Mistä motivaatiota laihduttamiseen?

Tai no, olen tässä elänyt "uutta elämää" jo kolmisen viikkoa. Kohtuullisen helposti on sujunut. Syön n. 1400 kaloria päivässä (168/74) ja olen alkanut urheilla 5-6 kertaa viikossa. Olo on mainio, mutta kilot eivät vain tipu. Voiko se johtua tuosta urheilusta? En älynnyt heti kärkeen mitata ympärysmittojani, mutta tuntuma on sellainen, että vyötärö olisi kuitenkin kaventunut. Illallakaan maha ei pömpötä kuten aiemmin. Ja työkaverin mielestä poskeni ovat kaventuneet selvästi. Silti olisi palkitsevaa, jos tämä homma näkyisi puntarillakin ja mielellään piakkoin...

mutta samaa mieltä kuin tuossa edellä, miksi siirtää sitä aloitusta maanantaihin, aloita se NYT!

jolle olet lähdössä tai jonka varaat laihduttuasi tarpeeksi.

Mä alotan perjantaina, laihdutettavaa ois vaan 20-30 kiloa :D Mun motivaationa on vaan "nyt jumalauta oikeesti"-asenne, ei auta kun toivoa, että se riittää.

mutta mä voisin lähteä kans tohon kisaan, mulla kans pudotettavaa 15-20 kg....

minä saan motivaationi siitä, kun katselen joka aamu itseäni alasti peilistä ja haukun itseäni :) siitä olen saanut kummasti motivaatiota! nyt -22kg

vain muutama kilo, mutta sitäkin sitkeemmässä istuvat :(

Otetaanko heti alkuun joku tavoite?

siitä, että tiedän mieheni äitiä ja siskoa vituttavan jos minä laihdun.



Olen asettanut välitavoitteita ja merkkaan päivämäärän kun tavoite on saavutettu.



Psyykkaan itseäni kuvittelemalla kälyn ilmeen kun hän näkee minut jossain tyrmäävässä asussa.

mä itse yritin laihduttaa varmaan vuoden, ei vaan koskaan onnistunut, koska ei vaan ollut sitä motivaatiota. Sitten vaan yhtäkkiä "päässä napsahti" ja tuli hurja motivaatio, että nyt riitti! Ja siltä istumalta aloitin nutraamaan ja paino tippui 3 viikossa 8kg eli sen mikä tavoite olikin. Sen motivaation pitää vaan tulla, ilman sitä laihdutus ei onnistu. Tsemppiä motivaation löytämiseen!

olo on muutaman kilon tiputuksen jälkeen paljon kevyempi ja parempi. Lisäksi peilikuva näyttää paremmalta ja tiedän, että se on terveydellekin hyväksi.



Liikunnan aloittaminen on aina vaikeaa, mutta kun kerran saisi itsensä raahattua liikkumaan, olo sen jälkeen on todella hyvä ja palkitseva.



Mulla ei auta mitkään pikadieetit tai nutraukset vaan yritän koko ajan elää terveellisesti ja syödä hyivn.

päätin pari vkoa sitten, että olen pienellä syömisellä muutaman päivän ja kun olo alkoi keventyä ja puntarilukemakin laskea niin nyt en malta lopettaa.

Tulos siis kannustaa ihanasti jatkamaan!

Tavoitteena -5kg ja n.2kg jo lähtenyt.

(lähden kyllä ens vkolla kaupunkimatkalle ja höllään hieman tiukkaa linjaa, mutta lupaan palautua taas ruotuun kotiin päästyäni.)

väärään mieheen. Enkä kyllä suosittele tätä kenellekkään! Mieli ja ruumis palaa, ja mitään ei kertakaikkiaan saa tuon ihastumisen eteen tehdä. Yritän siis suunnata ylimääräisen energiani toisaalle :o)

Mietin että maanantaina alkaa taas jokavuotinen kesäkuntoon-kuuri, mutta mistä motivaatio?

tai ehkä lähinnä liikuntaan liittyen. ruokavaliota olen jo onnistunut keventämään, mutta liikkumaan lähtö on tuntunut hankalalta.



päätin tässä yhtenä päivänä sitten, että merkkaan vain kalenteriin ne kerrat, kun minun täytyy lähteä lenkille ja menen. jos tuntuu, ettei huvita, laitan robottivaihteen päälle ja kieltäydyn ajattelemasta mitään. lenkin jälkeen en ole koskaan katunut lähtöä, joten kunhan ovesta pääsee ulos, asia on kunnossa.



lähden muuten mielelläni mukaan haasteeseen. minulla olisi pudotettavana 15 kiloa, eikä se kesään mennessä onnistu, mutta kaipa se niin on, että kun painokin on kertynyt hitaasti, se saa hitaasti myös lähteä. =)

"jojoilen" aina parin kilon verran, ylipainoa ei kamalasti ole, mutta lukema hiipii kuitenkin aina kuin salaa jonnekin 74 kiloon, kun haluaisin sen olevan 70. Motivaatiota jos jäisin odottamaan, saisin odottaa maailman tappiin! :D Kyllä se on vaan raivolla vedettävä läpi. Mutta muutama pointteri:



- Pari ekaa päivää ovat vaikeimmat. Ei mulla niinkään siksi, että olisi sietämätön nälkä (en kitukuureile koskaan), vaan kun tuntuu, että koko savotta on ihan mahdoton. Tekee mieli luovuttaa ennen kuin alkaakaan. Kun kuitenkin ne pari päivää kestää, jutusta alkaa löytyä se juoni.



