Lue keskustelun säännöt.
ekavauvaryhmä
13.08.2010 |
heippa
En tiedä onko kaikilla paikkakunnilla ekavauvaryhmiä, mutta itse olen harkinnut sellasiseen menoa. Minkä ikäisten vauvojen kanssa siellä yleensä äidit on? Onko keskustelu yleensä järjestettyä vai vapaata? Onko oikeasti mukava ja rento tunnelma?
Kysyn, koska olen kyllä puhelias, mutta lähinnä tuttavien keskuudessa. Kuitenkin monesti jännitän tuntemattomien keskellä, varsinkin jos monet tuntevat toisensa ennestään, ja itse olen "yksin" tuntemattomana.
kauheasti kiinnostaisi mennä, mutten tiedä kehtaanko. Kauhukuva on, että paikalla on äitejä, ja kaikilla on joitain tuttuja kavereita ja puhuvat keskenään ja minä yritän piipittää jotain nolona. :D
kokemuksia?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neuvola järjesti ekaan tapaamiseen 6 perhettä, joilla oli ekan vauvan laskettu aika samassa kuussa. Tästä on aikaa jo yli 15 v, mutta kerronpa silti kokemukseni.
Vauvoista 4 oli poikia, 2 tyttöjä, joista toinen kehitysvammainen. Yks äideistä oli alun alkaen jo yh, toinen erosi jokusen vuoden päästä, kolmas myöhemmin, yks perhe muutti pian paikkakunnalta pois, kaiki ollaan sellaisia taviksia...Mutta myös hyvin erilaisia ihmisiä, joihin ei muutoin olisi tullut edes tutustuttua.
Ekan kerran tapasimme siis neuvolassa, jossa oli terkka mukana, yhteisesti sovimme sitten, että tapaamme seuraavan kerran erään äidin kotona. Neuvolaankin olisi saanut mennä kahvihuoneeseen, mutta emme kokeneet sitä mielekkääksi.
Ja juu, ollaan tavattu koko tää 15 vuotta. Vuorotellen kunkin kotona, silleen epäsäännöllisesti, miten kutsjalle on parhaiten sopinut.Välillä parin viikon välein, nykyään harvemmin, ehkä kerran kolmessa kuussa...
Mukana äidit ja lapset (joita on nyt jo meillä viidellä äidillä yhteensä 10). Miehet ei juurikaan oo olleet mukana, mitä nyt tervehtivät, jos sattuvat oleen kotosalla: )
Tällaisen ryhmän toimivuus vaatii sitä, että porukassa on aktiivisia ihmisiä, muuten se tyssää jo alkuun (näin kävi sisareni porukalle). Mut meillä on ollut oikeasti kivaa ja tunnetaan toisemme hyvin. Lapset ovat useissa eri kouluissa, mutta vapaa-aikana pojat välillä tapailevat.
Ei kannata missään nimessä ainakaan ujouteen vedoten jättää hommaa väliin. Meidän ryhmässä kukin on vuorollaan saanut vertaistukea ongelmallisissa asioissa ja on ollut kiva verrata lasten kehityseroja ja nauttia uusista taidoista yhdessä. Samalla meille mammoille ihana henkireikä, varsinkin silloin, kun oli hoitovapaalla itse...
Oli heti alkuun iso yhdistävä tekijä ja juttu lähti liikkeelle luontevasti.
Syntyi pysyviä ystävyyssuhteita.
Lapset jo koluikäisiä ja vieläkin tapailemme.
on jo puolivuotias, onko jo liian vanha, vai miten?