Olen niin kyllästynyt vanhempiini..
Koskaan ei ole minkäänlaista kunnioitusta herunut, lähinnä halveksuntaa ja semmoista. Olen aina ollut " kiltti tyttö" . Silti äitini kutsui minua nuorena kerran huoraksi. Minulla ei ollut kunnon murrosikää, siis että olisin kiukutellut ja laittanut vastaan vanhemmilleni. Nyt minulla taitaa olla sellainen (ikää reilusti ja useampi lapsi). En enää jaksa ottaa vastaan vanhempieni " ohjausta" rahoineen. Äidiltäni tuli tekstiviesti, jossa kysyi, mitä ovat tehneet, kun käytökseni heitä kohtaan on niin muuttunut. Latasin tekstarin, missä kerroin, miltä tuntuu. Saa nähdä, miten tästä eteenpäin. Ymmärtävätköhän pointtini. Kuten huomasitte, meidän perheessä ei juuri kommunikoida.
Kommentit (5)
eikä sinun ja isovanhempien välit kuulu heille.
Ymmärrettävää, että aikuisena itsenä itsenäiseksi repiminen on vaikeampaa.
Isä höpisee iän ikuisia sananparsihöpötyksiään ja äiti puhuu muiden asioista. Eivät ole edes kovin vanhoja vielä. Ei koskaan mitään OIKEETA.
Tai siis omia lapsiani tulen kyllä kannustamaan siihen.
Mun isä on jo kuollut, mutta äitiin välit aika etäiset. Olen myös saanut kuulla kaikkea ikävää äitini suusta, älä siis välitä! Hyvä kun osaat aikuisen a vetää rajan mitä jaksat/haluat heiltä vastaanottaa! Parempaa vuotta 2007 sinulle.