En osaa äitini äidinkieltä! Todella kurjaa.

... miksi minunkin pitäisi puhua äidinkieltäni lapselle (toinen vanhempi ei-suomalainen, asutaan ulkomailla).

Musta piti tulla supisuomalainen, siksi kotona ei puhuttu saksaa ja venäjää. Eivät sopineet poliittisesti kuvioihin täällä. En olisi voinut kantaa sodanjälkeistä saksalaista enkä NLn identiteettiä. Sukulaiseni tulivat näes tänne Pietarista eikä suoraan Ranskasta (ja Saksasta), jossa juuret ovat. On ruotsalaisiakin juuri, mutta ruotsalaiset sukulaiseni olivat puolestaan niitä suomalaisuusintoilijoita ja vaihtoivat nimensä ja kielensä suomalaiseksi. Hirveä soppa!

Muut kielet kyllä tulevat sitten ajan myötä. Jokainen kieli, minkä lapsi oppii, on rikkaus ja edesauttaa sitten aikuisena monessa asiassa.

Olen vanhempi ihminen eli tämä ei ole provo vaan näin on oikeasti.

Kielen voi opetella, ei siitä äidinkielestä oikeaa äidinkieltä olisi tullut kuitenkaan. Voi vaatia ympäristön vaikutteita, kieli kun kehittyy jatkuvasti.

Kaikkien puhuttava lapsilleen sitä kieltä, mikä on itsellä vahvin. Muut kielet kyllä tulevat sitten ajan myötä. Jokainen kieli, minkä lapsi oppii, on rikkaus ja edesauttaa sitten aikuisena monessa asiassa.

Kysyin miksi on puhuttava. Ei se lapsi opi sitä kieltä, jos en opeta.

... miksi minunkin pitäisi puhua äidinkieltäni lapselle (toinen vanhempi ei-suomalainen, asutaan ulkomailla).

Kaikki tutkimustulokset kaksikielisyydestähän tukevat sitä, että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti omaa äidinkieltään (ellei oppimisvaikeuksia tmv. ole). Jos olisin tilanteessasi, en voisi kuvitellakaan, että puhuisin lapsille jotain muuta kuin omaa äidinkieltäni. Tosin olisin jo seurusteluaikana pitänyt huolen siitä, että itse opin miehen kielen ja hän oppii minun kieleni. Minun äidinkielelläni lapsi saisi vankan kosketuspinnan suomalaiseen kulttuuriin, jossa hänellä on juuria, ja pystyisi kommunikoimaan suomalaisten sukulaisten kanssa. Lisäksi minä äitinä voisin puhua hänelle "sydämeni kieltä". Vielä 8 kielen opiskelun jälkeenkin en voi väittää, ettäkö joku niistä olisi suomea vahvempi. Kielen osaaminen kun on niin paljon muutakin kuin sujuvuus. Siihen liittyvät kulttuuriviittaukset, joita vieraasta kulttuurista tulevan on vaikea tajuta. Siihen liittyvät reaaliat, sanonnat, mielleyhtymät ja vielä paljon muuta. Voi olla, että tilanteessasi kielitaito jäisi vähän vajavaiseksi, mutta pienellä vaivannäöllä suomesta (jos se siis on äidinkielesi) saisi kyllä vahvan kielen, ja lapset takuuvarmasti osaisivat taitoa arvostaa.

Tämä on minun näkemykseni, jonka tietysti saa ampua alas, mutta pysyn vankasti kannassani, niin kuin tähänkin asti :)

minulle kun pelkäsi, että minusta tulisi puolikielinen. Sönkkäsi sitten suomea sen minkä osasi ja isä puhui suomea. Harmittaa kovasti.

Niin se vaan menee. Kokemuksesta puhun. En yhtään puhunut suomea.