Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rehellisesti.kummat menee edelle,vanhan vai uuden avioliiton lapset?
15.05.2011 |
Meillä on 2 kk ikäinen vauva. Itselläni 5 vuotias tytär edellisestä liitosta ja miehelläni 4 ja 6 vuotiaat. Välillä tuntuu,että olen yksin tässä perheessämme ja mieheni koittaa suhata sekä uuden, että vanhan perheensä välissä. Vauvan hoito on suuremmaksi osaksi minun vastuullani,mieheni on 3 vuoro työssä ja lähes kaikki hänen vapaa aikansa menee näiden 4 ja 6 vuotiaiden kanssa. Harrastuksia jne...Perheellämme on 1 auto ja 4 ja 6 vuotiaiden tarpeet menevät meidän perheemme tarpeiden edelle. Neuvolakäynnit,kauppareissut,lääkärikäynnit suunnitellaan sen pohjalta mitä "toiset" lapset tarvitsevat. Nämä 4 ja 6 vuotiaat asuvat äidillään,mutta vauvamme synnyttyä mieheni ex-vaimo ei enää selviäkkään entiseen tapaan lasten hoidosta.
Kaipaisin asiallisia vastauksia ja kokemuksia, miten teidän uusperheessänne toimitaan ?
Kommentit (22)
Ja varoituksen sana tosiaan kaikille, jotka pohtii uusperheen perustamista. Miettikää tarkkaan... Enpä tiedä olisinko alkanut tähän, jos olisin tiennyt mitä on tulossa. Lähinnä miehen eksä siis hankaloittaa meidän elämää, lapset menis siinä samalla, jos ei olis ainasta muuttujaa matkassa ja joka mutkassa :(
Meillä oli ennen ihan samoin, onneksi nyt alkaa vähän helpottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ne exät.
Meillä "minun" lasten bioisä ei eron jälkeen halunnut enää tavata lapsia, kuin "pakotettuna", ja lopulta se jäi kokonaan. Vaikka ei ollut kolmiodraama kysessä.
Tietysti asia on lasten kannalta kurja. Mutta onneksi tapasin mukavan miehen, joka ryhtyi koko sydämestään lapsilleni isäksi. Nyt meidän perheessä kolmaskin lapsi, ja kaikki lapset täysin samanarvoisia. Mies aina sanoo jokapaikassa, että hänellä on kolme lasta, ja näin se on käytännössäkin. Siksi uusperhe on meidän tapauksessa positiivinen asia, nyt lapsilla on isä, joka välittää heistä. Ja tietysti minulla arjessa tuki ja turva, ja rakas kumppani.
lapsirakas lapseton mies pistää hynttyyt yhteen "lapsellisen" naisen kanssa, jonka eksää ei isyys kiinnosta. Miehillä riittää kanttia olla vanhempi toisen miehen siittämällä lapselle.
Todella harvalla naisella riittää kanttia olla vanhempi toisen naisen synnyttämälle lapselle. (adoptiovanhemmat tietysti asia erikseen)
Ap tästä oikein oiva lukukirjaesimerkki. Harmittaa lasten puolesta. Miksi ihmeessä et ap odottanut, että saisit lapsettoman miehen haaviisi, jonka kanssa vauvakuumettasi toteuttaa?
Ja joo, turha höpöttää rakkaudesta. Oletettavasti ekan liiton rakkauskin on teidän perheessä kuollut ja kuopattu muutamassa vuodessa, päätellen siitä, että miehesi nuorin lapsi on vasta 4 vuotta ja teillä on ehditty jo olla raskaana ja vauva saatu maailmaan...Ja oma ekan liiton lapsi vasta 5 vuotta. Että eiköhän joku vastaava "suuri rakkaus" olisi lapsettomastakin löytynyt?
keskustelevat ja puhuvat ja sopivat asioista keskenään eivätkä av-palstalla. Itse olen yh ja sovimme ex:n ja/tai hänen nykyisensä kanssa aina tapauskohtaisesti mikä sopii ja milloin sopii kellekin ja sitten sovitellaan. Ei se sen kummempaa ole.
myös kyörätty mahdollisimman paljon pois jaloista, että voitte keskittyä uuteen vauvaan sinä ja miehesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päästä äkkiä eroon, että pääsisitte keskittymään ydinperheeseen eli sinun lapseesi ja yhteisiin lapsiinne. Miehen lapsethan ovat vain niitä vittumaisen exän lapsia.
Tarinat pahoista äitipuolista ovat kyllä totta.
vaan ne exät.
Meillä "minun" lasten bioisä ei eron jälkeen halunnut enää tavata lapsia, kuin "pakotettuna", ja lopulta se jäi kokonaan. Vaikka ei ollut kolmiodraama kysessä.
