Tänään on vuosi siitä kun äitini kertoi että sairastaa syöpää.
Kovasti puhui eläkepapereista ja tulevaisuudesta vaikka lääkäri oli hänelle sanonut, että päivät on vähissä.
Ei kertaakaan puhunut meille läheisille kuolemasta tai viimeisistä tahdoista.
Se oli raskasta! Aavistin, että äiti on kuolemaisillaan mutta en ollut kuitenkaan varma.
Olin ihan hukassa ja sekaisin.
On ikävä :(
Kommentit (5)
Minun äitini sai tietää lokakuussa 2010 sairastavansa syopää ja hänet haudattiin helmikuun alussa 2011.
On niin mieletön ikävä täälläkin, lapsillani varmaan vielä enemmän kuin minulla, ovat niin pieniä vielä, että vaikea käsittää rakkaan Mummin poismenoa.
Aika kai on ainoa, joka auttaa.
Diagnoosin oli saanut vuotta aiemmin. Aika erilainen (äidin tahdon mukainen) oli hänen viimeinen vuotensa kun ei kertonut meille syövästä.
En tiedä pystyisinkö itse samaan. ap
helmikuussa ja tässä kuussa sen että hoidot ei ole auttaneet tarpeeksi. Hoidot siis loppuivat. Vielä on suht ok:ssa kunnossa, mutta .... Ikävä tulee, kova.
tiesi, ettei enää voi salata asioita meiltä. Viikossa päätyi vuodepotilaaksi, pääsi kuitenkin vielä itse vessaan.
4 viikossa sitten menikin vauhdilla huonoon kuntoon ja pari päivää sai morfinia ennen kuolemaa. ap
Tänä keväänä tulee kuusi vuotta siitä kun äitini kertoi että sairastaa syöpää. Nyt hän on viettämässä pääsiäislomaa Espanjassa. Eläkkeelle hän pääsee ensi vuonna ja suunnittelee jo kovasti kaikkia harrastuksia ja puuhaa täyttämään eläkepäivät. :)