Miltä tuntuu olla 41v,pian 42 ja todeta meille ei tuu enää

joka on 26 tai 27.5. VAGINAN PIENNYNNYSLEIKKAUSTA,SAMALLA NE TISSIT VOITAIS NOSTAA.

mä nussin neitsyttä uudestaan ja uudestaan!

Pitäskö pistää jotain peppuun kanssa,sekin roikkuu jo ja sitte noi vatsamakkarat,kyljet tarkotan.Ehkä vähän botoxia otsaryppyihin.

tässä iässä jaksa valvoa vauvojen kanssa.

Et sä ole sen ikäinen.

meidän perheeseen? Ihan hyvältä tuntuu. Kaksi vilkasta, tervettä poikaa on hyvä ja riittävä onni meille, nyt kun pienempi on 3v., alkaa taas "normaali" elämä, omatkin harrastukset, perheen kanssa matkailu ym. mahdollistua eri tavalla kuin pikkulapsivaiheessa, ei enää yövalvomisia ym. En missään nimessä kaipaa enää yhtään vauvavaihetta ja olen kiitollinen näistä kahdesta viikarista. En halua ottaa myöskään sitä riskiä, että seuraava lapsi on kenties pahasti vammainen, jolloin koko loppuelämä menee perheeltä uusiksi. Raadollista mutta totta. Kukaanhan ei tiedä, löytyykö tenavilta jossain vaiheessa joku perinnöllinen sairaus tai aivokasvain tai jääkö joku perheestä auton alle ja vammautuu pysyvästi mutta nyt ollaan tähän tyytyväisiä eikä "riskeerata" enempää.

ja tietää että lapsia ei enempää tule....

Helpottavalta suorastaan. Ei käy kateeksi kavereita, jotka nyt vasta aloittelevat lapsielämää.

Omat kun ovat jo omatoimisia koululaisia. En millään jaksaisi alkaa enää sitä vauvarumbaa...

nuorin on 9kk ja enempää ei tule. Iltatähti jonka halusin sain ja kiitos lapset on tehty. Aivan loistava fiilis kun on saanut asian kanssa rauhan. Ennen oli aina fiilis "vielä yksi" nyt ei enää.

aina halusin 3 lasta ennen 3-kympin ikää ja se onnistui.

Olen 33v. ja mieheni teki yhteisestä päätöksestämme striilisaation pari vuotta sitten. Vajaan kymmenen vuoden päästä meillä on lapset 16v. ja 19v. Mahtavaa!

kun pettää ettei perinnönjakoon tule ylimääräisiä siipeilijöitä?Jenkeissä varakkaat miehet tekee näin.

Olen 33v. ja mieheni teki yhteisestä päätöksestämme striilisaation pari vuotta sitten. Vajaan kymmenen vuoden päästä meillä on lapset 16v. ja 19v. Mahtavaa!

Olemme 41 ja 43

Osa lapsista jo aikuisiakin. Nuorin täyttää 6v.

Teetin sterilisaation 4 vuotta sitten. Se tuntui luonnolliselta ja oikealta ratkaisulta. Vauva ja pikkulapsielämä "on nähty". Tuntui luonnolliselta pyrkiä siirtymään uuteen

En kaipaa sitä lainkaan. Lisäksi on selvää että tälläisen lauman elättäminen ei ole ollut todellakaan helppoa. Nyt varsinkin kun jo aikuistuneetkin lapset opiskelee ja teinitkin kuluttaa paljon. Varsinkin opintojen tukeminen on haastavaa taloudellisesti.

Ei ainakaan toivottuja ja suunniteltuja, vahinkohan voi tulla, koska kummallekaan ei ole tehty sterilisaatiota. Ehkäisyä kyllä käytetään, mutta eihän mikään ehkäisy ole sataprosenttinen. Paitsi se yksipuolinen selibaatti, jota mieheni harjoittaa...



Lapsemme ovat 1- ja 5-vuotiaat, ja onhan tässä satunnaisesti sen verran rankkaa että suorastaan huokailee helpotuksesta, ettei enää yhtään vauvaa, eli näiden kahden jälkeen ei enää yhtään tulevaa uhmaikää tai muutakaan sellaista. Toisaalta se kyllä kouraisee syvälle sydämeen, kun hyvinä hetkinä, kun lapset ovat maailman suloisimpia, katselen heitä ja tajuan, etten pääse enää koskaan kokemaan tätä, kunhan nämä lapset kasvavat isommiksi. Lopetin imetyksen hiljattain, ja varsinkin se on saanut minut ihan itkemäänkin usein - en imetä enää koskaan, eikä kukaan lapsi enää painaudu mun rinnalleni siten, kuin imetettävä vauva tekee.



Minä tosin en ole vielä 41-vuotias, enkä edes 30-vuotias, vaan täytin hiljattain 25. Ja minä haluaisin lisää lapsia, mutta joutuisin vaihtamaan miestä.

Itse olen 30+ ja suren jo etten saa ainakaan montaa vauvaa enään... 2 on ja nautin niin tästä elämästä! Saako tästä koskaan tarpeekseen? Mulle kyllä varmaan tulee kauhee ikä-kriisi neljänkympin kieppeillä. Nyyhk.

Hyvält tuntuu! Mies, 42 v, oottaa myös innolla.