Tietysti asia on lasten kannalta kurja. Mutta onneksi tapasin mukavan miehen, joka ryhtyi koko sydämestään lapsilleni isäksi. Nyt meidän perheessä kolmaskin lapsi, ja kaikki lapset täysin samanarvoisia. Mies aina sanoo jokapaikassa, että hänellä on kolme lasta, ja näin se on käytännössäkin. Siksi uusperhe on meidän tapauksessa positiivinen asia, nyt lapsilla on isä, joka välittää heistä. Ja tietysti minulla arjessa tuki ja turva, ja rakas kumppani.
Ensin itketään paskaa liittoa, revitään lapset pois ydinperheestä.
Noh, sitten asutaan uusioperheessä ja eikös kohta sitten vinguta pahoista ex:istä ja uusioperheen rankkuudesta yms.
Ihan vaan sanon, oliko sen arvoista riistää lapsilta oikea koti????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ehkä nyt alkuvaiheessa on kuitenkin luonnollista, että isä tahtoo näyttää, ettei vanhempia lapsia hylätä, vaikka hänellä on nyt myös uusi vauva. Pikkuhiljaa olisi kuitenkin hyvä antaa miehen hoitaa myös vauvaa, ja nimenomaan silloin kun miehen lapset ovat teillä, niin että lapsetkin saavat osallistua vauvan hoitoon. Tällä tavalla miehen lapset tuntevat kuuluvansa perheeseen, vauva saa isä-aikaa ja sinä omaa aikaa esim. oman vanhemman lapsesi kanssa. Vaikka hyvä olisi, jos myös sinun vanhempi lapsesi saisi osallistua näihin miehesi, miehen lasten ja vauvan yhteisiin juttuihin. Ja välillä on sitten hyvä vaihtaa kokoonpanoa, esim. sinä olet kaikkien vanhempien lasten kanssa ja mies vauvan kanssa, tai sinä olet miehen lasten kanssa ja mies vauvan ja sinun vanhemman lapsesi kanssa.
Näin sen vuoksi, koska mielestäni uusperheessä olisi tärkeintä yrittää välttää klikkejä sinun ja minun lasten välillä, ja sen sijaan yrittää puhaltaa yhteen hiileen - perheenhän on tarkoitus tukea toisaan, ei taistella toistiaan vastaan. Helppoa se ei toki ole, mutta jos päämääärä tiedetään ja sen eteen ollaan valmiita tekemään työtä, niin kyllä se saavutetaan. Kärsivällisyyttä pitää olla, ja pitäisi myös pystyä ymmärtämään se, että vaikka virheitäkin tulee tehtyä, niin ne voi onneksi myös korjata, jos vaan tahtoo.
Omasta tilanteesta: olen elänyt uusperheessä yli 16 vuotta, miehellä ennestään lapsi + yksi yhteinen, ja olen tehnyt ehkä kaikki mahdolliset virheet, mitä vaan voi tehdä. Mutta virheistään oppii, jos tahtoo, ja minä olen oppinut. Alun muutaman kamalan vuoden jälkeen olemme menneet koko ajan parempaan suuntaan, ja viimeseti n. 5-6 vuotta olemme jo olleet mielestäni oikein onnellinen uusperhe, on ihan onnistunut ja hyvä olo.
Ihan kamalalta kuulostaa tuo, kuinka puhut miehesi lapsista "näistä 4- ja 6 -vuotiaista" ja kuinka he menevät PERHEENNE edelle. Haloo, nämä 4- ja 6-vuotiaat ovat myös perhettänne! Vaikka eivät asukaan kokoaikaisesti teidän luona, niin silti he kuuluvat perheeseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri siksi meillä ei ole yhteisiä lapsia. Ehdin tajuta tämän ajoissa. Sekä mieheni että minä omistaudumme miehen lapsille aina, kun saamme heidät meille. Se ei tosin ole usein, koska äitikin pitää heistä kiinni kynsin hampain. Välillä tulee mieleen, onko sekään lapsille hyväksi, että vanhemmat kilpailevat heistä.
Edellisen liiton lapsien suhteen työ on jo tehty, nyt on nuorempien vuoro. Vanhemmat lapset saavat tarvittaessa apua, mutta ratkaisut tehdään yhteisten ehdoilla.
Yhteiset 4 ja 6. Edellisen liiton lapset 21 ja 23. Lämpimät välit on, mutta arkisissa ratkaisuissa kuten lomat tai asumisjärjestelyt mies miettii ensisijaisesti vain yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja onnea vaan.
Olis vähän kannattanut miettiä ennen kuin levittää jalkansa ilman ehkäisyä.
