Miksi joku haluaa adoptoida vammaisen lapsen?

Miksei kukaan vastaa?

että vammainenkin lapsi on ihminen. Mulla ei ole adoptiolapsia, vain kaksi omaa, ja terveitä ovat - kiitollinen olen siitä. Vammainen lapsi on taatusti vanhemmilleen haaste, mutta monesti esim Down-lapsi on perheen ilopilleri.



Miksi vammaisia lapsia ei saisi adoptoida?

tarkoituksellisesti vaikeuttaa elämäänsä jaksamisen rajoille. Vai johtuuko se vaan tiedon puutteesta: että ei tiedetä kuinka rankkaa se oikeasti on?

äärimmäisen raskailta henkisesti. Kukaan biolasta odottava ei toivo, että lapsella olisi jokin sairaus tai vamma. Jos minä adoptioäitinä en ole valmis adoptoimaan sairasta lasta, ei se häntä kuitenkaan maailmasta poista. Nämä lapset ovat jo olemassa ja kaipaavat vanhempia, me vain sanomme heille EI.



Kukaan ei adoptoi sairasta tai vammaista lasta tiedon puutteesta. Neuvontavaiheessa käydään tarkkaan lävitse perheen voimavarat ottaa vastaan tällainen lapsi. Jokaisen ruksin piirtäminen niihin lomakkeisiin harkittiin äärimmäisen tarkkaan. Tietysti. Pitihän meidän olla 100% varmoja, että voisimme vastata juuri sellaisiin tarpeisiin, joita ilmoitimme hyväksyvämme.



Nyt meillä on maailman ihanin, suloisin ja rakkain lapsi, jota emme vaihtaisi mihinkään.



Siksi.

ajattelen, että miksi adoptoida vammainen lapsi. Mieluummin pitkäaikaisesti eli monesti käytännössä koko lapsuudeksi sijoitettu lapsi ja sitä kautta lomaoikeus lapsesta:)



Suomessa ei ole toimivaa Kotipalvelua. Luotatteko te adoptioäidit, että sukulaisenne suovat teille sitten tarvitaavaa lepoaikaa? Milloin aiotte viettää seuraavan kerran kahdenkeskistä aikaa puolisonne kanssa? 18 v kuluttuako?

tarkoituksellisesti vaikeuttaa elämäänsä jaksamisen rajoille. Vai johtuuko se vaan tiedon puutteesta: että ei tiedetä kuinka rankkaa se oikeasti on?

jossain laitoksessa vai?

ja kokee että omat voiman ja rakkasu riittävät erityislapselle.

sitä vanhempaa ja omaa kotia vielä tervettä enemmän. Siksi voisin ihan hnyvin adoptoida vammaisen.



Monethan heistä ovat tervettä lasta tunteikkaampia ja tiukemmin kiintyviä, ihania ihmisiä vaikka kuinkakin raskaampia hoitaa. Se rakkauden määrä lapsen suunnalta auttaa jaksamaan, näin sanoi naapurini jolla on (aika temperamentikas) down-tyttö. Kyllä vammaisten lasten vanhemmille on lomaa ja vertaistukea jonkin verran, enemmän toki tarvittaisiin.

Yhteiskunta ei tarjoa ilmaista tai edullistakaan kotiapua, koska olet juridisesti lapsen vanhempi. Vastaat lapsesta 24 tuntia vuorokaudessa ja 365 päivää vuodessa 18 vuoden ikään asti. Sen jälkeen lapsi voi muuttaa asumaan hänelle aikuisena sopivaan paikkaan.



Hyvällä tuurilla löydät ammattilaisen, jolta voit ostaa lastenhoitoapua, mutta se on niin kallista per tuntikin, että et ehdi kuntoutua sen avulla rasituksista, ellet ole huippu varakas. Jaksat tämän kaiken eli sinulla on niitä voimavaroja enemmän kuin on inhimillistä!!! Se näkyy silti naamastasi ja käytöksestäsi, että elämäsi ei ole tyydyttävää.



Mieti jokin muu työ, jota jaksaisit tehdä koko ajan!!! Tai varmista vähintäänkin, että asut oikeassa kotikunnassa, jossa on edes jotain apuja ainakin isommille lapsille. Varaudu jaksamaan aluksi vuosikausia omin voimin.

Enpä ole kuullut.

ja siellä on mm fas-lapsia joukossa

kahdesti on se ilveily kahlattu läpi, eikä kyllä ole muuta kuin yhteiskunnan rahojen haaskausta!

Itselläni on kaksi erityislasta, joten tiedän mitä arki sitten olisi. En usko, että kolmas erityislapsi nyt mitenkään oleellisesti meidän arkea muuttaisi. Toki adoptoisin vasta sitten, kun omat lapset ovat sen verran isompia, että riittäisi aikaa myös nuorimman kuntouttamiseen.



Sukulaiset (isovanhemmat mukaanlukien) eivät auta nytkään, joten en odota, että auttaisivat tulevaisuudessa. Onneksi on tuo subjektiivinen päivähoito-oikeus olemassa.

No haluaako joku muka ehdointahdoin adoptoida vammaisen? Enpä ole kuullut.

No me ainakin. Meillä on jo kolme biologista tervettä lasta ja meillä riittäâ vielä rakkautta ja voimia eli miksipä ei vammainen lapsi. Lähipiirissämme on useita perheitä, joissa vammaisia lapsia eli olemme nähneet, millaista arki on ja uskomme, että meistä on siihen. Rakkauttahan nämä vammaisetkin lapset tarvitsevat. Ja perheen. Eli meidän adoptiopapereissamme lukee, että haluamme nimenomaan adoptoida vammaisen lapsen.

kahdesti on se ilveily kahlattu läpi, eikä kyllä ole muuta kuin yhteiskunnan rahojen haaskausta!

kahdesti on mekin se kahlattu läpi...

Ja haluttu adoptoida lapsi, joka saattaa olla kehitysvammainen. Tuo nyt ei kuitenkaan ilmeisesti sitä ole, vaan oli vain niin tylsistynyt lastenkodissa, ettei jaksanut vaivautua yrittämään mitään. Eikä kehittynyt. No, perheessä on kehittynyt sitäkin enemmän. :)

Yleensä syynä se että vammaisia on enemmän tarjolla ja adoptio saattaa helpommin/nopeammin järjestyä.

Meillä on jo sekä biologisia että adoptoituja terveitä lapsia. Emme halua jonoissa mennä kokonaan lapsettomien vanhempien ohi, sillä minusta heilläkin on oikeus perheeseen ja lapsiin. Niinpä me adoptoimme vammaisen lapsen. Meille sinänsä on ihan yksi ja sama, onko lapsi terve vai vammainen, rakkautta riittää molemmille.