Kuinka monen ekaluokkalainen EI tykkää mennä kouluun?
Hei,
löytyykö kohtalotevereita? Löytyykö teiltä ekaluokan alottaneita lapsia, joiden mielestä koulu ei ole kiva juttu. Jotka ovat iltaisin ja aamuisin surullisia, kun pitää mennä kouluun?
Meidän lapsellamme näin. Koulusta/iltapäiväkerhosta haettaessa on kuitenkin iloisena leikkimässä pihalla tms. Ja muutenkin vaikuttaa lapsen puheiden mukaan, että päivä sujuu pääosin mukavasti. Pieniä paineita kokee tehtävien tekemisestä, ettei pysy muiden mukana.
Kommentit (8)
mutta tokaluokka on säännöllisesti IHAN TYHMÄÄ koko ajan. Kaikki kiusaa (ei kiusaa) ja on ilkeitä (ei ole), ope huutaa (ei huuda) ja ei ole ystäviä (on) ja läksyjen tekeminen on tunnin itkupotkuraivarit. Asumme koulun vieressä ja aina kun näen lapsen ip:ssä tai koulun pihalla, ihan mahtavan hauskaa sillä tuntuu olevan.
Vapaudenriistona kai enimmäkseen koulua pitää.
Mutta syynä ei ole koulunkäynti sinänsä vaan jatkuvat aikaiset aamuherätykset.
Ymmärrettävää kyllä, että pientä harmittaa lähteä joka aamu kotoa 7.25 koulukyydille kun isoveli jää vielä kaikessa rauhassa kotiin. :(
mutta ei haluaisi jäädä ip-kerhoon. Paitsi, että viihtyy siellä sit kuitenkin ihan hyvin.
Huoh! joka aamu sama laulu :(
jäin itsekin miettimään, että onhan se lapsilla tavallista että napistaan koulusta, siis että tylsää kun on koulua ja lomat on kivoja jne.
Mutta kuinka monen ekaluokkalaisen lapsi tuntuu oikeasti todella ahdistuneelta koulun alkamisen takia? Siis että on todella tuskastut, surullinen, itkuinen, vetäytyvä?
Uskon, että tämä lapsukainen ei koskaan tule erityisemmin koulusta tykkäämään, mutta tottuuko touhuun siten, ettei se enää noin paljoa ahdista. Kokemuksia?
Ap
ekaluokka tuntui menevän siinä shokissa, että kouluun on pakko mennä. Tokanluokan aloittamisen ajattelin menevän heittämällä.
Tajusin kyllä eilen, että tokaluokkalainenkin on vielä vähän pieni, joten meillä on ollut liikaa myös kaikkea muuta. Yritän tästä lähtien vähän rauhoittaa, koska muuten lapsi väsyy liikaa.
Se, jonka lapsi näyttää ikkunasta katsoen viihtyvän, mutta valittaa koko ajan.
elämä vaan on yhtä pakkoa, ei sille mitään voi. se pakko jatkuu ihan hautaan saakka.
omakohtaista kokemusta.
En tykänny koulusta yhtään, ennenku ehkä vasta 5-6 luokalla. Kavereita oli, ja pärjäsinkin koulussa ihan ok. Mutta jotenkin se oli vaan inhottava paikka. Opettaja oli kyllä hivenen pelottava...
Mutta se oli varmaan jotain eroahdistusta pienempänä (vanhemmista) ja isompana pelkoa siitä, ettei pärjää. Ohi se meni tosiaan joskus ala-asteen viimesimmillä luokilla, ja siitä lähtien kouluun oli ihan kiva mennä.
eikä tykkää tokalla
Onneksi ei ole montaakaan vuotta jäljellä ;)