Pelottaa että jään yksinäiseksi loppu elämäkseni...

Mulla on tälllä hetkellä yksi tosi hyvä mies kiikarissa, mut en taida saada häntä. :(



Sama ajatus on käynyt mielessä kuin sulla. Miestä en varsinaisesti tarvitse mihinkään, mutta haluaisin elämänkumppanin, läheisen, ihoa, seksiä jne jne. Haluaisin jakaa jonkun kanssa kaiken.

läheisyyttä, seuraa, seksiä ja jonkun jolle soittaa kun tapahtuu jotain mukavaa tai ikävää..yksin nukkuminen on myös ehkä kauheinta mitä tiedän.

Pärjään loistavasti yksinäni, mutta vihaan kyseistä olotilaa..2vuotta erosta.

Ap

kainalossa ja nukahtaa siihen :)



Ja kuinka ihanaa oiskaan olla olla rakastettu :)



t.3



Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!!

Olin yksin lähes 11 vuotta täysi-ikäisyydestäni. En ollut koskaan edes seurustellut miehen kanssa, ikinä. Sutinaa oli kyllä joskus harvoin ollut, mutta siihen se aina jäi. Olin huono käymään baareissa, eikä harrastuksien kautta ketään löytynyt, ja en harrastanut nettitreffejä, inhosin sitä "maailmaa" missä nörtit, ei minkään näköiset tavismiehet etsivät sinisilmäistä, muodokasta mutta hoikkaa akateemista aerobic-ohjaajaa... Jos nyt näin karrikoi ja kärjistää... Niin monet sinkkuystäväni kertakaikkiaan kävivät välillä ihan traumaattisilla treffeillä, jossa mies pettyi, kun edessä ei ollut hoikka missi, vaan ihan tavallinen, arkipäiväinen nainen.



Sitten tapasinkin ihanan, mukavan ja fiksun ja oman makuiseni miehen ihan toisissa arkikuvioissa, ja olemme nyt olleet kymmenen vuotta onnellisesti naimisissa. Ja olemme siis niin yhteensopivia. Joten tsemppiä teille siskot, kyllä se sopiva teillekin löytyy, älkää vain olko liian "tietoisia" siitä millainen se oikea tulisi olla. En itsekään aluksi huomannut, että tuossahan kiva mies, kun oli minua kymmenen vuotta vanhempi, ja aluksi tultiin vain ystävinä niin hyvin juttuun, kunnes se jännite (ihastus->rakastuminen) syntyi meidän välille.

sitten pistän miehen kävelemään ja alan elää omaa elämääni kuten itse haluan enkä loppuelämäni ajan ota huomioon muita kuin omat lapseni ja mahdollisesti heidän lapsensa ja ennenkaikkea ITSENI! Haluan tilaa ja rauhaa ympärilleni eikä sitä synny, jos en saa elää yksin.

lasteni kanssa, silloin sen silti jotenkin hyväksyi. Ei siis ollut seksiä tai läheisyyttä vuosiin.

Nyt kun yhden illan suhteissa joita kyllä saisi vaikka yhden jokaiselle viikolle saa jonkin verran aikuisen kosketusta toivoisi sitä saavansa muulloinkin..(inhoan siis yhden illan suhteita mutta pakko niistäkin on lohtua joskus hakea)

Ap

ei oo ekaa kertaa pappia kyydissä... Pelkään vähän, että mä oon jo käyttäny "elämäni miehet".

Itse taasen en pystynyt irtosuhteisiin. Siksi kai olinkin niin pitkään sinkku, kun en voinut harrastaa seksiä lähes tuntemattoman kanssa. Onglemani oli se, että en luottanut miehiin (kiitos traumaattisen isäni),joten baareissakin iskitilanteet tuntuivat vain niin keinotekoisilta, ja mietin mitä niiden takana on (mies vain seksin perässä)

niin minulle kävi. Päätin että pärjään yksin enkä tarvitse miestä ja kuinkas sitten kävikään, elämäni mies käveli elämääni, yhdessä ollaan oltu 8 vuotta. On sitäpaitsi hyvä kun vanhan ja uuden suhteen välissä on muutama vuosi yksinäistä aikaa, vanhan suhteen ongelmat unohtuu, oppii tuntemaan ja olemaan itsensä kanssa ja uusi suhde rakentuu terveemmälle pohjalle.

mä olen jo jäänyt yksin. Olen ollut vasta 8v yksin, eli tuskinpa tämä tästä mihinkään muuttuu.



En edes etsi, sillä en varmasti löytäisi, ja sitten se tuntuisi vielä pahemmalta varmasti, joten olen sopeuttanut itseni ajatukseen, että kun lapset lähtevät kotoa, jään totaalisen yksin.

En vaan jaksa uskoa että kukaan kiinnostuu enää köyhästä,epäsosiaalisesta,tavallisen näköisestä/rumasta 3 lapsen yh:sta.Toisaalta,olen sen hyväksynyt ja kestän sen :)

Olen ollut nyt neljä vuotta enemmän ja vähemmän sinkkuna, ja inhoan sinkkuna oloa;( Aluksi oli ihan kivaa, mutta nyt oikein kurkkua kuristaa kun on sunnuntai jaa taas yksin;( Tosin erosin elämäni miehestä pari viikkoa sitten, joten suurta ikävääkin tämä on;( Mutta tuskin löydän mitään pysyvää rakkautta koskaan;( Kukapa haluaa yksinhuoltajaa jolla on todella villi ja vaikea lapsi;( Vaikkakin minulle tietenkin huiman rakas. Ja olen kivannäköinen, mukava ym. mutta jotenkaan suhteet eivät vain toimi;( Ihan kauheaa tämä yksinäisyys;(

Samaan aikaan itketään, kun ei ole miestä kuvioissa. Huh Huh. Myönnä, että siellä se yh-äiti ei enää kelpaa kuin pystybaariseisojille;) Sorry vaan, kun olen ilkeä, mutta tunnusta pois, siellä on aivan tavis yh-äiti, jolla on ollut irtoseksiä baari-illan jälkeen, mutta siihen se onkin sitten jäänyt. Ällttää sellainen vihjailu, että olet parempi kuin muut sinkut.



