Lue keskustelun säännöt.
Lapsia komennetaan liikaa
15.12.2006 |
Minun mielestäni eräiden äitien elämäntehtävä on ohjata ja komennella lapsiaan koko ajan. Siis koko ajan. Lapsella ei ole hetken rauhaa, kun äidit kieltävät sitä ja tätä. Älä kiipeä sinne, älä keinu niin lujaa, ei saa sanoa noin, älä likasta vaatteitasi, älä älä älä... Kuri pitää lapsella olla, mutta ihan jatkuva kieltäminen ei ole lapsen edun mukaista. Lapsi saa lähinnä leikkiä herttaisia, rauhallisia leikkejä ja keskustella kauniisti, kaikki muu kielletään. Lapsista tulee aloitekyvyttömiä, passiivisia ja arkoja. Erityisesti tätä kieltämistä tunnutaan soveltavan tyttöihin. Välillä tekisi mieli sanoa tällaisille tytöille, että kiljukaa oikein lujaa, riehukaa ja melskatkaa sydämen kyllyydestä. Ja likastakaa vaikka kerran ne vaatteenne oikein kunnolla...
Kommentit (3)
Itse en ole turhan tarkka esimerkiksi vaatteista. Jos suttaantuu, niin pestään. Sängylläkin saa peuhata, mutta yleensä olen itse vieressä, ettei tipu tai muuten loukkaa. Sisällä ei kiljuta, muttei meidän poika sitä täällä yksinään kyllä ole juurikaan kokeillutkaan. Leikkiäkin saa oman huoneen lisäksi muissakin huoneissa. Ruokapöydässä käyttäydytään nätisti eikä ketään saa nipistää tai muuten kiusata.
Minusta aika monet ystävänikin tekevät näin. Antavat lasten olla lapsia, mutta kuri pitää olla ja tilanteessa tilanteen vaatimalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä syyllistyn tähän usein itsekin. Onneksi tajuan itsekin, että jatkuva kieltäminen on täysin turhaa ja rajat eivät tarkoita tätä jatkuvaa älä, ei, älä, ei, jankutusta.
Äiti + lapset 1- ja 3 v.