Parisuhteesta ja seksin/halujen puuttumisesta.

Aika surkealla tolalla taitaa olla meidän parisuhde. Riidellään, läheisyyttä ei ole, eikä kummallakaan edes haluja siihen. Arkiasiat saadaan sujumaan ja puhuttua, mutta mitään miehen ja naisen välistä suhdetta meillä ei yksinkertaisesti ole. Toisinaan tuntuu, että inhoamme toisiamme. Kosketustakin karttelemme.



Tämän keskellä mies kuitenkin haluaisi seksiä, minä en. Sitten mies suuttuu, kun kieltäydyn. Ilmeisesti miehelle kelpaisi sellainen "paineen purku" -seksi, minä taas haluaisin väliemme olevan jos nyt ei sentään kunnossa, niin ainakin paremmat ennen kuin edes kuvittelen haluavani läheisyyttä seksin muodossa. Kai tämä on aika tyypillinen ero miesten ja naisten ajattelumaailmassa.



No, tässä sitä nyt sitten ollaan, ahdistuneena ja pahalla mielin, umpikujassa. En näe mitään kiinnostavaa miehessäni enkä halua/pysty tekemään (enää) aloitetta paremman parisuhteen suuntaan. Asiasta keskusteluyritykset menevät kerran toisensa jälkeen syyttelyksi, puolin ja toisin. Mies kieltäytyy ulkopuolisen avun hakemisesta.



Lasten kotia en kuitenkaan tahtoisi rikkoa. Se tuntuu jotenkin epäreilulta ja suorastaan kohtuuttomalta, että aikuisten selvittämättömien asioiden takia lapset menettäisivät arkielämän yhdessä perheenä, molempien vanhempien kanssa.



Miten tästä eteenpäin?