Aika paljon tuntuu olevan noita sosiaalisesti taidottomia lapsia

joiden tekemisiä ja menemisiä eivät omat vanhemmat seuraa eivätkä ole seuranneet.



Niitä, jotka huitelevat täysin vahtimatta pitkin pihoja nelivuotiaasta, eivätkä vanhemmat vaivaudu opettamaan lapsilleen normaaleja sosiaalisia taitoja.



Meillä tällaisiä ihanuuksia naapurissa.

Toisaalta meidän sosiaalisesti surkea 4-vuotias aiheuttaa närää kaikissa, vaikka kuri on tiukka ja kasvatus ns. tarkistettu psykologin toimesta (ei ollut huomauttamista). Ehkä on kuitenkin jo ikänsä puolesta "hieman" eri juttu kuin joku haistatteleva 10-vuotias :).

Silloin kun minä olin lapsi, äiti oikein opasti että jos tuolla on muita lapsia niin mene ihmeessä mukaan jotta saat kavereita. Eikö näin olekaan enää? Onko kaverit jotain yksityisomaisuutta, jotka varataan tietyksi ajaksi ja muut ei saa mukaan tulla? Silloin oli aina the more the merrier, nyt ilmeisesti ei?

Toisaalta meidän sosiaalisesti surkea 4-vuotias aiheuttaa närää kaikissa, vaikka kuri on tiukka ja kasvatus ns. tarkistettu psykologin toimesta (ei ollut huomauttamista). Ehkä on kuitenkin jo ikänsä puolesta "hieman" eri juttu kuin joku haistatteleva 10-vuotias :).

Kun siis opettelevat vielä niitä sosiaalisia taitoja. Mutta sitä varten vanhempien pitäisi olla paikalla ohjaamassa :), tai sitten niistä kasvaa näitä sosiaalisesti surkeita 10-vuotiaita.

Meillä tosiaan naapurissa nyt 5-vuotiaat kaksoset, joiden kohdalla yritän hokea itselleni (ja miehelleni ;-)...) ettei ole heidän vikansa, etteivät vanhempansa viitsi heitä kasvattaa. Eli että se, että tuon ikäiset a) rynnivät meidän pihaan b) soittelevat tauotta ovikelloa c) vievät tavaroita meidän ovemme edestä jne jne, ei varsinaisesti johdu lapsista itsestään vaan vanhemmistaan, jotka eivät ole kertoneet lapsilleen, kuinka on tapana toimia. Yritän jaksaa suhtautua kys lapsiin ihan ystävällisesti, mutta on hetkittäin tosi hankalaa :-)

t. 2

Silloin kun minä olin lapsi, äiti oikein opasti että jos tuolla on muita lapsia niin mene ihmeessä mukaan jotta saat kavereita. Eikö näin olekaan enää? Onko kaverit jotain yksityisomaisuutta, jotka varataan tietyksi ajaksi ja muut ei saa mukaan tulla? Silloin oli aina the more the merrier, nyt ilmeisesti ei?

jossa kerrottiin 10-vuotiaan tulevan toisten pihalle "viemään" lapselta kaverin

ystävällinen tuollaisille lapsille. Meillä pihapiirissä myös nyt 6-vuotias, joka viilettänyt pihalla yksin 3-vuotiaasta. Ei mitään käytöstapoja. Viimeksi hyppi kengät jalassa terassin pöydällä, johon meillä oli tarkoitus juuri alkaa kattamaan pöytää ruokailua varten. Silloin kyllä kivahdin. Rasittava tapaus.

Toisaalta meidän sosiaalisesti surkea 4-vuotias aiheuttaa närää kaikissa, vaikka kuri on tiukka ja kasvatus ns. tarkistettu psykologin toimesta (ei ollut huomauttamista). Ehkä on kuitenkin jo ikänsä puolesta "hieman" eri juttu kuin joku haistatteleva 10-vuotias :).

Kun siis opettelevat vielä niitä sosiaalisia taitoja. Mutta sitä varten vanhempien pitäisi olla paikalla ohjaamassa :), tai sitten niistä kasvaa näitä sosiaalisesti surkeita 10-vuotiaita. Meillä tosiaan naapurissa nyt 5-vuotiaat kaksoset, joiden kohdalla yritän hokea itselleni (ja miehelleni ;-)...) ettei ole heidän vikansa, etteivät vanhempansa viitsi heitä kasvattaa. Eli että se, että tuon ikäiset a) rynnivät meidän pihaan b) soittelevat tauotta ovikelloa c) vievät tavaroita meidän ovemme edestä jne jne, ei varsinaisesti johdu lapsista itsestään vaan vanhemmistaan, jotka eivät ole kertoneet lapsilleen, kuinka on tapana toimia. Yritän jaksaa suhtautua kys lapsiin ihan ystävällisesti, mutta on hetkittäin tosi hankalaa :-) t. 2

Silloin kun minä olin lapsi, äiti oikein opasti että jos tuolla on muita lapsia niin mene ihmeessä mukaan jotta saat kavereita. Eikö näin olekaan enää? Onko kaverit jotain yksityisomaisuutta, jotka varataan tietyksi ajaksi ja muut ei saa mukaan tulla? Silloin oli aina the more the merrier, nyt ilmeisesti ei?

vaan se että kolmas lapsi tulee ja houkuttelee kahden lapsen leikistä toisen pois ja jättää yhden yksin.

ystävällinen tuollaisille lapsille. Meillä pihapiirissä myös nyt 6-vuotias, joka viilettänyt pihalla yksin 3-vuotiaasta. Ei mitään käytöstapoja. Viimeksi hyppi kengät jalassa terassin pöydällä, johon meillä oli tarkoitus juuri alkaa kattamaan pöytää ruokailua varten. Silloin kyllä kivahdin. Rasittava tapaus.

