Lue keskustelun säännöt.
Tapahtuuko sinulle joskus näin?
21.03.2011 |
Minulla oli tänään tosi kamala päivä. Paha olo tuntui ahdistuksena ja palana kurkussa, mutta ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta itkeä pahaa oloa pois.
Illalla, kun muu perhe meni nukkumaan, katselin telkkaria. Siellä tuli erittäin surullinen dokumentti, joka avasi hanat. Itkin siis ensin hetken sen dokumentin takia, mutta itkun syy vaihtui siihen omaan pahaan oloon eikä siitä meinannut tulla loppua.
Onko tällainen viivästynyt itku sinulle tuttu ilmiö?
Kommentit (12)
itkin kunnolla vasta melkein kaksi vuotta hänen kuoleman jälkeen. Luin erään kirjan, jossa samalla tavalla 18-vuotias menetti raskausaikana puolisonsa.
Ja itkin ja itkin kirjan alusta loppuun. Mutta hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on ollut todella huono päivä, niin itse olen huomannut, että alan silloin todella herkästi itkemään esim. tv-ohjelmaa katsoessani, vaikka kohtaus ei olisi edes niin herkkä. Sitten sitä miettii sitä huonoa päivää ja muita sen hetkisiä vaikeita asioita yms ja "itkee" pahimmat paineet pois. Kun itku helpottaa, on parempi olo.
En kyllä muista, että mulle olis koskaan käynyt noin.
Mulle ainakin on! Joskus kaikki harmit tuntuvat kasaantuvan samalle päivälle tai muuten vaan on rankkaa ja tekis mieli mennä peiton alle parkumaan. Mut töissä tai lapseni nähden en halua omaa pahaa oloa purkaa, niin sitten kun tyttö nukkuu ja on hetki omaa aikaa, niin usein se itkukin sieltä tulee. Se saattaa alkaa ihan mitättömästä jutusta, jos vaikka luen päivän lehdestä ikäviä uutisia tms... Ja sitten sitä vaan vollottaa pitkin iltaa, välillä se loppuu ja sitten saattaa taas alkaa uudestaan, mutta sen jälkeen on yleensä parempi olo, ainakin henkisesti, sillä saan aina kamalan päänsäryn itkemisestä.
Sekä töissä että lasten edessä on parempi, kun ei meuhkaa liikoja. Yksin ollessa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi itkin yhden puolitutun asioiden takia, kun olin kuullut hänen raastavasta huoltajuusasiasta, enkä voinut itkeä kuin vasta kotona, rauhassa.... Tuli niin paha mieli, kun ajattelin, että hän joutuu elämään etä-äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kamalan päivän jälkeen. On hyvä että itkit. se helpottaa.
Joskus kun on kiirettä ja on itkemättömiä itkuja, käyn kiireen helpottaessa vuokraamassa jonkun nyyhkyleffan ja itken alusta loppuun kaikki maailman itkut.
Tai sitten joskus, kun tapahtuu jotain surullista, mikä ei edes varsinaisesti kosketa mua, huomaan, että itken ja sitten itken ja itken ja tajuan, että itken jo ihan muutakin kuin sitä alkuperäistä kyynelten syytä.
Yleensä haluan itkeä yksin ihan rauhassa, ensi viikonloppuna varmaan seuraavan kerran, kun lapset lähtee isälleen niin ei tarvi selitellä kyyneliä kenellekään eikä tule yllätetyksi kesken minkään itkupuuskan. Varmaan jaksan pidättää sinne asti. Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden tosi kurjan päivän jälkeen lähdin lenkille koiran kanssa. Kaikki meni päin mäntyä, suhde oli juuri mennyt poikki ja kaikki surut ja murheet velloi mielessä. Ajattelin että lenkki helpottaa.
Kotimatkalla liukastuin ja kaaduin pyllylleni. Ei käynyt kuinkaan, mutta harmitti niin vietävästi - tämäkin vielä! Sitten ei muuta kuin hanat auki ja makasin siellä rähmälläni ja itkeä vollotin varmaan pari minuuttia kaikkea kurjuuttani... Koira oli ihmeissään, onneksi kukaan ihminen ei (tietääkseni) nähnyt. Ei sattunut edes. :)
ei kovin yleistä mulle. Itken aika harvoin.
En ole tuollaisesta aiemmin kuullut.