- Lenkkeilyhän nyt on ihan perseestä. Silti teen sitä. Yritän olla ajattelematta sen vaikutusta laihdutukseen (koska kävelystähän on ihan minimaalista hyötyä), vaan ajattelen, että aina kun sydän pumppaa kovempaa, aina kun hengästyn, aika kun lämpenen lenkillä - kaikesta siitä mun sydän tykkää. Mun ei tarvitse kävellä lujaa että laihtuisin, vaan kävelen lujaa, koska se tekee niin hyvää mun terveydelle.



- Pitäisi varmaan tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Mulle helpotus on kuitenkin ajatella jokaisen houkuttelevan suklaapatukan kohdalla: just nyt en syö sitä. En tiedä huomisesta, mutta sen tiedän, että just nyt en ota sitä. Vartin päästä mieliteko on ohi! :)



- Juon paljon vettä. Täyttää kai se mahaa, tekee hyvää iholle ja kaikkee muuta sellaista. Mutta ennen kaikkea mulle tulee siitä tunne, että nyt laihdutetaan tosissaan! :D (Mä en normisti juo vettä juuri ollenkaan.)



- Ajattelen, että kun se aika kuluu joka tapauksessa, niin miksi en kuluttaisi sitä laihduttamalla just nyt. Tätä on vaikea avata... Siis, jos mä alan laihiksen, laihdutan vaikka 2 pv ja sitten repsahdan herkkuihin. Sitten tulee tunne että ei tästä mitään tule ja lopetan kuurin. Viikon päästä huomaan, että jos vaan olisin jatkanut laihduttamista, niin nyt olisin laihduttanut jo yli viikon. Mutta sen repdahduksen takia olen heittänyt jo koko viikon hukkaan sen kannalta... Eli ei pidä retkahtaa, mutta jos sitten vaikka retkahtaakin, ei pidä luovuttaa kokonaan!



- Ruoka on vain polttoainetta. Ei sen tarvitse olla aina herkullista ja vaivalla tehtyä, se voi joskus olla vaikka vaan mikropuuro. Sille ei pidä antaa niin suurta merkitystä, ainakaan laihduttaessa. Vaikka jotkut nimenomaan vannovat, että juuri silloin ruoan laatuun ja makuun täytyy panostaa... Kukin tavallaan. :)



Tässä pari mun punaista lankaa, jotka kantaa aina sen muutaman kilon verran miinukselle. :) Ei siinä auta muu kuin aloittaa. Ja mieluummin tänään, kuin maanantaina... Jos viikonloppuna on menoa, niin ok, mutta eikö muuten voisi aloittaa keventämistä jo seuraavasta ateriasta?

Mutta ihmettelen eka, että minkä takia uudehko vaaka näyttää kahden minuutin sisään kolme eri tulosta, ja pari viikkoa sitten näytti kymmenen kiloa enemmän? Onko se rikki?!



Oli miten oli, sanotaan noista äskeisistä tuloksista keskimmäinen, 81,2 kg. Tavoite on alle 70 ens hätään. Kaikki mukaan :)



Ps. toi vaaka kyllä valehtelee ihan huolella, katson kohta uudestaan.

Jos mä päätän laihduttaa, niin mä laihdutan. Ei siin sen kummempia kikkoja tarvita. Mihin te tarvitte noita kikkoja?

laihdutuksen suhteen. Itsensä pitäminen kunnossa on ympärivuotista huoltamista, eikä mitään kausittaista toimintaa. Terveellinen ruoka ja liikunta pitävät mielen ja kehon virkeinä, ei mikään laihdutus ole tavoite, vaan oma hyvinvointi.

Hyvä vartalo tulee siinä ohessa. Nälkäkuurit ja kaikki laihdutusvalmisteet pitää unohtaa. Ruuasta pitää nauttia, kaikkea voi syödä ja kulutus kohdalleen suhteessa nautittuun energiamäärään.

Itsensä pitäminen kunnossa on ympärivuotista huoltamista, eikä mitään kausittaista toimintaa. Terveellinen ruoka ja liikunta pitävät mielen ja kehon virkeinä, ei mikään laihdutus ole tavoite, vaan oma hyvinvointi.

Jaada jaada jaada. Kuka pyysi ymmärtämään? Ärsyttää tommonen oman sädekehän kiillotus.

Ja ei, ei kolahtanut, en ole ylipainoinen, mutta ärsyyntynyt tuollaiseen hehkutukseen, kuinka juuri se oma tapa on ainoa oikea. Järkeväähän tuo (tämä) on, mutta jos nyt ap haluaa kesäksi laihduttaa pari kiloa, niin so what???