Ekaluokkalainen yksin kotona koulun jälkeen.
Onko meillä jotenkin tavallista reippaammat lapset vai mikä on, kun esikoinen halusi lopettaa ip-kerhon jo syksyllä ja tulla itse kotiin (lopetettiin sitten joululomaan).
Toinen lapsi olisi kovasti halunnut jäädä yksin kotiin jo 5-vuotiaana, mutta ei tietenkään ole jätetty. Nyt kun 7-vuotias niin saa luvan kanssa jäädä välillä yksin kotiin ja on oikein onnellinen siitä. Koulusta tulee myös itse kotiin, soittaa heti kun on kotona ja kysyy mitä pitää tehdä (joka päivä samat asiat; syödä välipala, tehdä läksyt ja tyhjentää apk) että saa lähteä ulos leikkimään/katsoa telkkaria/pelata.
Lapset eivät voi tehdä täällä mitään kovin luvatontakaan, että siksi haluaisivat jäädä yksin, ei ole varasteltu herkkuja eivätkä voi pelata tietokoneella määrättömästi ilman että tietäisimme (rajoitetut nettipeliajat).
Onko muilla tällaisia kotieläjiä?
Kommentit (16)
aika monet lopettaa sen kevätpuolella ennen aikojaan
kotiutui sieltä kolmean maissa, me muut neljän aikaan, tämä nuorin ei edes aloittanut iipeetä.
kotona (olikohan tuntimäärä yli 7 tuntia per viikko) altistaa jotkut lapset masennusriskille. Riski sairastua masennukseen kasvaa.
kotona (olikohan tuntimäärä yli 7 tuntia per viikko) altistaa jotkut lapset masennusriskille. Riski sairastua masennukseen kasvaa.
Onko yksinoloa myös jos on isomman (alakoululainen hänkin) sisaren kanssa? Yksin esim. 5 tuntia viikko ja sisaren kanssa noin 10 tuntia viikko
mutta sen tiedän, että meidän lapsi on tavallista "nynnympi". On ekaluokalla eikä ole koskaan ollut minuuttia enempää yksin kotona. Ei mistään hinnasta suostuisi jäämään yksin.
Millähän keinolla lasta voisi "reipastaa"? Toki se on luonnekysymys, enkä tosiaan aio yksinoloa pelkäävää lasta pakottaa jäämään yksin. Onneksi ollaan pystytty järjestämään asiat niin, ettei tarvitsekaan jäädä. Kaipa se joskus aikanaan sitten jää...
ja esikoinen oli tosi arka ja 2 vuotta piti olla iltapäivät hoidossa koulun jälkeen, toinen lapsi haluaa olla yksin jo 6 vuotiaana kun nyt aloitti koulun. Esimerkki reipasti myös esikoista ja pärjäävät nyt hyvin keskenään kotona. Kohta 5v nuorin on joskus myös yksin kun käyn kaupassa tms.
Lapset ovat erilaisia.
tunniksi-pariksi kun kävimme miehen kanssa kaupoilla tms. Nyt 7-vuotiaana alkoikin mielikuvitus jylläämään ja nyt poika pelkää mörköjä, tulipaloa tms...on nyt siis tokaluokkalainen ja joutuu olemaan koulun jälkeen n. tunnin tai puolitoista tuntia yksin. Lähinnä tuo aika menee niin, että poika heittää repun eteiseen, nappaa kännykkänsä ja soittaa kavereilleen. On sitten heidän kanssa kunnes isänsä tulee kotiin. Eli ei kyllä YHTÄÄN tykkää olla yksin vieläkään vaikka on jo tokaluokkalainen.
Tokaluokkalaisemme on mielellään pari tuntia kotona yksin esim. muiden käydessä ruokakaupassa viikonloppuisin. Silti hän ehdottomasti haluaa ip-kerhoon, koska siellä ovat kaikki kaverit ja niin paljon mukavaa tekemistä. On ollut samassa kerhossa eskarista alkaen.
Kerho on todella suosittu koulussamme. Lapsia on päivittäin ollut kerhossa n. 50 (ohjaajia 5) ja oppilaita kaikkiaan 3 luokallista (eskarit, ykköset ja kakkoset). Saa pelata (lautapelejä, korttipelejä, ulkopelejä), leikkiä (ulkona ja sisällä, paljon leluja), askartelua, läksyjen tekoa, juttelua, ompelua, talvella jumppasali (patjat, ponnari, temppurata) käytössä 14>.
