihdoin vapaa
23.03.2011 |
14 vuotta jaksoin elää miehen kanssa, joka oli ilmeisesti narsisti ja kiusasi edellisen liittoni kahta lasta noin 10 vuotta (olen jäänyt leskeksi 21 vuotiaana) Kävin palkkatyössä, sain huomattavaa leskeneläkettä ja lapset puoliorvoneläkkeen. Silti tämä mies jaksoi napista joka ostoksesta mitä kotiin toin; vain hän sai ostaa itselleen autotalliin kaikenlaisia juttuja, kuten painepesuria, lehtipuhallinta, kompuraa jne.
Ensimmäisen liiton lapset lähtivät pois kotoa ollessaan 17v, elivät aika kivasti orvoneläkkeellä, minä en olisi saanut heitä avustaa millään summalla rahaa.
Tilanne vain paheni lasten muuton jälkeen.. suhteemme viileni, ei meillä ollut enää mitään yhteistä, olimme kuin sisko ja veli tai oikeastaan isä ja lapsi. Aloin voida kotona pahoin, tein kahta työtä ettei kotiin olisi tarvinnut mennä, tein ylitöitä ja kannoin kotiin rahaa, jotta mies olisi tyytyväinen minuun... hän silti antoi minulle pisteeksi 4 kouluarvosanoilla.
Talo jota aloimme rakentamaan vuonna 2001 on edelleen kesken, en jaksanut enää siitäkään hänelle vuosiin sanoa mitään. Kesät mies makasi kotona tekemättä mitään, minä yritin viedä lapsia puistoihin ja uimaan sekä tehdä sukulaisvierailuja.
Kun paras ystäväni kuoli 2 vuotta sitten ja mies kielsi siitä puhumisen kotona, tajusin vihdoin, ettei kaikki ole kohdallaan... aloin toteuttamaan vuosien miettimisen tulosta; etsin asunnon itselleni ja kahdelle lapselleni. Muutin joulun jälkeen pois ja päivääkään en ole katunut. Ainut asia mikä harmittaa on se, etten ymmärtänyt lähteä aiemmin. Nyt olen vapaa, saan käyttää palkkani lastenvaatteisiin, omiin meikkeihin, kampaajaan, omiin vaatteisiin, saan sisustaa kotini kuten haluan; voi tätä ihanaa tunnetta. Monesti täällä kirjoitin miehestä ja sain aina vastauksen, että lähde hyvä nainen, en vain rohjennut; mutta nyt se on tehty ja olen helpottunut, taakka on kadonnut.
Ainut asia joka hieman kummastuttaa, on se, että mies joka tienaa 5000 euroa kuussa, ei maksa elatusmaksuja, ei ole kuulema rahaa. En ole lähtenyt vaatimaan häneltä mitään, yritän selvitä näin, sillä minulla hyvä olla!!!
Lopuksi on pakko mainita, että lähtiessäni otin mukaani vain vaatteeni ja keittiön pöydän; asunnosta sain 44.000 euroa eli aivan pilkkahinnan.. mutta sekään ei lannista minua!
Minä elän ja olen onnellinen
Kommentit (8)
että olet vihdoin rohjennut tehdä päätöksesi.
Mutta, elatusmaksut pitää ehdottomasti ottaa. Jos ei mies suostu elatussopimuksen tekoon, tilaat ajan itsellesi lastenvalvojalle ja selität tilanteen. Viranomaisten tehtävä on selvittaa mitä mies tienaa. Ja jos ei miehellä olisi rahaa, niin kun se on todistettu, voi hakea Kelalta elatustukea. Ja sen jälkeen kun tämä elatusmaksu- /elatusapuasia on kunnossa, voi Kelalta hakea yksinhuoltajakorotusta lapsilisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee kuten minä, vaikka se aluksi sattui ja teki kipeää, itkin yöt ja työt taisi kärsiä; mutta pikkuhiljaa olen päässyt ylös ja olen ottanut ohjat omiin käsiin.
Jos minä pystyin tähän, niin siihen pystyy jokainen nainen, jota alistetaan parisuhteessa. Ei sellaiseen pidä suostua, jo lastenkin vuoksi
Hienoa, että teit sen. Ansaitset parempaa jatkoa.
Sitä vain ihmettelen, että miten ihmeessä te jotkut naiset suostutte niin kauan tuollaiseen? Onko se sitä, että muutos pelottaa, ja itsetunto on niin latistettu, että ei usko yksin pärjäämiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän minä että miehellä on rahaa, mutta ei hän halua/raaski maksaa mitään. Sieltä tulee vaan tekstiä, että käytän ne itseeni ja meikkeihin ja omiin menoihin... lisäksi hän voi tehdä sen, ettei enää ota lapsia silloin tällöin luokseen kylään.
Minä selviän, antaa miehen kasvattaa pankkitilinsä saldoa, ompahan eräänä päivänä lapsilla sitten rahaa =)
Sitä se oli, pelkoa, etten pärjää.. tottakai se aluksi sattui ja sattuu vieläkin; mutta vuosien saatossa tulin järkiini, en vain enää jaksanut; silmäni aukenivat, kun esimieheni otti minut puhutteluun joulun alla ja ksysyi, että mikä minulla on, kun en ole niin kuin ennen..
Tajusin ja ymmärsin tuossa tilanteessa, että suhteemme laatu näkyy jo minusta ulospäin.
kaikessa hiljaisuudessa etsin asunnon ja lähdin.
Onnittelut "uudesta elämästä"!