Lähtisitkö matkalle vai et? Lapselta murtui jalka. Ov
Esikoinen tippui viime perjantaina koulun välkällä sellasesta pyörivästä donitsista, mikä ton oikea nimi nyt onkaan. Pari poikaa oli intotuneet pyörittämään tuota vauhdilla ja meidän poika lensi maahan ja pohje- ja nilkkaluut murtuivat. Jalka jouduttiin leikkamaan ja poika pääsi tänään kotiin. Lähtö olisi ensi maanantaina, lääkärin mielestä lapsi voi hyvin lentää, minä ja mies ollaan kahden vaiheilla ja yksi kaveri on sitä mieltä, että ei missään nimessä.
Kyseessä ei ole oikeastaan mikään tavis lomamatka. Tarkoitus on olla ensin viikon verran Nykissä miehen vanhempien luona. Esikoinen odottaa kovasti, että pääsee taas Luonnontieteelliseen museoon (on kova dinofani) ja poppy (=miehen isä) on luvannut viedä pojat tuonne. Mies puolestaan haluaisi käydä Ground Zerossa (mies menetti noissa iskuissa kaksi lapsuudenkaveriaan, joiden kanssa piti myös aikuisenakin yhteyttä, asuivat samassa korttelissa ja olivat kuin paita ja peppu).
Seuraavaksi viikoksi meidän olisi tarkoitus lähteä San Diegoon, missä miehen sisko menee naimisiin.
Poika on 8v (ja mukaan lähtee myös 5v ja 2v).
Kommentit (13)
sinun sijassasi. Tuosta ensimmäisestä viikostahan te ainakin selviätte helposti, onhan teillä isovanhemmat apuna ja heidän kotinsa "tukikohtana". Museossa on varmasti asiakas pyörätuoli lainattavissa ja kipsijalka-lasta voi jättää hoitoon kun käytte muuten kaupungilla miehen/ muiden lasten kanssa.
Ja eihän esikoisen tarvitse kulkea meidän mukana, hän voi olla grannyn (=miehen äiti) kanssa, kun me käydään parissa lasten museossa, mutta tuonne Luonnontieteellisen museoon hän kyllä pääsee, se on varmaa se.
Kaverin mielestä me voimme ihan hyvin lähteä joskus muulloin ja meidän täytyy olla hulluja, kun haluamme raahata lapsen noin pitkälle lennolle mukaan.
ap
Entisenä matkaoppaana sanoisin, että reissuun vaan kun lähdette sivistyneeseen maahan kaupunkilomalle. Rantaloma olisi voinut olla pojalle rankka, etenkin siksi jos ei saisi mennä uimaan kipsin takia tms. Perhehäät ja muut kun on tulossa niin ei muuta kuin hyvää matkaa!
jos kerran lääkärikin on sitä mieltä.
Hyvin onnistuu pyörätuolissa matkustaminen. Ja perillä teillä varmaan autokyyti paikasta toiseen.
Kadutte varmaan myöhemmin jos ette lähtisi.
Hyvää matkaa teille :) Pääsisinpä minäkin.....
Olen ollut New Yorkissa mainitsemissasi paikoissa, enkä näe mitään syytä, miksi sinne ei voisi lähteä jalka kipsissä. Pyörätuolin lainaaminen museossa (isovanhemmat voisivat varmaan selvittää etukäteen, onko se mahdollista) kuulostaa hyvältä idealta.
Äitini on kyllä ensi viikon kotona, mutta sitten hän lähtee toisen siskoni perheen kanssa viikoksi kylpylään ja risteilylle. Muuten tuota olisi ehkä voinut harkita (pojat tykkäävät mummista ja mummi ottaakin heitä usein yökylään tai tulee meille yökylään).
ap
Nykissä (ei vaan tykkää siitä, koska parkkipaikkoja on niin helkkarin vaikea löytää) ja appi on luvannut lainata autoa (eivät asu Manhattanilla vaan Long Islandin puolella).
ap
Kunnon elämys! Lapsi muistaa sitten isompanakin "oltiin Nykissä kun mulla oli jalka paketissa" :)
Siihen kipsiin voi kerata nimmareita. USAssa otetaan "vammaiset" aika hyvin huomioon, ruokakaupassakin on moottoroituja pyoratuoleja.
Laakarilta vaan kipulaaketta ettei tarvitse karsia.
San Diegossa on maailmankuulu Zoo jossa on sarvikuonojakin monta. Satamassa isoja sotalaivoja jotka varmasti kiinnostavat poikia. Mun lempikaupunki.
Ja sitäkin isommat pojat odottavat kovasti.
San Diegossa ei olla vielä käyty, mutta miehellä on pari sukulaista muualla länsirannikolla (täti asuu San Franciscossa ja toinen täti Seattlen lähellä ja kolmas täti asui Porlandissa, Oregonissa) eli ollaan vierailtu noissa paikoissa. Miehen sedät asustelevat Nykissä ja yksi asuu Bostonissa (miehen suku on noita Nykin irlantilaissiirtolaisten jälkeläisiä). Eli Nykki on meille se tutumpi paikka.
ap
Jos olisi ollut "tavis etelänmatka" niin olisi kannattanut perua kun niitä voi siirtää. Uiminen on siellä lähes paras juttu, niin olishan se ollut kurjaa..
Mutta tollanen reissu! Hyvin voi jopijalkapuolena reissata ja sukuhäätkin vielä.
Ja sitäkin isommat pojat odottavat kovasti. San Diegossa ei olla vielä käyty, mutta miehellä on pari sukulaista muualla länsirannikolla (täti asuu San Franciscossa ja toinen täti Seattlen lähellä ja kolmas täti asui Porlandissa, Oregonissa) eli ollaan vierailtu noissa paikoissa. Miehen sedät asustelevat Nykissä ja yksi asuu Bostonissa (miehen suku on noita Nykin irlantilaissiirtolaisten jälkeläisiä). Eli Nykki on meille se tutumpi paikka. ap
rajan yli Tijuanaan, ALKAA MENKO! Ennen se oli kiva paivamatka, ei enaa. Kamalasti huumerikollisuutta ja vaarallinen paikka.
niin lähtekää ihmeessä matkaan. Tuleehan siitä vähän erilainen matka kuin suunniteltu, mutta kotiinjääminen harmittaisi paljon enemmän.