Toisaalta meidän sosiaalisesti surkea 4-vuotias aiheuttaa närää kaikissa, vaikka kuri on tiukka ja kasvatus ns. tarkistettu psykologin toimesta (ei ollut huomauttamista). Ehkä on kuitenkin jo ikänsä puolesta "hieman" eri juttu kuin joku haistatteleva 10-vuotias :).

Kun siis opettelevat vielä niitä sosiaalisia taitoja. Mutta sitä varten vanhempien pitäisi olla paikalla ohjaamassa :), tai sitten niistä kasvaa näitä sosiaalisesti surkeita 10-vuotiaita. Meillä tosiaan naapurissa nyt 5-vuotiaat kaksoset, joiden kohdalla yritän hokea itselleni (ja miehelleni ;-)...) ettei ole heidän vikansa, etteivät vanhempansa viitsi heitä kasvattaa. Eli että se, että tuon ikäiset a) rynnivät meidän pihaan b) soittelevat tauotta ovikelloa c) vievät tavaroita meidän ovemme edestä jne jne, ei varsinaisesti johdu lapsista itsestään vaan vanhemmistaan, jotka eivät ole kertoneet lapsilleen, kuinka on tapana toimia. Yritän jaksaa suhtautua kys lapsiin ihan ystävällisesti, mutta on hetkittäin tosi hankalaa :-) t. 2

että teidän pihaan ei saa tulla eikä teidän ovikelloa saa soittaa eikä tavaroita siirrellä. koskavoi olla, että heidän vanhempansa näkevät lapsen vain kotona, missä he käyttäytyvätkin ihan hyvin, eivätkä ollenkaan arvaa, että meno on toisenlaista muualla. Ja sitäpaitsi kaikki eivät ollenkaan osa aarvata sitäkään, että toisten pihaan ei saa mennä eikä ovikelloa soittaa hakeakseen kaveria ulos - joku voi vaikka luulla, että ovikello on siinä sitä varten?

tätä tapahtuu puistoissa ja naapurustossa. Niin yksinkertainen asia kuin tervehtiminen.

Niin ei sitten puhuta.

tätä tapahtuu puistoissa ja naapurustossa. Niin yksinkertainen asia kuin tervehtiminen.

oikeesti???

tätä tapahtuu puistoissa ja naapurustossa. Niin yksinkertainen asia kuin tervehtiminen.

mutta voi silti ujostella joskus vieraille puhumista, jopa tervehtimistä. Voisiko joku taapero oikeasti olla vielä liian ujo ja se olisi ihan normaalia? Eri asia, jos vanhemmat eivät edes yritä avittaa asiaa kehottamalla tervehtimään (ja jos ei sitten tervehdi, niin laitetaan sen ujostelun piikkiin).

tätä tapahtuu puistoissa ja naapurustossa. Niin yksinkertainen asia kuin tervehtiminen.

Monet taaperot ovat niin ujoja, etteivät uskalla tervehtiä. Omanikin enimmäkseen piiloutuu äidin selän taakse. Kun saa vähän aikaa totutella tilanteeseen, on hyvinkin sosiaalinen.

Kyse ei ole käytöstapojen puuttumisesta vaan ujoudesta.

vaan ottaa siitä nokkiinsa ja tulee tänne inisemään : D Voi jessus teitä urpoja.

Naapurin kakara on ollu yksinään ulkona parivuotiaasta, eikä sitä paljoo vanhemmat vahdi. Ei tapaus usko mummonsakaan komennuksia, totesi vain, "kun se ei usko" kun häntä jouduin mummonsa kuullen ojentamaan. Tänään ajoi pyörällä tahallaan pienempää lasta päin. Naapurin kakara nyt 4 v. Kauhulla odotan, millaiseksi hän kasvaa....

samaa mieltä,nykylasten kasvatus aivan surkeaa...saa tehdä ja käyttäytyä miten haluaa eikä vanhempia kiinnosta(paitsi tietenkin silloin kun omaa lasta muka "sorretaan")eikä osata pyytää enää ees anteeksi...miten se voi olla niiin vaikeaa.

eikä huomaa kun sentään AV-mamma tervehtii.

ja ne huonosti lapsiaan kasvattavat eivät ole tänne tietään löytäneet?



Vai onko se vaan niin, että se onkin av-mammam peruskauraa haukkua muita lapsia?

ja jotka voi katsoa asioita toisenkin lapsen näkökulmasta eikä suutu jos lapsia ojennetaan.

manipuloi toisen itsensä seuraan tökeröllä tavalla ja sen jälkeen joku on taas yksin.