ulkopuolinen usein

Haluaisin läheisiä ystäviä lapsiperheistä,mutta miksi tuntuu että jään usein niin ulkopuoliseksi, ihan oikeesti. lähistöllä on muodostunut muutamista perheistä niin sanottuja parhaita kavereita lapsista ja aikuisista jo keskenään,todella läheisiä. oisipa meilläkin sellainen ystäväperhe. välillä menen mukaan keskusteluun leikkipaikalla,mutta aina en jaksa mennä mukaan juttelemaan kun kukaan ei tunnu kyselevän minulta mitään niin että tuntuisi että olisi kiinnostunut seurastani, itse joudun heille keskustelua virittämään. välillä kyllä pääkin lyö tyhjää etten keksi keskusteltavaa. niin haluaisin läheisiä kavereita/ystäviä joille aina minun ei tarvitsisi tehdä aloitetta näkemisestä. kavereita kyllä on joitain samassa kaupungissa ja kauempana mutta oikeesti tuntuu että teen aina aloitteen näkemisestä, ei oo kivaa kun aina itse täytyy ehdottaa. mietin että jos en ehdottais näkemistä niin kuinkahan kauan menis ennen kun nähtäs,hmm. oon huomannut usein ajattelevani nykyisin että oon kyllä tosi yksinäinen ja se saa mielen kyllä surulliseksi. oikeesti en oo kenellekään kaverille oikeasti tärkeä ja leikkikenttä tuttuja ei seurani kiinnosta. olen kuitenkin sellainen ihminen että haluaisin olla muiden seurassa,rauhallinen,ystävällinen. ois niin kivaa vaan hengata ja viettää päiviä toisen perheen/äidin kanssa ja lapset sais leikkiä ja touhuta yhdessä:). noin 2v tyttöni niin tykkää kun on seuraa kun sitä järjestän. Pian pikkusisko kasvaa onneksi leikkikaveriksi.