Tiedän että monia oikein reippaita kolmosia harmittaa kun ei enää pääse kerhoon.
Olisi halunnut lopettaa ippekerhon jo ekan keväällä mutta koska lapsella on sekä migreeni että epilepsia, en suostunut.
kotona (olikohan tuntimäärä yli 7 tuntia per viikko) altistaa jotkut lapset masennusriskille. Riski sairastua masennukseen kasvaa.
ovat erilaisia, toiset viihtyvät yksin.
Itse en ollut aikoinaan ollenkaan iltapäiväkerhossa tms. vaan tulin suoraan yksin kotiin koulusta. En olisi edes suostunut menemään mihinkään kerhoon, koulussa oli jo ihan tarpeeksi melua ja toisia lapsia, kotona oli niin ihana olla rauhassa ja vaikka lukea tai leikkiä mitä itse halusi.
Outoa ainoastaan ap:n tapauksessa on tuo, että joka päivä soittaa ja kysyy tekemiset, kun ne kerran on aina samat. Enpä muista soitelleeni äidille muulloin kun oli oikeasti jotain asiaa.
kotona (olikohan tuntimäärä yli 7 tuntia per viikko) altistaa jotkut lapset masennusriskille. Riski sairastua masennukseen kasvaa.
Ja vietin iltapäivät yksin ekaluokan syksystä asti, isä oli kotona ensimmäiset kolme viikkoa.
Muistan vaan että nautin tyhjästä kodista ja omasta rauhasta, kuuntelin musiikkia äidin levysoittimesta ja viihdyin itsekseni.
En ole huomannut mitään masennuksen merkkejä!
kotona (olikohan tuntimäärä yli 7 tuntia per viikko) altistaa jotkut lapset masennusriskille. Riski sairastua masennukseen kasvaa.
Ja vietin iltapäivät yksin ekaluokan syksystä asti, isä oli kotona ensimmäiset kolme viikkoa. Muistan vaan että nautin tyhjästä kodista ja omasta rauhasta, kuuntelin musiikkia äidin levysoittimesta ja viihdyin itsekseni. En ole huomannut mitään masennuksen merkkejä!
itse olen kotona, kun tulevat koulusta ja aloittavat läksyt. sitten lähden iltavuoroon. mies tulee siitä parin tunnin päästä.
parin tunnin aikana ehtivät syödä, tehdä läksyt ja vaikka pelata. kumpikaan ei ole valittanut, kun koko ajalle kuitenkin riittää tekemistä.
Itse en ole ollut ip-kerhossa (oliko niitä edes silloin?). Tulin koulun jälkeen kotiin ja lämmitin ruokaa, tein läksyt ja lähden leikkimään kavereiden kanssa jotka asuivat samassa korttelissa.
Tukiverkot oli tosin hyvät. Mummo asui vastapäisessä talossa ja hänen luo sai aina mennä tai hän oli meillä. Samoin isän työpaikka oli lähellä ja sinnekin sai mennä.
Joka tapauksessa sekä minä että pikkusiskoni olemme molemmat olleet yksin ja keskenämme varsin pienestä kun vertaa nykykeskusteluun ja emme ole ikinä kokeneet turvattomuutta, saati masennusta. Olemme olleet reippaita luonteeltamme ja meidät on varmaan kasvatettukin aika itsenäisiksi.
Musta ei voi sanoa ykskantaan koska lapsi voi olla yksin ja koska ei. Se riippuu lapsesta, ympäristöstä, ajasta jne.
Meillä.
Me tosin olemme kuopusta jättäneet jo 5-vuotiaana isomman harrastuksen ajaksi. Eli kun olen lähtenyt viemään esikoista, mies on ollut jo kotimatkalla mutta on voinut viipyä esim. tunninkin.
ja tämä kuopuksen pyynnöstä. ei jaksa lähteä hengailemaan vaan on jäänyt mieluummin kotiiin katsomaan lastenohjelmia.
ja toki olisi parempi jos olisi naapurissa mummoa tai edes lähellä, mutta meillä ei ole.
Viihtyvät parhaiten kotona ja tulevat mieluummin kotiin kuin iltapäiväkerhoon.
Tulee välillä huono äiti -olo, kun tuntuu, että se on väärin, ja kaikki menevät iltapäiväkerhoon.