Ei voi muuta tällaiseen sanoa.
entisestä liitosta 2 vanhinta lasta,ja ihan ovat kaikki 4 lasta samanarvosia. mies puhuukin että hänellä on 4 lasta,eikä 2 mitkä ovat biologisesti hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no tuota, kun meillä oli leikki-ikäinen ja vauva, niin isä joutui suuntautua leikki-ikäiseen enemmän ja minä hoidin vauvan.
Ethän oleta että teidän vauvan syntymä jotenkin nyt lopettaa miehesi aiemman isyyden?
sillä 5-vuotiaallasi taas on oma isä, vai mitä?
Tuo kestänee hetken aikaa, koita jaksaa. Miehenkään ei tarttis ihan vässykkä olla, vaan yrittää luovia tasapuolisesti lasten kanssa. Jos exä on ennen pärjännyt ok, niin pärjää nytkin ja jos on päässy unohtumaan, niin siitä voi huomauttaa nätisti. Samalla tapaa isä varmaan huomioi kaikkia lapsiaan, vaikka vauva tulikin taloon.
Hommatkaa muuten toinen auto, niin on sulla ap helpompaa vauvan kanssa! Mä en selviäis tuosta elämäntilanteesta ilman 2. autoa, vaikkei meillä edes ole mitään uusperhekuviota.
ja keskittyy hoitamaan sinun lapsiasi, että voit keskittyä vauvaan.
lasten kasvaessa harrastus- ja kaverivierailukuskauskuviot menee monimutkaisemmiksi. Ja jos isä ei halua olla vaan sellainen etäinen viikonloppuisä niille muille lapsille kuin sun entisen liiton lapsi ja teidän yhteinen vauva, niin sitten varmasti hyvä, että on mukana harrastuskuvioissa ja muissa lapsille tärkeissä jutuissa.
Ja joo, kun meille syntyi kolmas lapsi, niin ei se iskä hirveästi ehtinyt olla siinä vauvanhoidossa mukana vaan suhaili just noita isompien juttuja.
Tää on tyypillinen kuvio kaikin puolin. Kun se yhteinen rakkaudenhetelmä tulee kuvioihin, niin miehen kiinnostuksen niihin entisen liiton lapsiinsa pitäisi vähetä. Sama ei tokikaan koske naisen entisen liiton lasta, koska hän on joka tapauksessa ihan OIKEA perheenjäsen. Myös sille uudelle miehelle. Näpsää.
perheessä on aikamoista säätämistä neuvolakäynnit ja kaikki muukin? Kun neljä lasta on aika hiton paljon itse asiassa. Niille kun kolmivuorotyön ohessa jakaa aikaa ja huomiota, niin varmaan saa suhata. Varsinkin, kun osa lapsista ei asu saman katon alla.
On tainnut miehesi arvioida voimavaransa vanhempana pikkasen yläkanttiin...Susta nyt puhumattakaan. Ajatteliko vauvakuumehuuruissas yhtään, että teidän vastuulla on nyt 4 alle kouluikästä lasta? Etpä tainnu et. Kun olis niiiin ihana saada lisää lapsia.
Olen itsekin uusperheen äiti. Mutta Luojan kiitos me ei oltu niin tyhmiä, että oltais pusattu tähän kuvioon vielä lisälapsia.
Turha ruikuttaa,kun paskat on jo housuissa
Alue: Aihe vapaa
Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Myös meillä miehen entisen menot ja esteet lisääntyivät kummasti, kun meille syntyi vauva. Tosin "vauva" on jo 1,5 vuotias ja miehen lapset tulevat meille aina kun miehellä on vapaata... Rankkaa minulle, kun en saa ollenkaan omaa aikaa, mutta niin "Mitäs aloin uusperhekuvioon". Ei auta siis valittaa...
En uskalla vielä jättää pienintä miehen ja hänen lastensa kanssa, koska ovat melko vilkkaita ja saavat välillä päähänsä aivan tolkuttomia juttuja. Myöskin olen mielummin omien lasteni kanssa, jotta miehen lapset saavat aikaa isänsä kanssa... Onhan tämä jumalatonta säätämistä ja eksä vielä heittää kapulaa rattaisiin sen, minkä ehtii. Valehtelee, siirtelee menoja, jotta voi tuoda lapset kipeänä meille tahallaan jne... Sori, eksyin vähän aiheesta, mutta et todellakaan ole yksin hukassa. Tsemppiä, että jaksat AP!
Ja varoituksen sana tosiaan kaikille, jotka pohtii uusperheen perustamista. Miettikää tarkkaan... Enpä tiedä olisinko alkanut tähän, jos olisin tiennyt mitä on tulossa. Lähinnä miehen eksä siis hankaloittaa meidän elämää, lapset menis siinä samalla, jos ei olis ainasta muuttujaa matkassa ja joka mutkassa :(