Terveisin, yksi sinkku, joka EI kuvittele olevansa yh-äitinä, mikään hottis, koska kotona on kolme pientä lasta. Se on paras miesten karkoita, sorry vaan

Samaan aikaan itketään, kun ei ole miestä kuvioissa. Huh Huh. Myönnä, että siellä se yh-äiti ei enää kelpaa kuin pystybaariseisojille;) Sorry vaan, kun olen ilkeä, mutta tunnusta pois, siellä on aivan tavis yh-äiti, jolla on ollut irtoseksiä baari-illan jälkeen, mutta siihen se onkin sitten jäänyt. Ällttää sellainen vihjailu, että olet parempi kuin muut sinkut. Terveisin, yksi sinkku, joka EI kuvittele olevansa yh-äitinä, mikään hottis, koska kotona on kolme pientä lasta. Se on paras miesten karkoita, sorry vaan

Olen nyt vuoden päivät deittallut, ja huomannut, että heti kun kerron olevani yh-äiti, karkottuu n. 85 % innokkaista. Yksikin mies tokaisi, että. miten noin hyvännäköinen ja nuori, voi olla jo äiti... Ongelma ei varmaan ole enää siinä +30 vuotiaana, koska muutkin miehet eronneina tai karanneina ovat usein itsekin perheellisiä ex-suhteistaan, mutta +20 ongelma on toinen!!! Kukaan alle 30 vuotias mies (siis harva) ei halua sitoutu heti perheeseen. Yksikin deittini sanoi että voi, ei olisin ihan superpakkaus ilman lasta. Tällaiset miehet/kommentit saavat sappeni kiehumaan!!!!

Mulla on tälllä hetkellä yksi tosi hyvä mies kiikarissa, mut en taida saada häntä. :(

Sama ajatus on käynyt mielessä kuin sulla. Miestä en varsinaisesti tarvitse mihinkään, mutta haluaisin elämänkumppanin, läheisen, ihoa, seksiä jne jne. Haluaisin jakaa jonkun kanssa kaiken.

Hyvänen ika sentään mikä vaatimuslista

Samaan aikaan itketään, kun ei ole miestä kuvioissa. Huh Huh. Myönnä, että siellä se yh-äiti ei enää kelpaa kuin pystybaariseisojille;) Sorry vaan, kun olen ilkeä, mutta tunnusta pois, siellä on aivan tavis yh-äiti, jolla on ollut irtoseksiä baari-illan jälkeen, mutta siihen se onkin sitten jäänyt. Ällttää sellainen vihjailu, että olet parempi kuin muut sinkut.

Terveisin, yksi sinkku, joka EI kuvittele olevansa yh-äitinä, mikään hottis, koska kotona on kolme pientä lasta. Se on paras miesten karkoita, sorry vaan

Tarkotin vaan, että lapseni isä oli elämäni mies ja sen jälkeen on ollut yksi "ihan kiva". Siis että on mulla joskus ollu miehiä mullaki.

Nyt tuntuu että takki on tyhjä ja että ei oo toivoa että kehenkään törmäisi vaikkei ketään edes etsisi.

Sori huono ilmaus. Oon vaan tainnu jo käyttää elämän mulle tarkoittamat miesvaihtoehdot.

Ja olen todellakin tavis, yhen pienen pojan äiti.

Lisäksi pelkään jääväni lapsettomaksi samasta syystä. Erosin vuosi sitten, sen jälkeen olen melko aktiivisesti tapaillut miehiä, mutta mikään juttu ei ole kolahtanut eikä vienyt pidemmälle.



Olen 31-vuotias, iloinen, urheilullinen ja ihan kauniskin. Käyn paljon ulkona ja harrastuksissa, ystäväpiiri on laaja. Mutta silyikään ei ole helppoa löytää sitä kumppania.

ovat tosiaan joko lihavia, tai rumia tai molempia. Yksi ainoa, eronnut nelikymppinen nainen on tyylikäs ja kaunis (esimieheni), muut kuin seinästärevästyjä. Naiset, huoltakaa itseänne, laihduttakaa ja liikkukaa, ja ehostakaa itseänne, ja menkää kampaajalle useammin kuin kerran vuodessa. Ehkä joku teidätkin sitten huolii.

Et voi tietää mikä sinkkuuden takana on, typerää yleistystä leimata kaikki Suomen sinkut rumiksi. Olet itse ääliö. Tuttavapiirissäni on yksi sinkku, siksi että mies kuoli tapaturmaisesti. Toinen on eronnut, koska mies oli väkivaltainen narsisti, ja meni liian nuorena ja kokemattomana pikaisiin naimisiin. Yksi taasen on todella kaunis, tehnyt mallin töitäkin, mutta on itse taasen niin valikoiva, että ei siksi ole löytänyt sopivaa. Sinkkuudessa ei ole yhteistä nimikoitavaa tekijää, yksi voi olla liian ujo, toisella miehet karkoittaa lapsilauma kotona.