Onko tyhmää pyytää siskoa tai veljeä kummiksi?
Kun ne on muutenkin tätejä ja setiä, ilman kummiuttakin.
Kommentit (10)
kummeja, koska heillä on joka tapauksessa yhteys lapseen. Tyhmää olisi ajatella jotain omaa kaveria nyt jonain "lahja-automaattina", sukulaiset nyt osallistuu syntymäpäiville muutenkin.
Miä ajattelin aiemmin samalla tavalla, että "ovat jo tätiä ja setiä".
Mutta aikuisempana ajattelin, että ne on kuitenkin varmemmin mukana lapsen elämässä, kuin kaverit. Meillä on vielä kahdella lapsella kaksi samaa kummia, vanhempien sisaruksia.
kummeina, kun sisaruksia saa nähdä siten enemmän lapsen juttujen kautta. Aika itsekästä siis meiltä vanhemmilta, mikäli noin voi edes sanoa :). Lämpimät välit on kaikkiin kummitäteihin ja setiin lapsilla. Kaverit nyt saattaa vuosien aikana vaihtua, meillä kun aivan eri elämäntilanteet...
lasten elämässä mukana. Mutta toisaalta lapsi voisi saada muitakin läheisiä aikuisia, jos valittaisiin kummiksi muitakin kuin sukulaisia.
Sukulaisista ei pääse eroon vaikka haluaisi, kaverit sen sijaan tulee ja menee. Tästä syystä valitsin kummit omasta suvustani, pysyvät suuremmalla todennäköisyydellä lapseni elämässä :)
mutta meillä on kolmella sisaruksella lapsia. Me haluttiin lopulta pyytää muita ihmisiä kummeiksi, kun tuntui, että on hölmöä, jos samat sisarukset on ristiin rastiin kaikkien lasten kummeja. Tilanne siis se, että sisrauksilla useampia lapsia. eli emme pyytäneet sisaruksia vaan muita ystäviä.
on omat lapsensa tai eivät ole niin kiinnostuneita lapsista lainkaan. Kaveripiiri voi myös vuosien saatossa vaihtua. Suku on ja pysyy ja sisarukset ovat kiinnostuneita sukulaislapsista vaikka omaakin jälkikasvua pukkaisi. Sukulaiset myös pysyvät lapsen elämässä varmemmin myös lapsen aikuistuttua kuin vanhempien nuoruuden kaverit.
Ihan omasta kummikokemuksesta lapsuudestani valitsin siis sasuruksiani kummeiksi. En ole nähnyt äitini nuoruuden kaveria, joka on kummini, vuosiin. Sen sijaan enoani, joka on myös kummini näen vieläkin monta kertaa vuodessa.
Miehen serkku puolisonsa kanssa on ensimmäisen lapsemme kummi, minun lapsuuden ystäväni miehensä kanssa toisen lapsemme. Ollaan oltu hyviä ystäviä lähes kaksikymmentä vuotta, enkä jaksa uskoa että se tästä kovin äkin miksikään muuttuisi. Ollaan myöskin oltu toisteme kaasoina. Ja mulla kyllä riittää varmasti mielenkiintoa kaverinkin lapsiin, kun hänelle niitä (toiottavasti) suodaan.
Oma äitini myöskin pitää tiiviisti yhteyttä ystävättäreensä, ovat tunteneet ihan pikkutytöistä asti (tämä äitin ystävä ei tosin ole minun tai sisaruksieni kummi, syytä en tiedä)
Eli ei se automaattisesti ole tuhoon tuomittu juttu jos ystäviä kummeiksi pyytää, jos ei nyt jotain muutaman kuukauden - parin vuoden tuttua pyydä.
Tai ehkä olen erityisen onnekkaassa asemassa, kun noita kouluaikaisia ystäviä on vielä kuvioissa mukana muitakin.