Lue keskustelun säännöt.
Ottaako vastaan ylennys vaiko ei???
23.03.2011 |
Tilanne on tämä: työpaikallamme apulaisesimies jää ensi vuonna eläkkeelle. Jo useaan otteeseen hän on kysynyt minua seuraajakseen. Nyt tilanne on se, että joku siihen nimitetään jo tänä keväänä, jotta ensi vuonna eläkkeelle jäävä voi sitten auttaa ekan vuoden.
Huonot puolet:
- joutuisin jonkinlaiseen esimiesasemaan, mutta valtaa ei juuri kuitenkaan ole, sillä esimies päättää kaikesta
- pelkään, että menetän hyvät välit työkavereihin
- pelkään, että hauskanpito loppuu
- joutuisin tekemään myös epämiellyttäviä asioita
- se työ, josta pidän, vähenisi
- työaika pitenee
Hyvät puolet:
- en osaa kuvitella hommaan ketään muuta työyhteisöstämme! (tämä on suurin asia, miksi edes harkitsen)
- palkka varmaan nousee jonkin verran
- oma työhuone
- hoidan nyt jo jonkin verran näitä asioita tarvittaessa, minulla on näkemystä ja uskon, että olisin melko hyvä tässä työssä
-en arvosta aina esimiehen ratkaisuja, ehkä voisin tässä asemassa vaikuttaa paremmin?
Mitä sanotte? Kannattaako suostua vai ei???
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en ole tyytyväinen? Nyt pidän työstäni tosi paljon...
todennäköisesti pitäisit tuostakin työstä, osaat hommat ja saisit enemmän vastuita ja ehkä hieman lisää haasteita.
Tietty ongelma liittyy aina siihen, jos esimieheksi nousee työkaverien keskuudesta. On totta, että esimiehenä voit joutua toteuttamaan päätöksiä, jotka eivät ole kaikille mieluisia. Sinun on myös huolehdittava siitä, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti, ja se ei aina ole helppoa. ELi et ihan samalla tavalla ehkä voi olla kaikkien kaveri. eSimihenä on ehkä helpompi toimia, jos säilyttää tietyn etäisyyden alaisiin. Et voimennä mukaan mihinkään klikkeihin.
Kaikista ei ole esimieheksi, eikä se helppoa olekaan. Siinä joutuu monesti epämukavuusalueelle ja menettää "vapaan naureskelijan" asemansa.
Mutta jos olet vastuullinen, eteenpäin pyrkivä ja siedät painetta ja epämukavuutta, niin ilman muuta kannattaa suostua.
ja kun oikeasti mulla on työpaikalla monta hyvää ystävää, joiden kanssa ollaan tekemisissä paljon työpaikan ulkopuolellakin. En tiedä, miten tämä yhtälö toimisi... Ystävistäni en tietenkään halua luopua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nyt vuosien myötä olen alkanut ajatella asiaa ja kypsyä siihen. Ja tosiaan, työpaikallamme ei ole ainakaan tällä hetkellä siihen sopivampaa henkilöä (suuri osa jää eläkkeelle parin vuoden päästä ja osa on muuten esimieheksi "liian pihalla").
että säilyn myös mukavana työkaverina. Eli olin myös alaisteni kanssa hyvä ystävä, ei se asema sitä miksikään muuttanut. Ja vaikka joskus jouduin ottamaan ikäviä asioista esille, niin senkin voi sanoa niin monella eri tavalla. Minä esitin asiat suoraan ja rehellisesti, mutta kuitenkin ystävällisesti ja toista kunnioittaen.
Itse en jaksanut sitä kokousten ja muiden tuomaa lisätyötä ja siksi palasin duunariksi, mutta en se takia, että olisin kärsinyt esimiesasemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nostan vielä, jos löytyisi lisää kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia ei ole, ja useimmiten moni alainen tienaakin enemmän kun voi painaa urakkaa ja ylityötä.
Vähän tuollaista juoksupoikapomon hommaa eli leikitään pomoa mutta ollaan oikeasti työntekijä.
myös mun ystäväni, ja sujuu ihan hyvin. Kun tapaamme vapaa-ajalla, emme koskaan puhu työasioista, ja työpaikalla taan esim. kehityskeksusteluissa puhutaan vain työasiaa (lounastunnit esim. "vapaa-aikaa")
ja kun oikeasti mulla on työpaikalla monta hyvää ystävää, joiden kanssa ollaan tekemisissä paljon työpaikan ulkopuolellakin. En tiedä, miten tämä yhtälö toimisi... Ystävistäni en tietenkään halua luopua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entisten kollegoidensa (myös minun) esimieheksi. Pahin mahdollinen moka työnantajalta!
Nyt tuo entinen kahvipöytäkollega on ns. viivan toisella puolella eli työnanatajan edustaja. Ja nyt pitää varoa mitä sen kanssa puhuu. Eikä kukaan oikeastaan halua puhua sen kanssa kahvitauolla tai mennä sen kanssa lounastauolle.
Lisäksi kyseisen ihmisen sosiaaliset taidot on olemattomat. Ja on jo onnistunut pilaamaan välit monen kanssa. Moni on enää hädin tuskin puheväleissä sen kanssa.
Onpas kivaa...
Mä en halua KOSKAAN esimieheksi. Mieluummin olen tavallinen toimihenkilö, jolla hyvät suhteet kollegoihin.
Todennäköisesti joutuisit uudessa hommassa kovemman paineen alle, siitä pitää saada kunnollinen palkankorotus. Muuten ei kannata suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka oli samalla hyvä ja uskottu ystäväni. Pystyin puimaan tämän ihmisen kanssa KAIKKI asiat, ja hyvä niin koska kyllä kaikki elämässä tapahtuva vaikuttaa vääjäämättä myös työntekoon.
Pomo kyseli ja jutteli lasten asiat, kotikuulumiset, haaveet, pettymykset, kaikki. Ja tiesin voivani AINA luottaa 100% siihen, että hän ajattelee minun parastani. Työnteko oli juuri tuon ihmeellisen upean esimiehen vuoksi ihanaa, antoisaa, kannustavaa.
Nyt esimies vaihtui ja samalla työpaikasta tuli vain ihan tavallinen työpaikka :-(
Aina on helpompi vaihtaa työtä "alaspäin" (esim. luopua esimiesasemasta) kuin toisinpäin.
Eivätkä sun työkaverisi ala sua inhota tai lakkaa ottamasta mukaan hauskanpitoon. Mäkin pidän pomostani suuresti ja nauran usein sen seurassa melkein pissat housuissa.
työn voisi lopettaa ja palata entiseen. Vieläkin toisaalta epäröin...
ap