mitä tekisit jos

hänen kertoa, mikä voisi parantaa hänen mielestään tilannetta ja sitten sovittaisiin jokin kompromissi tms (jokin oma meno hänelle tms).

Jos se olisi vain hetken kitinää niin antaisin olla, mutta jos jatkuvaa niin sitten asialle tehtäisiin jotain.

Nyt molemmilal on omia menoja ja omaa aikaa joten ei pahemmin kitinöitäkään.

että muun porukan on lähdettävä kotoa pois, jotta hän saa olla rauhassa?

Olen surullinen, että en pysty järjestämään miehelle enempää omaa aikaa. Ei ole paikkaa minne lähteä lasten kanssa, siis pidemmäksi aikaa. Ei itselläni ole myöskään omaa aikaa, en sitä kyllä siinä määrin kaipaakaan kuin mies. Työt vie molempien voimat ja minä koen vapaa- ajaksi perheen yhteisen ajan, mies ei. Sanoo että olo on kotona kuin armeijassa. Kyse on siis yli kolmekymppisestä miehestä. Meillä ei todellakaan ole kuin armeijassa, en komentele tms. vaan yritän itse tehdä suurimman osan kotitöistä omien töiden lisäksi. Välillä ärsyttää, välillä säälittää. Mutta lapsiperheessä tää nyt vaan on tällaista.

Mua rasittaa suunnattomasti tuo äijä, kun se ei yhtään kestä lapsiperheen ääniä ja elämää. Ei sitä, että pienessä saunassa pitää väistää toinen toistaan, sitä että 3v. uhimis ei ymmärrä puolesta hänen ärjymisestään mitään, vaan asiat pitää lapselle kunnolla selittää, ei sitä että vauva välillä natisee, ei sitä että lasten leikeistä kuuluu ääniä... Ja tää mies kuitenkin harrastaa 3-4 päivänä viikossa 2-4 tuntia kerrallaan, että luulisi saavan olla rauhassa meiltä...



Juu että ap tunnen tuskasi... Mitäpä tuolle voi, sanon että oo hiljaa äläkä valita, itse oot lapses tehnyt ;) Muuten kyllä lapsiaan rakastaa ja heidän kanssa leikkii, vaihtaa vaipat ja kylvettää ja lukee ja laittaa nukkumaan, ulkoilee jne. mutta tuota lasten äänekästä eloa ei kestä yhtään.